38. Savo-Karjalan Osakepankki, Viipuri

Pankin osakkeet noteerattiin pörssissä 1920-44


Itsenäisyyden huomenlahjaksi uusia pankkeja

I maailmansodan aikana Viipuri oli koko maan ulkomaankaupan polttopisteessä ja siksi onkin luonnollista, että juuri Viipuriin syntyi vähän etuajassa ensimmäinen itsenäisyyden alun monista uusista pankeista. Savon ja Karjalan maakuntapankin perustava kokous pidettiin syyskuun 30. päivänä vuonna 1916. Ensimmäiseksi pääjohtajaksi kutsuttiin filosofian maisteri K.N. Rantakari.

Pankin alkuaikoja värittivät pitkäaikaiset ja taloudellisesti raskaat nurkanvaltauksesta johtuneet riidat. Pankki oli vuonna 1919 hankkinut omistukseensa yli puolet Suomen Kauppapankki Osakeyhtiön osakkeista. Odotetun fuusion ja toimintapiirin laajentumisen sijaan hanke meni myttyyn ja pankki joutui myymään osakkeet kilpailijalleen Helsingin Osakepankille. Epäonnistuneen operaation seurauksena pankille koitui merkittävät 5 miljoonan markan tappiot.

Lisää tappioita pankille koitui huonosti harkitusta sitoutumisesta Savonlinnassa sijainneen K.V. Korhosen sahan toimintaan. Pankkiirit hairahtuivat tekemään epäedullisia sopimuksia, jonka seurauksena oli jälleen pitkiä ja pankkia suuresti vahingoittaneita oikeudenkäyntejä. Seurauksena tällä kertaa muutaman miljoonan markan luottotappiot. Toistuvat epäonnistumiset ja tappiot saivat pankin hallintoneuvoston helmikuun 21 päivänä 1924 erottamaan pääjohtajan ja koko hallituksen kerralla. Uudeksi pääjohtajaksi tuli pankinjohtaja Väinö Väisälä.

Uuden johdon alaisuudessa pankin toiminta kehittyi suotuisasti. Vuoden 1938 lopulla sillä oli 13 konttoria kaupungeissa ja 28 maaseudulla. Samaan aikaan KOP:lla oli laajin konttoriverkosto, 209 konttoria. Savo-Karjalan Osake-Pankin maakuntapankin luonnetta kuvaa hyvin se, että pankilla ei ollut Helsingissä edes sivukonttoria. Sotia edeltävinä vuosina pankki maksoi keskimäärin vajaan 6

Pankkikirja vuodelta 1931



 

prosentin vuotuista osinkoa ja parhaimmillaan osinkoa maksettiin jopa 9,5 prosenttia. Pankin osakepääoma oli ennen sotia 30 miljoonaa markkaa. Kokovertailua antaa Pohjoismaiden Yhdyspankin osakepääoma, 280 miljoonaa markkaa.

Jos ensimmäinen maailmansota edesauttoi uusien pankkien syntymistä, niin toinen vastaavasti sai monen sulkemaan ovensa. Talvisodan alueluovutusten yhteydessä pankki menetti useita omia sekä vakuuksina olleita kiinteistöjä. Luottotappioiden ennakoitiin nousevan yli 25 prosenttiin osakepääomasta ja valtioneuvosto määräsi 20.4.1940, että pankin toiminta oli lopetettava.

Pankin sivukonttori Terijoen Pellervonkadulla

Jatkosota helpotti pankin omaisuuden takaisinsaantia ja realisointeja. Tallettajat ja velkojat saivat omansa vuonna 1943 ja loppuselvittelyissä vuonna 1952 huomattiin, että osakkeenomistajat saivat purkuosuutena 188 prosenttia osakepääomasta. Pankin purku näyttää olleen myönteinen operaatio myös osakkaille. Tosin sodan jälkeinen inflaatio söi saatujen rahojen reaaliarvon lähes täysin.

Koska tallettajat saivat kaikki rahansa takaisin ja osakkaatkin yli osakepääoman, ovat pankin osakekirjat ja pankkikirjat varsin harvinaisia. Ne ovat aikanaan olleet rahanarvoisia papereita ja ovat sitä toki vieläkin, joskin eri syystä.