|
 Kelpaamattomien
vanhojen arvopapereiden keräily eli skripofilia (eng.
scripophily) on viime vuosina tullut suosituksi harrastukseksi Suomessakin.
Vuonna 2007 keräilijät perustivat oman etujärjestönsä
Osakekirjakeräilijät ry:n. Tämä
opas antaa taustatietoa osakekirjasta ja skripofiliasta. Nettisivustossani on lisäksi erilliset
artikkelit myös mm. keräilyosakekirjojen hinnoittelusta ja
säilytyksestä sekä vanhoista pörssiosakekirjoista.
Ks. myös linkit yllä.
Tiedossa olevista suomalaisista keräilijöiden osakekirjoista on olemassa yksityiskohtainen,
kuvitettu katalogi, jonka johdannossa
seikkaperäisesti kerron lisää keräilyosakekirjojen eri tyypeistä, sekä
liitteissä myös kunkin yhtiön
historiasta. Yrityshistoriaan perehtyminen
lisää kohteiden mielenkiintoa.
G. KOCK © 2007–2011.
MITEN OSAKEKIRJA ON SUOMESSA KEHITTYNYT?
Osakekirja on kirjallinen todistus osuudesta osakeyhtiön osakepääomaan. Yksi
kirja voi käsittää yhtä tai useampaa osaketta eli yhtiöosuutta, jotka oikeuttavat
osinkoon. Kanta- ja etuoikeutetuilla osakkeilla on eri oikeudet yhtiössä.
Aikaisemmin suomalaisilla yhtiöillä oli tapana pitää aikoinaan annetut
osakekirjansa hyvinkin kauan voimassa. Uudet nimellisarvot ja mahdolliset yhtiön
nimenmuutoksetkin vain leimattiin osakekirjoihin. Näin ollen saattoi
pörssikaupoissa vielä 1980-luvulla saada jopa 1800-luvulla annettuja
papereita. Ne olivat tietysti pieni vähemmistö, koska osakeanteja varten oli
jatkuvasti painettu lisää uusia osakekirjoja. Markkamääräiset osakkeet tulivat 1862 (Yhdyspankki).
Keräilijäin ensimmäinen euromääräinen osake on Suomenmaa-yhtiöt 2002.
1970-luvun jälkipuoliskolla pelkän loppuunkäytetyn
kuponkiarkin uusiminen alkoi
paino- sekä pankin käsittelykulujen vuoksi olla lähes yhtä kallista kuin koko arvopaperin
vaihto. Tässä vaiheessa jotkut harvat omistajat oivalsivat pyytää saada vanhat kauniit
osakekirjansa takaisin mitätöityinä osakevaihdon jälkeen. Näihin aikoihin
(1980-luvun alku) osakekirjakeräily eli skripofilia varsinaisesti alkoi Suomessa.
Suurten Frenckellin kirjapainon ja Setelipainon (Setec, nyk. Gemalto) ohella
merkittäväksi kilpailijaksi arvopapereiden turvapainamisen alalla nousi noin 1981
Tietolomake Oy (myöh. TS-Yhtymä Polytypos) Turussa. Sen uusia tuotteita leimaa
usein tietty karkeus. Polytypos valmisti, myynnin vetäjänä Urpo Satukangas,
hyvin paljon ns. sporttimallisia osakkeita runsaan 10 vuoden ajan. Setelipainon erikoisuus oli
hienot teräskaiverre-syväpainotyöt (lähinnä kehyksissä). Se oli painanut
obligaatioita vuodesta 1923 ja osakekirjoja noin vuodesta 1965 lähtien.
Aina 1950-luvulle asti laadukkain, kaunein ja värikkäin osakekirja valmistettiin
kivipainomenetelmällä
(painatuslasku). Sen alan tunnetuin
paino oli Tilgmann, Frenckellin ohella. Sata vuotta sitten
hyviä kivipainoja oli Suomessa useita ja myös ruotsalaisia painotaloja
käytettiin. Ks. myös mustavedokset. Halvemmin työt saatiin jo 1800-luvulla tehtyä kohopainoissa pelkillä
irtokirjakkeilla. 1950-luvulta alkaen yleisimmäksi painomenetelmäksi nousi nykyoffset.
Vuoden 1980 alussa tuli Helsingin pörssin ensimmäiset määräykset koskien
pörssipapereiden painamista. Nyt varmuuspainotoiminta vilkastui. Frenckell painoi
sinä vuonna noin 20 eri osakeantia, yhteensä 400 000 osakekirjaa. Toimitukset
kaksinkertaistuivat. Suomen Pankin Setelipaino painoi 1980 viisi miljoonaa
obligaatiota ja osakekirjaa, valtaosa epäilemättä obligaatioita. 1979 näiden
arvopapereiden osuus Setelipainon liikevaihdosta oli 17 %.
Kuva painon 1982 vuosikertomuksen sivusta.
1984 lähtien osakekirja alkoi runsaiden osakeantien paineiden alla muuttaa
ulkomuotoaan. Kun aikaisemmin oli taitettu ns. mantteli ja sen sisällä irallinen
kuponkiarkki – jossa talonki eli kantalippu
(jota vastaan sai uuden kuponkiarkin) sekä erilliset osinko- ja osakeantiliput – tuli
nyt osake, jotka käsitti vain yhden A4-arkin: ns. sporttimalli. Ensimmäinen
sporttimallinen osake oli SYR 1984 ja Pörssin määräyksestä (kohta 1.5;
PDF) tämä malli
piti tulla anneissa pakolliseksi 1.1.1986 alkaen, mutta tämä ei tainnut toteutua. Suomalaisissa obligaatioissa ja
esim. ranskalaisissa osakekirjoissa tämänkaltainen malli oli
jo kauan ollut käytössä. Paperin yläpuoli oli varsinainen osake ja sen alla
oli kiinteästi yhteensä noin kymmenen osinko- ja osakeantikuponkia. Myöhemmin oivallettiin
yhdistää niitä numeroiduiksi osakekupongeiksi. Dorseerausvärijärjestelmällä
ilmaistiin edelleen osakekirjan littera, eli osakemäärä.
Pörssikaupan räjähdysmäinen kasvu 1980-luvun loppupuoliskolla teki fyysisten
osakkeiden käsittelyn lähes toivottomaksi urakaksi. Esim. niiden päivittäiseen
siirtoon pörssivälittäjien kesken jouduttiin hankkimaan panssaroitu
erikoispakettiauto. 1992 alkoi ja 2000 päättyi silloisten pörssiyhtiöiden osakkeiden siirto
paperittomaan arvo-osuusjärjestelmään, mikä oli edellytys myös nykyiselle
nopeatempoiselle elektroniselle pörssikaupalle. Viimeinen painettu osakekirja
lienee Viking Line 1995 (Frenckell). Suomessa paperiset osakkeet voivat enää
esiintyä vain noteeraamattomilla yhtiöillä.
MIKSI OSAKEKIRJOJA ON SÄILYNYT JÄLKIPOLVILLE?
Herttoniemen fajanssi 1762 on
Suomen vanhin
säilynyt osake. Vanhin suomalainen,
keräilijän hallussa oleva osakekirja on vuodelta 1828, mutta
melkein jokainen ennen 1896 on harvinaisuus ja kallis. Lista
kaikista 1800-luvun suomalaisista keräilyosakekirjoista.
Suuri osa keräilijöiden hallussa olevista suomalaisista osakekirjoista on
sellaisia, joita on saatu yhtiöiltä takaisin, eri menetelmin mitätöityinä,
yleensä osakevaihtojen jälkeen. Kaikki yhtiöt eivät ole suostuneet palautuspyyntöihin,
ja siksi keräilijä saattoi jopa jättää tarkoituksella osakkeensa vaihtamatta.
Ykköslitteroiden kohdalla tämä on usein ollut hyvinkin kannattavaa! Tänä päivänä
(noin v. 2005 jälkeen) on
Euroclearin vaatimuksesta valitettavasti mahdotonta saada vanhan osakkeensa takaisin mitätöitynä, kun
yhtiö on siirtynyt arvo-osuusjärjestelmään. Syynä saattaa olla jotain
tapahtuneita tai epäiltyjä väärinkäytöksiä.
Toisen suuren ryhmän kokoelmissa muodostavat konkurssiin menneiden tai toimintansa
lopettaneiden yhtiöiden osakkeet – ne jäävät kaikki osakkaille.
Blanco-osakekirja on yhtiön hallussa ollut käyttämättä jäänyt varaosake.
Specimenit ovat kirjapainojen näyte- ja vertailukappaleita. Säilyneiden
kohteiden määrät vaihtelevat yhdestä moniin tuhansiin. Täydellistä skripokokoelmaa ei
pysty mitenkään aikaansaamaan.
Kaikkein hienoimmat ja harvinaisimmat kohteet ovat usein ne käypiä olleet
osakkeet, jotka olivat kadonneet tai unohtuneet jonnekin ja ovat
tulleet esiin
vasta vuosikymmenten kuluttua. Joskus tapaus voi jopa liittyä vuoden 1946
osakeleimaukseen. Natsi-Saksan entisen Reichsbankin holvissa
tiedetään olevan joitakin suomalaisiakin arvopapereita (ns.
Reichsbankschatz),
jotka vieläkin (juridisista syistä) odottavat pääsyä päivänvaloon. Tarkemmat esiintymismuotojen
määritelmät on alussa mainitun Suomen osakekirjaluettelon johdannossa.
MILLÄ TAVALLA VOI KERÄTÄ ARVOPAPEREITA?
Suomalaisia keräilyosakkeita on
olemassa paljon vähemmän kuin esim. ruotsalaisia, joten keskittyminen tiettyyn
toimialaan onnistuu yleensä hyvin vain, jos ottaa mukaan ulkomaisiakin
kohteita. Keräilyn maantieteellinen tai ajallinen rajoitus on sen sijaan kyllä toteutettavissa. Monet kiinnittävät huomiota
osakkeen muotoiluun, omistajiin tai allekirjoittajiin. Jotkut keräävät myös
joukkovelkakirjoja.
(Ks. myös obligaatioiden historiaa Suomessa.) Kaiken kaikkiaan eri yhtiöitä, joiden
osakekirjoja on meillä säilynyt keräilijöillä yms., on sen verran rajoitetusti
(runsaat 2 000 kpl),
että kattavan luettelon laatiminen yhtiöistä nettiin oli mahdollista.
Osakekirjoissa oli aikaisemmin usein osakeantileimamerkki. Niitä tutkivat sekä
leimamerkkikeräilijät (filatelisteja) että skripofiilit. Lue lisää näistä
leimamerkeistä, sekä
postimerkkiliikkeiden
osakkeista. Numismatiikka katsotaan olevan sukua skripofilian kanssa.
Kohteen hintaan vaikuttavat mm. seuraavat tekijät. Arvopaperin harvinaisuus, ikä
ja kunto (mitä uudempi sitä korkeammat kuntovaatimukset). Koristeellisuus (hyvä
kuva nostaa arvoa). Yhtiön tunnettuus, historiallinen merkitys ja toimiala.
Kuuluisan henkilön omistama tai sellaisen omakätinen allekirjoitus. Kulkenutta
osakekirjaa pidetään usein käyttämätöntä parempana. Ks. tarkemmin
täältä. Itse hintatasosta ei pysty
paljon yleistä sanomaan, mutta jos kohde on tavanomainen, hinta voi olla n. 20 euroa.
25 VUOTTA JÄRJESTÄYTYNYTTÄ OSAKEKIRJOJEN KERÄILYÄ SUOMESSA.
Varhaisimmat tiedot yksittäisistä vanhojen osakekirjojen keräilijöistä Suomessa
ovat 1970-luvun loppupuolelta.
1983 Pekka Kantanen, joka oli silloin Yhdyspankin palveluksessa, ryhtyi
tarmokkaasti hankkimaan vanhoja osakekirjoja. Hän järjesti 28.5.1986 aloittamassaan
epävirallisessa klubissaan viisi alan huutokauppoja 13.2.1987 alkaen, ennen
muuttoaan pääkaupunkiseudulta Kuopioon marraskuussa 1987, jolloin klubin kokoustoiminta loppui.
Huutokauppoja oli vielä 1990-luvulla muutama.
2000-luvulle tultaessa tämä keräilyharrastus alkoi voimistua Suomessakin, ja
1.8.2007 aika oli kypsä Kantasen klubin uudelle tulemiselle. Silloin hän ja
kaksi muuta perustivat rekisteröidyn yhdistyksen, Osakekirjakeräilijät ry:n
(OKK), joka tänä päivänä alan keräilyn kantavana voimana Suomessa vie
harrastuksen tarmokkaasti eteenpäin, samoin eväin kuin 1980-luvulla:
huutokauppoja ja tapaamisia. OKK:n jäsenenä saa paljon tukea harrastukselleen.
Ruotsissa (SFHV-yhdistys 1979) ja muissa maissa, etenkin Saksassa ja Yhdysvalloissa,
skripo-keräilyllä on pidemmät perinteet (1970-tai jopa 1960-luvulta) yhdistyksineen.
Kantaselle muodostui kokoelma, joka sittemmin oli Suomen kattavin alalla.
Eräällä saksalaisella keräilijällä oli myös erittäin paljon suomalaisia
kohteita, mutta ne myytiin 2011. Museoviraston kuvaosastolla on pieni kokoelma, ja joissakin
arkistoissa ja museoissa on osakepapereita. Keräilijäin osakekirjakohteiden
säilyttämisidea.
MISTÄ SAA LISÄTIETOA JA LÖYTÄÄ KOHTEITA?
1988 Kantanen ja Kari J. Sillanpää julkaisivat kuuluisan kuvateoksensa
Osakekirjat kertovat.
Jo 1980 Erkki Borg oli julkaissut Rahan väärti -kirjansa, jonka sivuilla on mm.
paljon kuvia vanhoista osakkeista. Borgilla oli itse kohtalainen myyntivarasto
vanhoja osakekirjoja, joita hän ei kuitenkaan osanut markkinoida. Syksyllä 2001 hänen
numismaattinen liikkeensä, Merkki Borg, joutui lopettamaan toimintansa. Alan
lehteä Suomessa ei ole.
Jo 1981 tunnettu ruotsalainen kauppias ilmoitti (Hbl)
ostavansa osakekirjoja Helsingissä. Pienet Pro Keräily Oy ja J. A. Ahlstedt
harjoittivat Helsingissä alan postimyyntiä 1980-luvun loppupuolella. 2004
aloitti Suomen ensimmäinen varsinainen skripofiliakauppa (netissä), Keräilyliike
Osake & Kirja Oy, joka lopetti verkkokauppansa 2010, mutta aloitti
huutokaupat uudestaan
vuoden kuluttua.
Em. Osakekirjakeräilijät-yhdistys
(OKK) ylläpitää internetsivustoa, antaa asiantuntevia neuvoja sekä järjestää omia
huutokauppoja mm. kuukausittain huuto.net:issä. Yhdistykseltä uusi keräilijä voi
ostaa mielenkiintoisen aloituspakkauksen. OKK ottaa mielellään vastaan
myytäviä osakekirjoja jäsenilleen välitettäviksi, jos jonkun piirongin laatikosta on
sattumalta jotain tällaista tullut esiin. Huuto.net -internet-huutokaupassa vanhat osakekirjat ovat
jatkuvasti tarjolla muidenkin tahojen toimesta, myös ulkomaisia kohteita. Osasto
siellä on Rahat ja mitalit/Arvopaperit ja osakekirjat. Toinen suomalainen verkkohuutokauppa on
systeemi.net
eBay:ssä (www.ebay.com) huutokaupataan paljon osakekirjoja, joskus suomalaisiakin.
Hakusana on "stock certificate" (Britanniassa "share certificate"), tai osasto
Coins/Scripophily. www.ebay.de:ssä hakusana on "Wertpapiere".
Ruotsalaisessa www.tradera.com:ssa voi hakea "aktiebrev".
Ajatuksia nettihuutokauppojen hinnoista.
Varsinaisia alan erikoiskauppoja ei siis Suomessa ole, mutta antikvariaateilla
sekä numismatiikkaliikkeillä (ja niiden ja alan yhdistysten huutokaupoissa) on
usein osakekirjojakin tarjolla, varsinkin netissä. Ks. etenkin turkulaista antikvariaattia www.juvekim.fi
Kirpputoreilta hyviä kohteita voi löytää esim. vanhojen rahojen/setelien ja
postimerkkien yhteydessä. Tämän kirjoittajalla on muutamia kohteita myytävänä
täällä.
Kuka ostaa vanhoja osakekirjoja? Lisää.
Kirjallisuutta
P. Kantanen & K. J. Sillanpää, Osakekirjat kertovat, Espoo 1988 (3 painosta).
Usein myynnissä huuto.net:issä.
E. Borg, Rahan väärti (s. 206–279), Jyväskylä 1980.
Internet-hakukoneilla löytää runsaasti ulkomaista alan tietoa käyttämällä hakusanaa:
"scripophily".
Artikkelin kaikki ulkopuoliset
tahot on mainittu sitoumuksetta.
Oikealla olevia kuvia voi suurentaa klikkaamalla niitä.
Kursori näyttää tietoja.
Tämän sivun osoite on:
www.porssitieto.fi/osake/osakekirja.html
|
|
|
