|
KERÄILYOSAKEKIRJOJEN HINNOITTELUSTA
Alla oleva teksti hinta-arvioiden yleisistä vaikutteista on runsaasti muokattu ja laajennettu
Ruotsin osakekirjayhdistyksen luettelon arviointiartikkelista.
Suomalainen skripofiiliyhdistys
Osakekirjakeräilijät ry perustettiin 2007. Kirjoitukseni koskee
normaalikuntoisia suomalaisia keräilyosakekirjoja yksittäin myytyinä. Muut
arvopaperilajit eivät usein herätä kovin suurta kiinnostusta –
obligaatioita kerätään jonkin verran ja
asuntoyhtiöiden vanhat osakekirjat voivat olla erittäin hienoja, mutta
osuuskuntien ja puhelinyhtiöiden paperit ovat usein hyvin pelkistettyjä.
Hinnoittelu koskee
keräilijöiden kesken Suomessa maksettavia hintoja – ammattikauppiaiden myyntihinnat voivat olla
korkeampia. Sisäänostohinta jälleenmyyntiä varten on aina alhaisempi, kuin
keräilijähinta. Erän hinta kappaleelta on kaikkein alhaisin. Ulkomailla suomalainen osakekirja saattaa maksaa enemmän tai
vähemmän, kuin
meillä, ja kauppiaiden kustannustaso on siellä myös korkeampi.
Ruotsissa on 1998 julkaistu painettu luettelo
kaikista keräilyosakekirjoista: 5 651 antia vuoteen 1977, ei VPC. Meillä
mm. sodanaikaiset ullakoiden tyhjennykset alentavat tänään tunnettujen kohteiden
lukumäärää. Pörssitiedon vastaava päivitetty
katalogi suomalaisista osakekirjoista
hintaluokkineen löytyy netistä, ilmaiseksi. Kohteiden arvoihin vaikuttavat myös muut kuin
alla mainitut tekijät. Suomalaiset osakekirjat ovat nimittäin joskus niin
harvinaisia, että satunnaiset ja jopa irrationaaliset tunnetekijät vaikuttavat
paljon esim. huutokaupoissa, joissa usein on ei-hintatietoisiakin keräilijöitä.
1. KOHTEEN IKÄ
Osakekirja on tietysti arvokkaampi, mitä vanhempi se on. Tämä sääntö
koskee lähinnä ennen 1920 annettuja osakekohteita. Ensimmäinen osakeyhtiöasetus
Suomessa säädettiin 1864. Ennen sitäkin on osakeyhtiöitä ja osakekirjoja, mutta
säilyneet osakkeet
annettu ennen ensimmäistä osakeyhtiölakia 1896 ovat epätavallisia ja kohteet ennen 1870
erittäin harvalukuisia. (Seuraava uusi osakeyhtiölaki astui voimaan vasta 1980.) Ruotsalaisia vanhoja osakekirjoja on
siis paljon enemmän, kuin
suomalaisia. (Ennen 1850 ilmestyneitä on Ruotsissa säilynyt 97 yhtiön kirjoja.) Silti harva keräilyosakekirja maksaa meillä
yli 200 €. Ns. sporttimalli (1984–) on
keräilijälle kovin uusi kohde.
2. OSAKEKIRJAN ULKONÄKÖ
Kuva ja kuvitus tai muu yleinen koristeellisuus ovat ratkaisevia tekijöitä arvoon, ja kuvan koko ja aihekin vaikuttaa. Ks. osakekirjojen tyypit oikealla! Moni 1900-luvun
ulkonäkö jäljittelee kuitenkin yhtiön vanhaa osakekirjaa.
Kuvalla* (vinjetilla) varustettu, kaunis kivipainettu kohde on paljon halutumpi, kuin pelkästään
kirjaimin ja kirjakkein tehty yksivärinen, tavanomainen kohopainotuote. Monivärinen
kivipaino, joka edelsi offset-painoa, oli 1940-luvulle asti
kalliina menetelmänä rajoitetusti
käytössä Suomen osakekirjoissa, jotka usein tehtiin pieninä painoksina.
Teräskaiverre-syväpainettuja osakekirjoja kauniine kehyksineen ei meillä juuri tehty ennen 1970-lukua
(Setelipaino, joka toki oli kauan painanut obligaatioita,
tuli markkinoille 1965). Kuponkiarkin tai
kuponkien mukanaolo nostaa hieman osakekirjan kiinnostavuutta. Painotuotteen koolla** ei ole merkitystä. Paperikaupan
vakiomallit
eivät innosta keräilijää. Hyvä
leimamerkki pitäisi lisätä
arvostusta.
*Vinjetti on usein
pieni kuva ja toistettu (samoin kuin
kehys)
kirjapainossa samanlaisena useassa eri yhtiön osakekirjassa. Silloin, kun kuva ei ole
yhtiökohtainen, se ei ole aivan yhtä arvostettu. Jugend-tyyli kehyksessä ja
kuvituksessa nostaa arvoa.
**Pienin lienee Viasveden Laiva 11x16 cm. Vielä pienempi on
Siuron Puhelimen osuuskirja, 11x11 cm. Suurin on Åbo Skeppsvarv 33x49 cm. Useita
osakekirjoja tehtiin vielä 100 vuotta sitten foliokoossa, n. 22x36 cm.
Ennen 1930-lukua obligaatiokirjat olivat usein n. 37x27 cm.
3. LUKUMÄÄRÄ ELI TAVALLISUUS
Yksityisten keräilijöiden ulottuvilla olevien ko. osakekirjojen lukumäärä (tiedossa oleva) vaikuttaa
suoraan hintaan – joskaan ei harvinaisten kohdalla riittävän paljon, koska rahakkaita osakekirjakeräilijöitä on meillä
vähän, mutta yleinen hintataso on nousussa. Osakekirjan alkuperäinen painosmäärä ei kuitenkaan vaikuta arvoon,
mutta yhtiön ensimmäinen anti (jos
anteja on monta), sekä alhainen rekisterinumero arvostetaan. Monet vanhat kohteet tunnetaan vain yhtenä kappaleena, ja jos se on
museossa tai arkistossa, sitä ei ole edes otettu
mukaan keräilijäin em.
luetteloon. Uniikkikohteiden
hinnoittelu on silti aina sattumanvaraista.
Säilyneet kulkeneet keräilyosakekirjat ovat yleensä alhaisia litteroita (1, 5
tai 10
osaketta; poikkeus: Pohjola), eikä eri litteralla näytä olevan paljon merkitystä hinnalle, sillä
Suomessa harva
ottaa kokoelmaansa saman yhtiön tai annin eri litteroita. Sama koskee
sidotut/vapaat osakkeet ja usein myös eri osakelajit (sarjat). Väärenteitä ei ole,
mutta Saksassa on tehty jälkipainoksia Granit no. 191:stä ja Börs no. 1421–5:stä.
4. OSAKEKIRJAN KUNTO
Kulkeneen kohteen lähes käyttämätöntä vastaava asu arvostetaan, ja kaikki viat
laskevat arvoa. Joku osakekirja on ollut kauan sijoittajan pinkassa
kassakaapissa, toiset on säilytetty taitettuina ehkä takan takana. Tyypilliset taitokset, rissit
(repeämät), rypyt, reiät ja paperin puuttuvat palaset,
samoin kuin erilaiset tahrat jollain sivulla tai yleinen kuluneisuus sekä
kaikenlaiset korjausyritykset, alentavat hintaa ja vaikeuttavat
jälleenmyyntiä. Uudet, tavalliset
kohteet voivat silloin olla lähes arvottomia keräilijöille. Siisti mitätöinti
(hillitty rei'ityskään) ei juuri laske arvoa. Kohteet ovat yleensä niin
yksilöllisiä ja vähälukuisia,
ettei Suomessa käytetä yhtenäistä kuntoluokitusta tällä keräilyalalla.
Specimen- ja
blanco-paperit arvostetaan aina paljon halvemmin, kuin vastaavat kulkeneet
(issued);
etenkin silloin
kuin samoja kulkeneitakin on saatavina.
5. TUNNETUT YHTIÖT
Mitä tunnetumpi antajayritys (tai sen seuraaja) sekä sen tärkeys ja historia ovat tänä päivänä,
sitä parempi on yhtiön osakekirjan kysyntä. Esimerkki: Nokia. Loputtoman
tarjonnan vuoksi esim. SKOP:n osakkeilla ei kuitenkaan ole kysyntää
keräilymarkkinoilla. 1900-luvun taloushistoriassamme on paljon tuntemattomia ja
pieniä yhtiöitä, jotka pian lopettivat toimintansa (esim. konkurssiin).
Tälläisen yhtiön
osakekirja arvostetaan vähemmän, ja se saattaa myös olla edelleen niputtain
keräilijöiden saatavina.
6. KUULUISAT HENKILÖT
Jos osakekirjan on omakätisesti
allekirjoittanut hallituksen jäsenenä oleva,
tänä päivänäkin kuuluisa henkilö, nimikirjoitus nostaa hintaa.
1940-luvulta alkaen nimikirjoitukset usein painettiin osakkeeseen. Paitsi hallituksen jäsenten allekirjoituksiin kannattaa uusissakin
osakekirjoissa kiinnittää huomiota ensimmäisen (ja myöhemmänkin) rekisteröidyn omistajan nimeen. Jos hän on hyvin
tunnettu ja etenkin jos ko. henkilö on kaiken lisäksi
itse omakätisesti siirtänyt omistuksensa (osakekirjan sisäsivulla),
se voi lisätä kohteen arvoa paljonkin.
7. YHTIÖN TOIMIALA, PAIKKAKUNTA, MAA
Esim. varustamot, rautatiet,
pankit, höyry ym. erikoiset toimialat ovat keräilijöiden keskuudessa
kaikkialla suosittuja kohteita ja alat saavat siksi osakekirjoissa hintalisän. Samoin
oma kotiseutu sekä
luovutettu Karjala. Jos kohteen menekki tiedetään olevan myös ulkomailla hyvä, se
toki nostaa arvoa Suomessakin. Ulkomaalaisten
yhtiöiden, etenkin amerikkalaisten
(myös Balia-Karaidin,
Kilo-Moto), osakekirjojen tarjonta on Suomessakin
suurta, mutta kysyntä melko huono, sillä moni kerälijä on keskittynyt kotimaisiin
kohteisiin, etenkin pörssiyhtiöihin. Tasapainoinen kokoelma ja edustava
läpileikkaus skripofiliasta on tavoittelemisen arvoista.
Tämän sivun alkuun
AJATUKSIA HUUTOKAUPPAHINNOISTA
Erityisesti ulkomailla huutokaupoissa ja verkkokaupoissa on toisinaan esiintynyt
suomalaisten osakekirjojen myynti-ilmoituksia, joiden hinnoissa epäillään roimiakin
ylilyöntejä. Ne voivat johtua myyjien puutteellisista tiedoista Suomen skripofilian
alalta, tai ne saattavat pahimmillaan olla jopa tietoisiakin
harhaanjohtamisyrityksiä. Uusi tai kokematon ostaja voi erehtyä kalliisti.
Suomessa välittäjätaho on usein Huuto.net, yksinkertaisesti koska se on meillä
suurin skripo-kohteiden markkinapaikka.
Myyjällä on tietysti oikeus pyytää haluamaansa hintaa. Mutta ostajan on kyllä
aina mm. syytä lukea kohteen kuvauksen huolella. Vaikkei siellä olisi suoranaisia
virheitä, siellä saattaa olla jotain tärkeätä mainitsematta, tai ostaja voi
ymmärtää väärin jotain sanankäänteitä. Tällaisia itsestäänselvyyksiä ei tässä
mainittaisi, ellei em. tapauksia olisi tiedossa. Toisaalta, menestyvä ostaja
tarvitsee myös
rohkeutta.
Jos sama kohde uudestaan ja uudestaan laitetaan myyntiin, pyydetyssä hinnassa voi hyvinkin olla
jokin ongelma. Tarkista Huuto.netissä: "Haku
>
Yksityiskohtainen haku > Suljetut kohteet" ja myyjän tunnuksella tai
kohteen nimellä!
Hintavarauksen käyttö
osakekirjoja myytäessä on varoitusmerkki. Kohtuuttomia minimikorotuksia sekä posti- ja
käsittelykuluja
on myös huomattava. Yleensä yhden skripo-kohteen postimaksu Suomessa on 0,80 euroa
(9.2008) ja uuden, tukevan kartonkikuoren
ostohinta saman verran. Aina postituskulut ja maksutavat ei kerrota kuvauksessa!
Osakekirjaostokset on yleensä maksettava myyjälle etukäteen, mutta tavaran toimittamatta
jättäminen on tällä alalla harvinaista. Euroalueen ulkopuolelle kannattanee
maksaa luottokortilla.
Erityisen tarkoin on syytä harkita kohteita, joita tarjotaan myyntiin antamalla ymmärtää niiden olevan mahdollisesti vielä käypiä arvopapereita. Hyvin
harvoin ne ovat, ja saantoselvitykset yleensä puuttuvat. Esimerkiksi HPY:n osuustodistukset (n. 600 000) jäivät kaikki yhdistyksen jäsenille.
Osuustodistuksia ei mitenkään merkitty, vaikka ne miltei kaikki on muutettu
nykyisen Elisan
osakkeiksi. Kuolleen tai vähäarvoisen yhtiön osakkeenomistaja voi myös joutua
suoraan huijatuksi: Recovery Room Fraud. Erilaisten kuponkien yleinen vanhenemisaika on viisi
vuotta, joten harvoin niistäkään enää saa rahaa. Vrt. myös
leimaus 1946 ja KRL § 24.
Sitten on niitä osakekirjoja, jotka eivät ole käypiä, vaikka ne ovat vielä
toimivien yhtiöiden antamia. Kyseessä on silloin yhtiöstä, joka on muuttanut
nimeään, tai muusta syystä vaihtanut koko osakekirjakantansa uusiin papereihin
(myös esim. tytäryhtiöfuusiossa).
Tämän jälkeen yhtiö on hyväntahtoisesti antanut arkistostaan keräilijöille näitä osakekirjoja,
jotka on merkitty em. luettelossamme "van". Yleensä ne eivät ole mitenkään
mitätöityjä ja siirtojen puuttuminen on myös tyypillistä. Melko yleistä. Hyvin harvoin
joku keräilyosakekirja on merkitty "voim".
Em. Osakekirjakeräilijät ry:ltä voi kysyä, jottei myydessä luovu käyvästä
osakkeesta tai hyvästä keräilykohteesta alihintaan, tai ostaessa maksa liikaa.
Yhdistyksellä on välittäjänä kuukausittain omat, kaksi viikkoa kestävät huutokaupat Huuto.net:issä
(otsikossa aina: "OKK"). Yhdistys pyrkii asettamaan kohtuullisen lähtöhinnan
kaupankäyntiin houkuttelemiseksi. Jos OKK-osakekirjan ostaja ei ole tyytyväinen
kohteensa laatuun, hänellä on 14 päivän palautusoikeus. Janne Pietikäinen
(osakekirja.fi) ja juvekim.fi ovat
alan ammattimaisia kauppiaita Suomessa.
Oikealta tasolta alkaneen huutokaupan hinnat
voivat karata pilviin. Silloin innokkaan keräilijän kannattaisi toisen kerran harkita, paljonko todella haluaa
osakekirjasta maksaa ja onko ostotilaisuus varmastikin ainutkertainen.
Jättäessä tarjouksia
Huuto.netissa, on muistettava rastittaa ruutua "Käytän korotusautomaattia".
Pörssitiedon nettisivuilla on yksityiskohtaista tietoa monen yhtiön osakkeiden
voimassa olevista lunastuksista sekä katalogi
keräilyosakekirjoista hintaluokkineen.
Mm. eBayssä kokeneet ostajat tekevät tarjouksensa vasta viimeisten sekuntien
aikana ("sniping"). Ostoaikeensa jo varhain paljastanut joutuu usein kärsimään
loppuhinnassa. Huuto.netissä on eri järjestelmä, joka ei suosi
sniping-toimintaa. eBay-huutokaupoissa tarjoajien tunnukset eivät ole julkisia.
Lisäksi Ranskan eBay:ssa tarjoajat voivat pysytellä kokonaan salaisina (enchère privée). Tällaiset järjestelyt ovat erityisen alttiita myyjiätahon
tekemille väärinkäytöksille
(esim. shill bidding).
Kaikissa nettihuutokaupoissa kannattaa katsoa ja lukea myyjän saamaa palautetta.
Markkinapaikan ylläpidon valvontaan ei voi luottaa – yleensä sillä ei
käytännössä ole mahdollisuutta puuttua po. yksittäisiin ongelmiin.
OKK:kaan ei voi toimia eri markkinapaikkojen poliisina, eikä
toki voisi huomatakaan kaiken. Siksi tämä teksti, jonka pyrkimyksenä on
aloittelevien keräilijöiden hintapettymysten vähentäminen.
Myytäessäsi
Myytäessä vanhoja osakekirjoja saa parhaimman kokonaishinnan jos itse ne skannaa,
kuvailee ja
laittaa kohteensa myyntiin esim. Huuto.netiin, sekä postittaa ne ostajille – eli
löytää osakkeilleen juuri niitä tarvitsevan keräilijän. Ellei sitä vaivaa halua
nähdä, tai osaa, on muistettava, että jonkun täytyy silti tämän työn tehdä. Sekä kenties maksaa huutokauppaprovisioita (Saksassa noin 20
% sis. ALV sekä ostajalta, että myyjältä, lisäksi kohde- ja lähetysmaksuja), ALV ja korkoa ja lisäksi kannettava riski, että kohde ei
heti menekään kaupaksi odotetusti.
Jo siksi osakkeen sisäänostohinta jälleenmyyntiä varten on aina sen
ulosmyyntihintaa alhaisempi. Jos
myytäviä kohteita on monta, arviota kannattaa pyytää useammalta ostajataholta
(esim. keräilijöiltä).
Vanhan osakekirjan myyntihinta saattaa hyvinkin alittaa suvun omat muistoarvot
yhtiösta.
Tämän sivun alkuun
HINNALTAAN EDULLINEN SÄILYTYSIDEA
Vanhojen osakekirjojen ja obligaatioiden säilytys on kaikille alan keräilijöille
(skripofiileille)
tuttu ongelma, koska kohteet eivät yleensä mahdu pystymuotoisiin vakio-A4-mappeihin. Osakekirja
on usein joko hieman liian leveä tai liian pitkä. Kehyksiin ja seinään
haalistumaan skripofiili ei laita pääkohteitaan. Sen sijaan modernit
yksilehtiset sportti-malliset osakekirjansa voi kyllä hyvin pitää A4
muovitaskuissa (molemmin puolin) tavallisissa mapeissa. Esim. Esselten ohut ja
lasinkirkas A4 kansiotasku 56066 (PP, copy safe) maksaa 6,08 €/100 kpl laatikko.
Postimerkkiliikkeet myyvät kyllä lähinnä numismaattisille kohteille
tarkoitettuja erilaisia hinnakkaitakin erikoiskansioita (esim. (2007) Tampereen Raha-apaja tasku 43x33 cm pujotus sivusta; Leuchtturm 33x33 cm pujotus ylhäältä ja välissä
musta muovi), jotka ovat riittävän leveitä kaikille osakekirjoille, mutteivät
korkeita. Leveissä kansioissa
toki vaakasauoratkin osakekohteet mahtuvat sellisinaan, mutta
pisimmät pystysuorat osakekirjat eivät niihin mahtuisi sisään pystyssä, kuin
taittamalla.
Kalliit kansiot, niiden taskut ja mustat välilehdet ovat usein suojattuja
arvokkaita kohteita haittaavien muovin ja paperin ns. "happohyökkäyksiä" vastaan
pitkäaikaisessa arkistosäilytyksessä. Tässä "karvalakki"-vaihtoehdossani tämä
säilyvyystavoite on toteutettu muovitaskujen "appelsiini(kuori)"-pinnalla
(orange peel). Keräilijän osakekirjathan eivät juuri vaadi ääretöntä säilyvyysaikaa.
Alla on konttorikäyttöön tarkoitettujen ja maassa yleisesti
saatavissa olevien standardimappituotteisiin perustuva halpa säilytysratkaisu.
Jokainen osakekirja ei
ole kovin arvokas, mutta järjestystä ja näyttökuntoa pitää silti saada!
Nipussa vanha paperi voi lisäksi vaurioittaa naapurikohteitaan. Oheiset hintatiedot ovat eri paikkukunnilla toimivan konttorialan pikatukkurin Lindellin
elokuulta 2009 ja
sisältävät ALV:n. Wulffin hinnat olivat hieman kalliimpia. Valmistajia lienee muitakin,
kuin alla mainitut.
KANSIO
Esselten rengaskansio R302, neljä rengasta (mekanismi takakannessa kiinni –
syytä varoa kansion selässä kiinni olevia rengasmekanismeja sekä vain kahta rengasta):
8,89 €/kpl. Koko
pysty-A3,
35x44 cm. Kansion ulkoinen paksuus on 5,5 cm. Pintamateriaali sininen muovi.
Tarkoitettu vaakasuoraksi fläppikansioksi?
MUOVITASKUT
Esselten ylhäältä auki oleva pysty-A3-kansiotasku (eli 30x42 cm) no. 55231: 0,35 €/kpl 50 kpl
laatikon erissä. Muovi (polypropeeni) ilmeisesti sisältää ei-toivottuja pehmennysaineita. Ilmavuutta lisäämään
pinta on siksi tehty appelsiininkuorimaiseksi, mikä ei mielestäni mainittavasti
haittaa läpinäkyvyyttä. Taskujen tietty ryhdittömyys on selailuhyöty.
Tavallista, sileätä muovia (esim. taskuja) ei tule lyhyeenkään säilytykseen käyttää. Wulffilla oli
myös pehmennysainevähäisiä, lasinkirkkaita (mylar?) mutta paksumpia A3-taskuja, joiden
hinta oli ainakin kolminkertainen.
VÄLILEHTI
Ilmavuutta ja tukevuutta lisäämään sekä läpinäkyvyyttä estämään olen joka taskuun
laittanut sisään tavallisen, ohuen
80 g/m², valkoisen A3-konttoripaperin ISO 9706, à noin 0,02 €/kpl.
(Henkilökohtaisesti en nimittäin pidä mustasta.) Käyttämäni paperi
ei liene täysin happo- eli valkaisuainejäämävapaa. Tietysti muovitaskuja mahtuu kansioon enemmän, jos välilehtiä
ei ole, eikä kohteita laiteta taskun molemmin puolin.
YLEISTÄ
Nämä muovitaskut ovat ohuutensa vuoksi hieman "lepsuja" välipaperillakin. Mutta
niitä mahtuu siksi yhteen kansioon 50, silloin kuin taskun molemmin puolin
on yksi osakekirja. Eli yhteen kansioon menee hyvin 100 osakekirjaa, jos kaksi per tasku.
Yhden kansion kokonaishankintahinnaksi muodostuu siten
noin 27 €. Ratkaisu on kestävä. Kohteiden löytämisen helpottamiseksi
kansioita voisi olla kolme erilaista: listayhtiöt, noteeramattomat yhtiöt
sekä muut arvopaperit (ml. ulkomaiset
kohteet). Esim. aakkosjärjestyksen tavoittelu on turha.
Tämän sivun alkuun
KIVIPAINOMENETELMÄ: LYHYT KUVAUS
Kivipaino on kuvien litografinen (kr. lithos = kivi) laakapainomenetelmä, joka
oli käytössä ennen nykyaikaista offsettia. Kivi on hienointa, tiheätä
kalkkikiveä, johon rasva kiinnittyy pysyvästi. Rasva ja vesi, jota kivi myös
ottaa vastaan, torjuvat toisiaan. Siksi kosteat kohdat torjuvat öljyisen
painomusteen, ja päinvastoin. Kemiallisin menetelmin myös kiven rasvaa hylkivät kohdat
tehdään pysyviksi, jottei rasva leviäisi. Pehmellä kankaalla, jossa on hieman
painomustetta, kivi hangataan kunnes kuva hyvin erottuu mustana. Virhekohdat
retusoidaan nyt käsin, minkä jälkeen värittömät kohdat hieman syövytetään happokylvyllä.
Lopuksi kivi pyyhitään puhtaaksi tärpätillä. Tässä vaiheessa rasvainen kuva on näkymätön.
Painettava kuva muodostuu siis rasvaviivoista ja -alueista. Kun kivi
kostutetaan vedellä itse rasvainen kuva torjuu veden, ja levitettävä painomuste tarttuu näin
ollen vain kuvan viivoihin ja kenttiin. Seuraavaksi
painokoneessa vaakatasossa
liikuteltavan kiven päälle puristetaan (suorassa litografiassa) paperi,
joka ottaa vastaan mustetta. Kiven muut kohdat hieman kostuttavat paperin, mutteivät
värjää sitä. Tämä painojälki on erittäin terävä. Joka vedoksen välillä kiven
pitää puhdistaa ja uudelleenvärjätä. Alussa painokone ole käsikäyttöinen. Ellei tiedossa ollut
uusintapainosta, painokivi käytettiin uudelleen hiomalla pois pintakerros siitä ja kiillottamalla
erikoiskivellä.
Kuva kaiverrettiin koossa 1:1 terävällä metallikärjellä, tai vaihtoehtoisesti
piirrettiin öljykynällä, -siveltimellä tai -liidulla, peilikuvana siirtokiveen
tai jopa itse painokiveen. Originaalikuva voitiin ensin myös piirtää oikein päin
käännettynä litografisella
musteella suoraan siirtopaperiin. Painokoneessa puristamalla
saatiin yksi kuva siirrettyä painokiveen paperista.
Paperi kastettiin ja nostettiin pois. Yhden postimerkin pieni originaalikuva voitiin myös
ensin kaivertaa metallilaattaan. Jos litteroita
oli useita, pääsiirtokivessä jätettiin tyhät paikat arvoille, joita varten
tehtiin apukivet. Kun vedokset oli yhdistetty kuva siirrettiin painokiveen. Saman kuvan joka
värille tarvittiin omat siirto- ja painokivet, ja eri painokerrat. Siirtokivet
pyrittiin säästämään. Painokivet saattoivat kuluakin.
Jo sata vuotta sitten hankalat kalkkikivet
ruvettiin korvaamaan metallilevyillä. Ne valmisteltiin fotolitografisin menetelmin,
joita myös voitiin käyttää kuviin valoherkiksi käsitellyissä kalkkikiveissä.
Myöhemmin suora laakapaino korvattiin epäsuoralla (eli siis offset) rotaatiolaakapainolla (silloin
vielä
joko kivellä tai metallilaatalla), joka lopuksi kehittyi nykyoffsetiksi.
Molemmissa oli kumipäällysteinen tela ja oikein päin käännetty kuva itse painovälineessä
(ja siirtokivessä).
__________
Sivun oikealla laidalla on valikoituja kuvia eri aikakausien tyypillisestä
osakekirjojen muotoilusta. Pitämällä hiiren kursoria kuvan päällä näkee tietoja
osakekirjasta.
© G. Kock
PÖRSSITIETO-vuosikirja. Yhteystiedot
Osakekirjoissa
olevat leimamerkit. —
Postimerkkiliikkeiden osakekirjat.
Lakanneet pörssiyhtiöt 1973–96,
1912–72. —
Yrityshistoriikit.
1862–75 listatut yhtiöt (Hki).
—
Korvausosakkeiden hallintoyhteisö 1945.
Tämän sivun osoite on: www.porssitieto.fi/osake/index.html
|
|
SUOMALAISTEN
OSAKEKIRJOJEN ULKONÄKÖTYYPPEJÄ
1800-luvun alkupuoli.
1800-luvun puoliväli.
1800-luvun loppu, koristeellinen I.
1800-luvun loppu, koristeellinen II.
1800-luvun loppu, tavanomainen.
1800-l. loppu ja 1900-l.
alku,
koristeellinen.
1800-l. loppu ja 1900-l.
alku, tavanomainen.
1900-l. alku, koristeellinen.
1900-luvun alku, tavanomainen I.
1900-luvun alku, tavanomainen II.
1930–60 -luvut,
koristeellinen I.
1930–60 -luvut,
koristeellinen II.
1930–60 -luvut, tavanomainen I.
1930–60 -luvut,
tavanomainen II.
1900-luvun loppu,
koristeellinen I.
1900-luvun loppu, koristeellinen II.
1900-luvun loppu,
tavanomainen I.
1900-luvun loppu,
tavanomainen II.
1980- ja 1990-luvut (sekä
myöh.),
ns. sporttimalli.
2000-luku, moderni.
LITOGRAFINEN PAINOKIVI
(Tätä kuvaa voi suurentaa klikkaamalla sitä.)
|
