DORSEERAUSVärijärjestelmä osakemäärän ilmaisemiseksi osake- sekä obligaatiokirjan selkäreunalla. (Dorsalis, dorsum: lat. selkä; ru. dorsering, dorseringssystem.) Menetelmän on keksinyt tukholmalainen johtaja Thor Gustaf Thörnblad, joka 9.2.1933 jätti patenttihakemuksen Ruotsissa, numero 626/1933. Samana vuonna dorseeraus käytettiin siellä. Saksassa hän haki patenttia 4.7.1933, Englannissa 7.7.1933 ja Yhdysvalloissa 12.7.1933. Suomessa hänen keksinnölleen myönnettiin patentti 3.5.1935, no. 16514. Siihen liittyvä Frenckellin lisäpatentti no. 18565 koski dorseerausnauhaa myös oikeassa tai alareunassa, mikä oli kyllä tarpeetonta. Harvinainen esimerkki, joka tosin on painettu Oulussa 1955 patentin umpeuduttua. Tilgmann vastusti lisäpatentin myöntämistä, mikä johti laajaan kirjelmöintiin; turhaan.Insinööri Thor Thörnblad (10.6.1885–29.6.1954) oli 1920- ja 1930-luvuilla aktiivinen mm. keksijänä eri aloilla. Hän oli AB Swedish Invention Corporationin (SIC) toimitusjohtaja. Suomessa hänen värimenetelmänsä otti heti käyttöön yksinoikeudella Frenckellin kirjapaino (konkurssi 9.2008), ensimmäiseksi HOP:n 2.7.1934 päivätyissä osakekirjoissa. Muodollinen käyttösopimus allekirjoitettiin 15.3.1935. Maininta järjestelmästä löytyy siitä lähtien monen vanhan osakekirjan viimeiseltä sivulta. Ennen 1940 oli 17 eri yhtiötä käyttänyt Suomessa dorseerausta osakekirjoissaan. Litteroiden vakiintuneet, alunperin SIC:n päättämät värit selässä olivat seuraavat: 1 osakkeen kirja: tummansininen nauha 5 osakkeen kirja: punainen nauha 10 osakkeen kirja: vihreä nauha 20 osakkeen kirja: violetti nauha (ei alunperin kuulunut standardiin) 50 osakkeen kirja: harmaa nauha 100 osakkeen kirja: keltainen tai oranssinen nauha 1000 osakkeen kirja: kullanvärinen tai kultapronssinen nauha 25-kirjoille oli varattu ruskea väri, mutta sitä litteraa ei liene Suomessa juuri käytetty. Pörssin painatusmääräysten 1.1.1986 kohta 1.7 mukaan värit ja niiden PMS-numerot olivat seuraavat: 1 sininen 300, 5 punainen 185, 10 vihreä 347, 20 violetti 265, 50 harmaa 423, 100 keltainen 122, 500 tummanpunainen 215, 1000 kullanruskea 131, 10000 purppura 252. Osakekirjan mallikappale oli toimitettava pörssiin (kohta 1.9). Thörnbladin dorseerausvärit, joita ei mainita itse patenttihakemuksessa, vakiintuivat Suomessa lähes pysyväiseksi standardiksi ja ovat vieläkin hyvin tuttuja vanhoille osakesijoittajille sekä osakekirjojen keräilijöille. Myös osinko- ja osakeantikupongeissa sekä talongeissa oli vastaavat värit ja obligaatioissakin niitä käytettiin. Vakiintuneista arvoväreistä oli paljon apua välittäjille ja omistajille osake- ja kuponkinippujen osakemääriä laskettaessa. Selkänauhan ohella tai sen sijaan saattoi koko osakekirjan väri-ilme vaihdella osakemäärän mukaan, ja tämä olikin yleinen käytäntö ennen dorseerausjärjestelmän tuloa. Muut kirjapainot kuin Frenckell joutuivatkin jatkamaan tällä vanhalla linjalla, elleivät ostaneet lisenssiä Frenckelliltä (esim.: Suomen Jälleenvakuutus 1952). Patentin ja lisäpatentin viimeinen voimassaolopäivä oli 29.1.1954 (vuosimaksu suoritettiin kaikkina 20 vuotena). Ilmeisesti vain ao. kirjapainojen tietämättömyydestä, tai jatkuvuudesta johtuen joidenkin pörssiyhtiöiden osakekirjat eivät noudattaneet tätä selän yhtenäistä arvovärisysteemiä senkään jälkeen, kun Thörnblad-patentti jo kauan sitten oli umpeutunut. Lisäksi eräät pörssiyhtiöt eivät koskaan käyttäneet minkäänlaisia dorseerausvärejä. Poikkeavat värit selkänauhassa 1960-luvulta alkaen olivat ainakin: Ford: 5 osaketta vihreä, 10 ruskea Instrumentarium: 10 punainen, 50 vihreä Lassila & Tikanoja: 1 ruskea, 5 vihreä, 10 sininen Teräs: 1 ruskea, 5 sininen, 50 punainen Ålands Aktiebank: 1 ruskea, 5 sininen, 100 punainen. Lisäksi muutamat yhtiöt käyttivät 1000 osakkeen kirjoissaan ruskean värinauhan. Myös 1980-luvulla käyttöön otetuissa uudentyyppisissä osakekirjoissa (esimerkkinä on 100 kpl Asko Oy 1989) noudatettiin pörssin määräyksestä perinteistä värijärjestelmää (ks. yllä). Nyt värinauha oli arvopaperin yläreunassa ja osakekuponkien litteratkin erottuivat edelleen värin ansiosta. Enää ei osakekirjoja paljon paineta, mutta kun ja jos niitä tehdään eri litteroisina, niissä todennäköisesti on dorseeraus. Lisää vanhoista osakekirjoista ja niiden keräilystä. Liitteenä (PDF-tiedosto oheisen linkin takana) on Frenckellin esite dorseerauksesta 1936 (4,3 MB) sekä soveltamismääräykset. (Esitteen kansi III oli täysin ilman painatusta. PDF-tiedostossamme on siinä kohtaa Frenckellin irtoluettelo uusista asiakkaistaan.) Frenckellin mainosvalokuva. Lopuksi on Thörnbladin suomenkielinen kuvaus menetelmästään. Kuvauksessa, joka on patenttihakemuksen ydinosa, viitataan yksinkertaiseen kaavakuvaan, joka löytyy tiedoston lopusta. Näyte- ja vertailutarkoituksiin Frenckellin Kirjapaino laati muutaman suuren arkistokokoelman, joka sisältää mallikappaleita kaikista 1940-luvulle asti painetuista dorseeratuista osake- ja JVK-kirjoista. Kokonahkaisen rengaskansion säilytyskotelon koko on 60x45x12 cm. Alussa on sisällysluettelo, mutta tutkittavana olleessa kansiossa ei ollut kohteita no. 1–14. Sen sijaan siinä oli uudempia painotöitä aino numeroon 70 (1941) asti. Ko. kirjan viimeistely oli ilmeisesti jäänyt loppuun viemättä. Jokaisen painotyön kohdalla on ensin selittävä lehti, ja sen jälkeen paksulle harmaalle kartongille kiinnitettynä mallikappale kaikista työn litteroista. Mallikappaleiden sisällä on lisäksi ao. kuponkiarkit. Tässä kansiossa on 18 eri yhtiön osakekirjoja (84 kpl) kuponkeineen sekä 12 JVK-antia (kuponkeineen). Lisäksi on erillisiä kuponkiarkkeja, joten kohteita on yhteensä 146. (Kokoelma Pekka Kantanen.) Copyright © G. Kock 3.2007–2011
PÖRSSITIETO Ky,
yhteystiedot |
