|
Ulkomaisten vanhojen osake- ja JVK-kirjojen
määrätietoinen keräily on meillä melko olematonta. Niiden
tarjonta on kuitenkin, Suomessakin, suuri ja on kasvanut voimakkaasti. Hinnat usein alhaisia. Mutta monet
keräilijät (skripofiilit) haluavat kokoelmaansa muutaman ulkomaisen mallikappaleen, tai jonkun
maailmankuulun yhtiön taikka Suomeen liittyvän yhtiön osakekirjoja. Ja jos kerää
kapeata toimialaa on mielekästä laajentua ulkomaillekin. Alla lyhyitä
kuvauksia eri maiden osakekirjavalikoimasta. Valikoidut tyyppiosakkeet ovat yleensä
tavallisa. Klikkaamalla pieniä kuvia, tai
tekstilinkkejä, avautuu suuri kuva. Sivun osakekirjat eivät ole minulla myynnissä. Huom! Suomeen liittyvät monet ulkomaiset
osakekirjat ei mainita tässä; ks. katalogia.
POHJOISMAAT
Ruotsissa skripofiliatarjonta on moninkertaisesti suurempi kuin meillä.
Upeita vanhoja painotuotteita löytyy helposti ja selvästi
halvemmalla kuin vastaavia suomalaisia täällä. Jopa 1700-luvun osakekirjoja ovat keräilijöiden
hankittavissa. Yleinen vanha osakekirja on esimerkiksi Göta Kanal*. Ja yhden
Kreuger & Tollin pitää toki omistaa (halpa; debentuureja on myös). Muita
malleja: Rederi Irene (lisää), Stockholms Enskilda Bank,
Svensk-Dansk-Ryska Telefon, Rederi
Transatlantic, Uddeholm. Muotoilun linjat ovat antaneet vaikutteita meille.
Läheskään kaikissa ei suinkaan ole kaunista vinjettikuvaa (Göteborgs
Frimärks, Mineralolje**,
Volvo).
VPC-tyyppiset osakekirjat (1971–90, 1978 jälkeen ei
yleensä enää yhtiökohtaisesti painettuja) ei arvosteta. Arvo-osuuksien
tullessa VPC-kirjat jäivät kaikki osakkaille. Norjassa ja
Tanskassa tyyppivalikoima muistuttaa Ruotsin, mutta tarjonta on suppeampi.
Int. Industri.
*Vuoden 1833 osakekirjat oli painettu niin
huonolle paperille, että 1888 yhtiö joutui painattamaan ne kaikki uudestaan,
entisen näköisinä.
**Tämän yhtiön osakekirjat ovat numeroituja ja käsin allekirjoitettuja, mutta
niitä ei emitoitu; ilmeisesti johtuen Itävallan tappiosta sodasta.
SAKSA, ITÄVALTA, SVEITSI
Saksa on skripofilian ykkösmaa Euroopassa. Keräilijöitä on hyvin paljon ja tarjonta on
kauan ollut runsasta. Kun entisen Reichsbankin holveissa sodasta lähtien olleet
28 miljoonaa lähinnä saksalaisia osake- ja JVK-kirjoja vuonna 2003 ruvettiin myymään
keräilijöille harrastus tuli koko kansan tietoon. Merkittävä osa ns.
Reichsbank-Schatz'ista oli obligaatioita. Paremmat kohteet ja tunnettujen yhtiöiden
paperit ovat kuitenkin kysyttyjä ja kalliitakin. R-papereissa on rei'itys
kulmassa tai yhtiön koholeimassa. 1900-luvun alkupuoliskon osakekirjojen omaperäinen,
jäykän asiallinen ulkonäkö sopinee hyvin saksalaiseen imagoon. Kuvat ovat
niissä harvinaisia. Mutta myös moderneja kerätään ja skripokauppayhtiön*
oma osake (voimassaoleva, ostettavissa) on siitä hyvä esimerkki.
Kaksoismonarkia Itävalta-Unkari on rikas keräilyalue ja sveitsiläisiäkin löytyy jonkin verran.
Ada-Ada-Schuh (lisää),
AEG, Aschaffenburg,
BMW.
*Ranskassa on olemassa vastaava keräilijöiden
ACTIF-yhtiö.
RANSKA, BELGIA
Ehkä johtuen ranskalaisten yhtiöiden lukuisista nuriinmenoista keräilijöiden iloksi on
säilynyt Saksan jälkeen toiseksi laajin valikoima eurooppalaisia osakekirjoja. Moni menetti
osakearvonsa, kun siirtomaat itsenäistyivät vuodesta 1960 lähtien. Vaikka yhtiö toimi esim.
Afrikassa (tai vaikkapa Suomessa), juridinen kotipaikka oli silti tyypillisesti Pariisi
tai Bryssel. On keräilijän oma
asia ratkaista, mihin maahan hän yhtiön sijoittaa. Koska papereita on usein
tukkuerittäin jäljellä hinnat ovat kohtuullisia. Belgiaan rekisteröityjen
yhtiöiden pääomat rahoittivat usein hankkeita mm. itäisessä Euroopassa (Simferopol)
ja kun kommunistit tulivat valtaan yhtiöiden omaisuus ja vakuudet kansallistettiin. Molemmissa maissa
osakekirjojen (ne ovat yleensä haltijapapereita) muotoilu kuponkiarkkeineen noudattaa samankaltaisia linjoja ja
usein antopäivää joutuu kirjasta etsimään (tietoja koskien
6.10.1944 Belgiassa). Valtaosa belgialaista kohteista ovat ranskankielisiä.
Bryggen satamat (lisää),
Delin (lisää),
Sobniow (lisää),
L'Union des Mutuelles (lisää).
ISO-BRITANNIA
Monet osakekirjat, vanhatkin, on sanottu muistuttavan tylsiä pesulakuitteja. Yleensä ne ovat
yksivärisiä, ilman kuvaa eikä kehystäkään ole. Ehkä siitä syystä niitä ei aikoinaan ole
pidetty erityisen säilyttämisen arvoisina. Siirtomaakohteitakaan ei ole runsaasti ja
antopaikkakunnan puuttuminen vaikeuttaa usein virallisen kotimaan tunnistamista. Toki "oikean" näköisiäkin
osakekirjoja on. Englantilaisia yhtiöitä ei siis näe kovin paljon skripomarkkinoilla.
Charles Laffitte (lisää).
ESPANJA, ALANKOMAAT, MUU EUROOPPA
Espanjan erityispiirre on vanhojen, 1800- ja jopa 1700-luvun, osakekirjojen
yleisyys. Ilmeisesti arvopaperit olivat käypiä hyvin pitkän ajan. Esimerkiksi
La España Industrial (lisää)
vuodelta 1854 on yleinen. Kuuluisa on Hispano Suizan (lisää)
osakekirja (ei halpa). Kaikista muun Euroopan maista löytyy myös skripofiliaa, vaikkei yhtä
laajaa valikoimaa. Hollantilaiset osakkeet eivät kuulu yleisimpien joukkoon.
Maailman vanhin
säilynyt osakekirja sanotaan olevan hollantilainen vuodelta 1606.
Guadalquivir (lisää).
VENÄJÄ (Pietarin pörssitalo)
Vallankumouksen vuoksi valtavat määrät arvopapereita muuttuivat pelkiksi
papereiksi. Erityisesti on tarjolla keisarikunnan ym. yhteisöjen
obligaatioita, joihin eurooppalaiset olivat tehneet paljon sijoituksia. Monen yhtiön osakekirjoja liikkuu
myös. Todellisissa (vrt. Belgia yllä) venäläispapereissa muotoilu on varsin
omaleimainen, eikä kuvia niissä juuri ole. Nyt venäläiset keräilijät itse ovat
kiinnostuneet näistä kohteista ja tietyt JVK-annitkin ovat ostovoimaisen kysynnän
kohteina. Joitakin neuvostoaikaisia obligaatioita samoin kuin nykyajan
osakekirjoja on keräilijämarkkinoilla.
Uralit, Valtion obligaatio.
Virolaisessa osakekirjassa Balti Puuvilla (lisää) 1928
on vanhoja venäläisiä piirteitä.
YHDYSVALLAT, KANADA
Minkään maan vanhoja osakekirjoja ei ole niin paljon liikkeellä, kuin
Yhdysvaltojen. Siksi skripofiliakauppa on siellä suuri liiketoiminta.
Valitettavasti 1900-luvun osakekirjat on yleensä tehty kirjapainojen
vakiovinjetein ja ovat siksi suorastaan yksitoikkoisia. Väri sentään vaihtelee.
Toinen valitettava asia on, että maailmankuuluja blue chips -yhtiöitä harvoin näkee
keräilijämarkkinoilla. Kyllä niitä on, mutta ne ovat Yhdysvalloissakin
kysyttyjä kohteita – oikeastaan se tilanne o
n yleismaailmallinen. VPC-kaltainen litterajärjestelmä poikkeaa
meillä totutusta. Usein osakkeina myytävät paperit ovatkin joukkovelkakirjoja. Jopa 1800-luvun osakekirjoja on joskus ostettavissa
halpaan hintaan, ja ne ovat ulkonäöltään hyvinkin yksilöllisiä ja hienoja. Niistä löytyy
myös skripofilian hintavimmat kohteet – etenkin jos allekirjoitus on se oikea ja omakätinen.
Varsin suosittu keräilyala on Konfederaation obligaatiot. Kanadassa
osakekirjamaku on ollut lähellä USA:n. Chicago etc.,
Fabergé, Pan-Am (konkurssiin
1991).
KESKI- JA ETELÄ-AMERIKKA
Näitäkin on jonkin verran skripokeräiljöiden saatavissa, ainakin meksikolaisia,
argentinalaisia ja (vallankumouksen vuoksi) kuubalaisia. Puerto Ricolaiset ovat
samannäköisiä, kuin amerikkalaiset. Skandin. laivatelakka,
Meksikon keskuspankki,
Cuauhtémoc (lisää).
AFRIKKA
Vaikka papereiden ulkonäöt saattavat olla hyvinkin eksoottisia viidakkoineen,
siirtomaayhtiöiden yleisin virallinen kotipaikka oli kaupunki Ranskassa. Belgian Kongoon
oli kuitenkin rekisteröity paljon yhtiötä, ja nekin menettivät kaiken sikäläisen
omaisuutensa maan itsenäistyttyä 1960. Keräilijöiden iloksi niiden paperit myydään nyt halvalla
ja kaikkialla. Egyptiläisiä, Nasserin kansallistamien yhtiöiden osakekirjoja
arabialaisine teksteineen tarjotaan runsaasti. Samoin entisen Ranskan Pohjois-Afrikan,
muttei brittien siirtomaiden.
Bongola, Br.
S. Africa Co., Coguisa, Electricity & Ice,
Kap Verden suolatehdas (lisää),
Kilo-Moto (lisää),
Mosambik-yhtiö
(lisää).
KIINA
Kuten aikaisemmin Venäjällä, Kiinalla oli suuri ulkomaanvelka. 1920 alkaen
lainanottajat eivät kyennyt maksamaan kaikkia lyhennyksiä, eikä kommunistit
tunnustaneet vanhojen hallitusten sitoumuksia. 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä olevat upeannäköiset
isot obligaatiot ovat siksi yleisiä, mutta niiden kysyntä on hyvä. JVK-velallisia on
monta eri, mutta osakekirjoja ei löydy niin paljon. Kaikki arvopaperit on tosin yleensä
emitoitu Länsi-Euroopassa.
Teollisuuspankki (lisää), Rautatieobligaatio
1907.
MUU AASIA, OSEANIA
Intialaisia, joita näkee melko säännöllisesti markkinoilla, muistuttavat
yksinkertaisuudessaan englantilaisten ulkonäköä. Samoin harvemmin nähtyjä
australialaisia. Vanhoja japanilaisia ei liiku markkinoilla. Eräitä Ottomaanien
valtakunnan -aikaisia arvopapereita ei ole vaikeaa hankkia. Muutoin kysymykseen
tulee jälleen lähinnä ranskalaiset siirtomaayhtiöt, etenkin Indokiinasta.
Annamin sokeri,
Balia-Karaïdin (lisää),
Uudet Hebridit.
PÖRSSITIETO-käsikirja. —
Yhteystiedot.
Osakekirjojen leimamerkit. —
Postimerkkiliikkeiden osakekirjoja.
Pörssiosakekirjoja. —
Opas. — Lyhyitä taloushistoriallisia
artikkeleita.
Tämä sivu on:
www.porssitieto.fi/osake/ulkomaiset/index.html
(You might want to try one of the online autotranslation services on the Finnish text.)
TIETOJA ERÄISTÄ YHTIÖISTÄ
IRENE, Rederiet för ångfartyget Mukana tässä, koska se
edustaa harvinaista laivanisännöintiyhtiön painettua osuuskirjaa (lottbrev).
Suomessa avoimen yhtiön osuuskirjoja ovat ainakin Jussarö ja Nuutajärvi sekä
Inpac. Kun vanha helsingborgilainen Rederi AB Kärnan purettiin 1921 sen
viimeiset laivat, Dicido ja Irene, myytiin varustamon varatoimitusjohtajalle,
Sven Redigille, joka päävarustajana muodosti aluksille erilliset yhtiöt.
Molempien osuuskirjat ovat samannäköiset ja samalla vinjetillä. Vaikka laivat
eivät olleet sisaraluksia niiden erottaminen on vaikeaa, mutta vinjetissä lienee
Dicido. Redig johti myös suurta AB Transmarin-varustamoa. 1936 Irene myytiin
ahvenanmaalaiselle Albert Janssonille ja sai nimen ss Helen. Irene-varustamo purettiin.
ADA-ADA-SCHUH Frankfurt a.M. Perustettu 1900. Suuri naisten, tyttöjen ja lasten
kenkien tehdas. 1937 yritys takavarikoitiin sen juutalaisilta omistajilta,
Nathaneilta, ja sai Ada-Ada -nimensä. Työntekijöiden määrä oli silloin noin tuhat.
Tehtaan toiminta päättyi 1966.
BRYGGEN SATAMAT (Compagnie des Installations Maritimes de Bruges). L. Coiseau
ja J. Cousin perustivat yhtiön 25.11.1895 rakentamaan ja
hoitamaan Bryggen sisäsataman ja ulkosataman (Zeebrugge).
Bryggen kaupunki sijoitti puolet osakepääomasta. Satamat valmistuivat 1905 ja
hoitoyhtiön nimi on nyt Maatschappij van de Brugse Zeevaartinrichtingen. Osakekirja,
joka on tavallinen, pidetään yhtenä maailman kauniimpana. Se on myös olemassa
rei'itettynä sekä modernina jälkipainoksena (ND) vuoden 1913 annista (op. 11 milj.), sekä
vielä kaksivärisenä obligaationa (1909, myös jälkipainoksena; lisäksi 1948).
Vuoden 1904 kantaosakkeissa ja joissakin etuoik. pieni vaakuna karhun
yläpuolella on sininen. Vuodelta 1895 on säilynyt osakekirja (tilapäinen?), mutta luultavasti kaikki kirjat
piti vaihtaa uusiin vuoden 1904 osakeannin yhteydessä. Silloin oli yhteensä
9 000 kanta- (harvinaisempi) ja 9 000 etuoik. haltijaosaketta. Jokunen
blanco etuoik. tunnetaan myös.
DELIN J. Delin oli 1890 perustanut Leuvenissä, Brysselistä itään, tehtaan
valmistamaan laadukkaita Derby-polkupyöriä. 1898 yritys muutettiin osakeyhtiöksi
ja alkoi seuraavana vuonna valmistamaan myös moottoripyöriä, autoja ja
maamoottoreita. Tehdas oli 4 000 m² ja työntekijöitä oli 250. Tammikuussa 1902
yhtiö meni vararikkoon ja kilpailija Eugène Mathieu osti osan
tuotantolaitteista. Vain yksi auto on säilynyt. Osakekirjoja jäi kuitenkin
paljon, mutta ne ovat haluttuja. Samoin Georges Gaudyn yhtiölle 1898 piirtämä
maailmankuulu mainosjuliste.
L'UNION DES MUTUELLES Paris 1910. Hallinnointi- ja jälleenvakuutusyhtiö.
Ilmeisesti pienten keskinäisten yhtiöiden perustama ja lyhytikäinen yhteinen
erikoisyhtiö. On myös saman näköisiä osakekirjoja perustamisvuodelta 1908, jolloin
osakepääoma oli 500 000 frangia. Usein ranskalaisissa osakekirjoissa ei ole kuvaa, tässä on.
CHARLES LAFFITTE & CO. LTD. Pankkiala. Yhtiön perustaja, ranskalainen pankkiiri C.
Laffitte, joka oli naimisissa englantilaisen kanssa, rahoitti mm. rautateiden
rakentamista Ranskassa ja Englannissa. Vanha (1866) osakekirja on erittäin yleinen ja epäilyksiä
on esitetty, Tässä kappaleessa on yhtiön sinetti värittömänä koholeimana, numero ja kolme
allekirjoitusta (ensimmäinen on kohopainettu), mutta joskus jotain puuttuu.
ISLAS DEL GUADALQUIVIR Remigio Eric Fisher, joka työskenteli
maatalousasiantuntijana Niilin suistossa, oli 1923 lintumetsässä
Guadalquivir-joen laajalla suoalueella (Las Marismas) Sevillan eteläpuolella.
Hän innostui hedelmällisen mutta neitseellisen alueen mahdollisuuksista ja pani
alulle tämän kehitysyhtiön lordi Milnorin kanssa 1926. Pääoma tuli Britanniasta
ja jossain määrin Sveitsistä ja osakkeet markkinoitiin tehokkaasti. 1926
ostettiin iso alue Rincón de los Liriosista sekä 1927 Isla Mayor (Casa Rieran
markiisilta) ja suuri alue Marisma Gallegasta, yhteensä 276 ha. Oikeista
saareista ei ollut kysymys, vaan suistosta. Yhtiö rakensi vesi-, maan- ja rautateitä, sähkö- ja
puhelinlinjoja ja perusti kyliä suoalueella. Osakekirjan kuvassa käsitellään
puuvillaa (ks. myös kehys), mutta 1929 ensimmäiset istutukset olivat riisiä. Kun riittäviä satoja ei
saatu yhtiö joutui lopettamaan jo 1930-luvun alussa. Kaunis osakekirja on siksi
yleinen. Sevilla oli tasavaltalaisten hallussa 1931–36. Nykyään
riisinviljely menestyy kostealla alueella erinomaisesti.
HISPANO SUIZA perustettiin 1898, mutta meni konkurssiin. Toiminnan
jatkaja, tämän osakekirjan yhtiö, muodostettiin 1904. Sveitsiläisyyttä yhtiössä
edusti sen nerokas pääinsinööri Marc Birkigt. Hispano Suiza jakautui 1923 espanjalaiseen ja
ranskalaiseen haaraan. Päätuotteet olivat auto- ja lentokonemoottorit ja
loistoautot. Henkilöautoja H. S. valmisti Espanjassa vuoteen 1940 asti.
Maailmankuulu osakekirja on taiteilija Ramón Casasin piirtämä. Hienostunut
nainen turkissaan on italialainen näyttelijätär Teresa Mariani.
SOBNIOW S.A. Pariisi 1924. Öljyn etsintä ja tuotanto. Yhtiö ei maksanut
koskaan osinkoa. Sobniow oli vaatimaton
öljy- ja kaasukenttä Jaslon kupeessa (itäpuolella), Tarnówista kaakkoon. Se löydettiin 1922.
Silloisessa Itävallan Galitsiassa maaöljyn tuotanto oli alkanut jo 1854 ja
ruotsalainen Mineralolje-yhtiö liittynee näihin
esiintymiin. Puolan kaakkoiskulmassa Karpaateilla on toimivia öljykenttiä edelleen.
BALTI PUUVILLA KETRAMISE JA KUDUMISE VABRIKU (rekisteröity Viroon 1921), kansan suussa
Sitsivabrik, perustettiin 1898, mutta toiminta alkoi 1900.
Tehtaan
nelikerroksisen ja 234 metriä pitkän ensimmäisen vaiheen rakentaminen alkoi 1899
Sitsissä, Põhja-Tallinnissa niemellä vanhasta kaupungista luoteeseen. 1909 valmistui
uusi siipi, joka
1920 yhdistettiin vanhaan osaan. Pääkonttori oli Pietarissa ja
markkinat silloin Venäjällä, mutta 1919 pääomistaja ja toimitusjohtaja Isaak Citron
(1879–1942) muutti Tallinnaan. Ennen vallankumousta tehtaassa oli töissä 2 300 ihmistä, suurin
piirtein saman verran kuin Finlaysonilla Tampereella. Narvalainen Kreenholm* oli
alalla vieläkin suurempi. Marraskuussa 1932 paljastui Viron suurin talousskandaali.
Citron ja Balti Puuvillan toinen pääomistaja, Konstantin
Karl Wachmann, Tallinnan paikallisjohtaja tsaarinajalla ja nyt kaupallinen johtaja, olivat
1925–31 väärentäneet yhtiön kirjanpidon ja tilinpäätökset saadakseen sisään 20 milj.
kruunua osakeannissa (luultavasti juuri tämän osakekirjan 1928-annissakin) sekä
kavalluksiaan peittääkseen.
Samanaikaisesti Balti, Sindi-sisaryhtiöineen, oli Viron Pankin ylivoimaisesti
suurin velallinen. Molemmat liikemiehet pidätettiin, Isaak Citron Klaipedassa (Memel). Omiin taskuihinsa herrat
olivat pistäneet ainakin 4,2 milj. kr yhtiön rahoja, joilla he mm.
ottivat Balti Puuvillan valtaansa. Kavalluksen todellinen määrä on arvioitu olleen 7,5
milj. kr. He elivät suureellista loistoelämää, mutta Citron ilmoitti verottajalle
tuloina vain 500 kr/kk (työläisen keskipalkka oli 50 kr/kk). Molemmat olivat
juutalaisia, mikä siihen aikaan vain vaikeutti heidän asemaansa jutussa. Isak Citron
tuomittiin kolmeksi ja Konstantin Wachmann kahdeksi vuodeksi vankeuteen, mutta rahoillaan
ne saivat ostettua itselleen mukavahkot olot muurien sisällä. Sosialisoinnin
aikoihin syksyllä 1940 Citron omisti yhtiöstä melkein puolet, Robert Bang
neljänneksen, Wachmann 1/10 ja Mark Jung ym. loput. Herrat olivat Viron rikkaimpia.
Sisaryhtiönä oli OÜ Sindi Tekstiilivabrik. Sen ja kahden muun em. tehtaan
myyntiyhtiö oli vuodesta 1919 Kreenbalt. 28.8.1941, kun saksalaisia oli jo Tallinnassa,
vetäytyvät neuvostojoukot sytyttivät Balti Puuvillan tiilisen tehtaan
tuleen. Vain seinät jäivät. 1945 rakennus korjattiin. 1990 tekstiiliyritys myytiin Singaporeen,
mutta pian toiminta loppui. Paikalle on nyt tulossa pilvenpiirtäjiä. 1928-osakekirja
(2, 20, 100 haltijaosaketta kuponkiarkkeineen) on helposti saatavissa Suomessa. Sen on
allekirjoittanut hallituksen pj. sekä Wachmann, Bang, Citron ja vaneritehtailija Martin Christian Luther.
*3.11.2010 v. 1857 perustettu Kreenholm meni
konkurssiin. Parhaimmillaan se työllisti 12 000 henkeä ja oli Neuvostoliiton
suurin tekstiilitehdas. Yritys siirtyi 1995 Borås Wäfveri AB:n omistukseen.
CUAUHTÉMOC (Compañía Minera Cuauhtémoc y Anexas). 1895 perustettu kulta- ja
hopeakaivosyhtiö. Batopilas, Distrito Andrés del Río, Estado de Chihuahuan
lounaiskulma. (Cuauhtémocin kaupunki
sijaitsee kuitenkin Batopilasista yli 200 km koilliseen.) Yhtiö ei maksanut
koskaan osinkoa ja kaivos lopetti toimintansa
jo 1900, kunnes Henry Durand osti sen 1915 Batopilas Mining Co:n nimiin. Hän
tiesi, että malmin syanidoiminen tuotti hyvää rikastetta. (Asteekkijohtaja
Cuauhtémocin Ciudad Méxicossa olevan patsaan jalustassa on hänen neljän sotapäällikönsä nimet.)
SALINS DU CAP VERT Sal on Kap Verden koillisin saari. Nimensä se sai
Salin koillisosan Pedra de Lumen tulivuoren suuresta kraatterista, jossa oli
löydetty suolaa satoja vuosia sitten. Hedelmätön saari oli silloin asumaton. 1804 kaivettiin aasin mentävä tunneli kraatterin
seinämän läpi, mutta olosuhteet olivat liian kovat. Kraatterin loistokausi alkoi
1919, kun osakekirjan yhtiö osti Pedra de Lumen kaivoksen Manuel Antonio
Martinsin perillisiltä ja teki tunneliin köysiradan. Voimakkaasti suolapitoinen
vesi pumpattiin ylös Maan uumenista (ei merivettä)
tuulimyllyillä kraatterin pohjan pinnalle kuivumaan (ks.
myös vinjettiä). Työntekijöitä oli satoja ja
köysirata pystyi tuomaan 25 t suolaa
tunnissa rantaan, missä se lajiteltiin ja säkitettiin. Paikallisjohtajana oli
kauan Bonnafous. 1985 suolan tuotanto
käytännössä loppui ja kylä autioitui (osakekirjan yhtiö ei kuitenkaan liene
ollut niin pitkäikäinen, ehkä se liitettiin Salins-ryhmään). Saarella on hyvä
lentokenttä 1940-luvulta lähtien ja nyt Pedra de Lumeen suunnitellaan
terveyskylpylää. Suolaa tehtiin myös saaren Santa Marian kylässä. Osakekirjat, jotka ovat yleisiä ja saman näköisiä, ovat
päivättyjä 1919 (15 000 osaketta), 1924 (+15 000 osaketta) tai 1925 (+20 000
osaketta) ja yhtiö löi myös rahapoletteja. |
|
RUOTSI
TANSKA
SAKSA
BELGIA
RANSKA
ENGLANTI
ESPANJA
 |
|
VENÄJÄ
VIRO
YHDYSVALLAT
ARGENTINA
MEKSIKO
BELGIAN KONGO
EGYPTI
ESP. GUINEA
KAMERUN
KAP VERDE
MOSAMBIK
RHODESIA
KIINA
RANSKAN INDOKIINA
TURKKI
UUDET HEBRIDIT
 |
