LISÄTIETOJA ERGO-VARUSTAMOSTA YM.
Täydennyssivu artikkeliin  www.porssitieto.fi/kirjoitus/ergo.html 1939–54.  © G. Kock

Otto Ehrich, Daugsin liikekumppani
Otto Ehrich (1897–1988) oli ollut, kuten Daugskin, taistelulentäjä 1. maailmansodassa. NL luopui hänen upeasta Kulosaaren asuintalostaan Nandelstadhinniitty 1 (= nykyinen Lars Sonckin tie 8, tontti 2215 m² talo 300 m²), vuonna 1971. Yksityisomistuksessa. Willi ja Anna Daugsin koti oli lähellä, Vilhonkuja (Vilho Sjöströmin kuja) 3:ssa (= nykyinen Sjöströmintie 5, tontti 1775 m² talo 390 m²). Se on Venäjän Federaation kaupallisen edustuston käytössä. Ehrichilla oli myös kesähuvila Lövö-saarella, jonka Willi Daugs omisti. Viime sotien jälkeen Ehrich toimi taidemaalarina Saksassa ja hänestä tiedetään paljon enemmän kuin Willi Daugsista, jonka kaikki jäljet Tukholman (Tystagatan 4, Linnégatan 15) jälkeen päättyvät Espanjaan (Fábrica de Armas de Oviedo, DUX-konepistooli) jo ennen 1960. 1945 Ehrich asui Ruotsin Backanäsissa.

Armas Willamo (1889–1949. Myös: Armas K. Villamo.)
Liikemies, monipuolinen urheilija (HJK), "Lapin keisarin" Oiva Willamon veli. Vuoteen 1919 Oy Sato'n TJ. Omisti 1926 perustetun teknisten (mm. rakennustarvikkeiden) ja öljytuotteiden agentuuriliikkeen Oy Fennica Ab:n (no. 56.335). 1929–34 Willamo toimi tämän yhtiönsä puitteissa viiden elokuvan tuottajana (näyttelijä Teuvo Tulio oli perhetuttava), minkä jälkeen yhtiö pian meni konkurssiin. Willamo ryhtyi nyt Kruppin agentiksi välittäen Sakolle ammusten puolivalmisteita. 1936 hän oli muuttanut Kulosaareen, Hopeasalmentie 15 (= nykyinen Bertel Jungin tie 10). Kun Daugs 1939 osti Ergon, hän teki Willamosta varustamon TJ:n. Sen ohella hänellä oli pieni turvealan yritys, Keski-Suomen Turve Oy (turvesuo Meltola Klarvik, polttoturvetehdas Seinäjoella (Valkeasuo?)), jota varten hän oli saanut 1 Mmk lainan Ab Ergolta. Yhtiö luovutettiin konkurssiin kun Armas Willamo oli 1949 kuollut diabeteksen seurauksena. 4.6.1946 Willamo oli nostanut luvatta 3,45 Mmk varustamon shekkitililtä provisioina. 8.11.1946 RO hylkäsi kavallussyytteen. HO vahvisti 28.11.1947. UOH päätti, ettei valita, vaan ajaa siviilikanteen. Sen piti tulla eteen RO:ssa 3.3.1948. [KA, HW-o kirja 2004.]

ss Ingerin myyjätaho
Rederi-ab Inger (per. 1937, nimi vuoteen 1947 Oy Finska Insjö Ab) oli ostanut tämän aluksen 1937 ja se sai silloin nimen ss Uleå. Varustamoyhtiön osakkeiden omistaja oli panamalainen Compañía Dabaibe de Navegación SA ja A. H. Vang. Laivan bareboat-varustaja John Carlbom & Co (London) Ltd (Edward Carlbom, Lontoo), hoiti myynnin Suomen valtiolle. Laivan hoitaja oli lontoolainen Jakobson Shipping Co Ltd, joka ennen sotaa oli toiminut Pärnussa. [Erik Hag, Torsten Hagnéus.] (Suomi oli 1930-luvulla mukavuuslippumaa.)

ss Ingerin jungmannin muisteloita vuodelta 1951
Laiva haki usein mm. pitkätavaralastia Arkangelista ja Murmanskista esim. Rotterdamiin. Lastaus kesti n. 2 viikkoa, sillä jokainen lauta laskettiin. Kapakassa ei suostuttu ottamaan maksua votkasta, suolakurkusta eikä leivästä. Olimme varmaankin ensimmäisiä länsimaisia Arkangelissa sodan jälkeen. Kuljetimme paljon "itäisiä" lasteja mm. Rostockiin ja Leningradiin. Lastasimme Leningradista jotain Tukholmaan ja viime hetkessä tuotiin kansilastiksi kaviaaria, sahanpurua ja jäitä. Kaviaarit olivat n. 10 kg purkeissa, ja hyvää oli. :-) Leningradiin mennessä olin kerran ruorissa kun keulassa huomasin jonkun ruosteisen möykyn. Totesin sen heti miinaksi ja käänsin ilman lupaa ruoria styyrpuriin ja huusin kapteenille varoituksen. Kapteenin nimeä en muista, mutta hän oli Ahvenanmaalta, pitkä ja laiha. Kakkosstyyrinä oli saksalainen, joka vei Kielissä kaikki narunpätkätkin maihin. [Kauko Wirén, 2011. Merimies- ja vastakirjat. Julkaistu asianomaisen hyväntahtoisella luvalla.]
 

LISÄTIETOJA MUISTA YHTIÖISTÄ

Ab Corona
Tytär- ja sisaryhtiöiden (ks. myös niiden omat esittelyt) omistussuhteet:
Oy Bio-Arena Ab: Corona 90 %, Gloria 5, LMK (Larissa Molin-Köhler) 5.
Ab Capitol Oy: Corona 90 %, Gloria 5, LMK 5.
Filmikeskus Oy (uusi): Gloria 95 %, Punainen Mylly 3, LMK 2.
Oy Gloria Ab: Corona 96 %, Bio Arena 2, LMK 2.
Oy Kosmos-Filmi: Filmikeskus 97,5 %, Punainen Mylly 1,5, LMK 1.
Punainen Mylly Oy: Kosmos Filmi 93,75 %, Filmikeskus 3,75, LMK 2,5.

IG Farben  (ks. Igefa Fennica)
Interessengemeinschaft Farbenindustrie AG:n alku oli 1904, kun BASF, Bayer ja AGFA (Aktiengesellschaft für Anilinfabrikation) tekivät voitonjakosopimuksen. Samana vuonna Höchst ja Cassella tekivät keskenään vastaavan sopimuksen. 1916 molemmat ryhmät yhtyivät. 1925, kun sopimukseen kuului 9 yhtiötä, yhteistoiminta tiivistettiin, ja IG oli valmis. Seuraavana vuonna IG:hen liitettiin lisää yhtiöitä. Vaikka alkulähde oli kivihiilitervan monipuolisten väri- ym. kemikaalien hyödyntäminen, IG kasvoi sittemmin kaikenkattavaksi, maailmanlaajuiseksi kemian teollisuuden jättikonglomeraatiksi. Ulkomailla olevien tytäryhtiöiden (n. 500) todelliset omistussuhteet salattiin yleensä. 1937 IG oli päättänyt, että vain natsimieliset saksalaiset saavat edustaa heitä ulkomaisissa tytäryhtiöissä. 1952 yhtiön osat (AGFA, Bayer, BASF, Höchst) itsenäistettiin. Emoyhtiö on edelleenkin olemassa, suoritustilassa.

Ab Libra
"Agnes Müller von Brockhusen 70 Jahre. (Kuva)
Im Mai wurde unsere Kusine Agnes 70 Jahre alt. Für die Chronik der Gesamtfamilie schrieb sie ihren Lebenslauf. Wir wollen von unserer Dichterin hier hauptsächlich ihre Arbeiten erwähnen. Als jugendliche Lehrerin brach sie immer wieder aus, um als Journalistin, als Redakteurin (Stettin), als Archivleiterin, in einer Abteilung des A. A. Berlin als Übersetzerin tätig zu sein. An den internationalen Dichtertagungen, an denen sie in 7 Jahren teilnahm, lernte sie Menschen hervorragenden Geistes kennen. Auch verband sie eine wertvolle Freundschaft mit der großen Frauenführerin ihres Landes: Elsa Heporauta, deren Roman sie aus dem Finnischen übersetzte: (Doppelband) 'Auf der Handfläche Gottes' [Saaren Juhannus - Jumalan kämmenellä, 1936] von Elsa Heporauta (Paul-List-Verlag [Leipzig 1943]). Von Martti Merenmaa übersetzte Kusine Agnes 'Jacob ringt mit dem Engel' [Jaakob painii enkelin kanssa, 1941], Drei-Eulen-Verlag, Düsseldorf 1946. Andere übersetzte Bücher fielen unter die Kriegsverluste. Verheiratet in Finnland, entschloß sie sich (nach dem Verlust ihres Gatten, der Schärenvilla und allem Eigentum) zu mehr als 40 Vorträgen in verschiedenen Städten der Bundesrepublik: Trier, Saarburg, Krefeld, Coburg, Wiesbaden-Oberstdorf, über Finnland, dessen Glanz sie in verschiedenen Gedichten einzufangen suchte. Viele ihrer Gedichte erschienen in mehreren Anthologien. Ihr schöner Gedichtband 'Über dem Staub' befindet sich auch im Familienarchiv. Wir gratulieren ihr zum Geburtstag und wünschen ihr noch eine Zeit frohen Schaffens in ihrer Eigentumswohnung Keltenweg 3, Wiesbaden."
Geb. 11.5.1893 in Kirchjesar, Mecklenburg. Gest. 4.9.1968 in Wiesbaden.
[Nachrichtenblatt 1963, Familienverband v. Brockhusen-v. Brockhausen-v. Bruchhausen.  Marion von Brockhausenin ystävällisesti lähettämänä.]
Ab [Ltd] Libra (the old co.) trade reg. nr. 51.721, founded in 1924 formally dissolved in 1966. Later name was Ab Arbil. Weighing-machines (personal scales) at Finnish railway stations. Office: Helsinki, Vuorimiehenkatu 11 D 14, 1945 Kluuvikatu 3 A 33. Share capital 0,1 Million Marks, managing director Agnes Müller von Brockhusen (1893–1968) 98,0 %. Her successor was Margit Wahren. Under Finnish govt. admin. 26.10.1944, under Soviet admin. 31.10.1947. The company owned 36 weighing-machines (close-up) situated at various railway stations. The mechanical and electrical machines worked with a 1 Mark coin per weighing. In 1945 their total income was 0,52 Million Marks. Each machine was taken care of by an employee of the State Railways. He obtained 10 % of the scale's gross income and the State Railways got 7 %. From October 1944 Mrs. Müller-Brockhusen lived in Germany. She was in addition a teacher at the German School in Helsinki 1930–39, wrote articles of female interest and translated books from Finnish to German.

Kiinteistöjen vaihdot NL:n kanssa
1971 Suomen valtiolle siirtyi Neuvostoliiton omistamat kiinteistöt Asunto Oy Eha (ks. sitä; Messeniuksenkatu 1b), Latvian entinen (ja nykyinen) lähetystörakennus Armfeltintie 10 sekä Viron entinen (ja nykyinen) lähetystörakennus Itäinen Puistotie 10 (silloinen numero 20a). Tilalle valtio antoi 1971 omistamansa ent. kätilöopiston tontin* keskiosasta erotettavan 7 000 m² tonttialueen Tehtaankadun ja Vuorimiehenkadun välillä, johon sittemmin rakennettiin NL:n suurlähetystön konsulaatti ja henkilökunnan asuntoja. Aluevaihto perustui lakiin 811/1968  27.12.1968 ja vaihtosopimus allekirjoitettiin 5.5.1969. Samanaikaisesti NL myi Mannerheimintie 110:n (ks. Asunto-Oy Turuntie 82) suomalaisille yksityisille.
*Helsingin kaupunki oli 1873 lahjoittanut ko. koko korttelin kokoisen tontin sairaalakäyttöön valtiolle, joka kaupungin mielestä sopimuksen vastaisesti alkoi 1961 suunnitella virastotaloa sinne. Itäpuolisko oli jo silloin NL:n suurlähetystön. Korttelin konsulaatin rakentamisen jälkeen jäljellä ollut läntinen kolmannes osa kuitenkin palautui kaupungille 1990, joka myi sen NL:lle 1992 kaikkein läntisintä puistokaistaletta lukuun ottamatta.