OSAKEKIRJOJEN KERÄILY

PÖRSSITIEDON TIETOSIVUT VANHOISTA OSAKEKIRJOISTA KIINNOSTUNEILLE:

Pörssitieto-vuosikirjan internet-sivuilla on mm. kattava luettelo suomalaisista keräilyosakekirjoista,
runsaasti kuvia osakekirjoista sekä tietoja vanhoista osakeyhtiöistäUlkomaiset osakekirjat.
 


KERÄILYOSAKEKIRJOJEN HINNOITTELUSTA

Alla oleva teksti hinta-arvioiden yleisistä vaikutteista on runsaasti muokattu ja laajennettu Ruotsin osakekirjayhdistyksen luettelon arviointiartikkelista. Suomalainen skripofiiliyhdistys Osakekirjakeräilijät ry perustettiin 2007. Kirjoitukseni koskee normaalikuntoisia suomalaisia keräilyosakekirjoja yksittäin myytyinä. Muut arvopaperilajit eivät usein herätä kovin suurta kiinnostusta – obligaatioita kerätään jonkin verran ja asuntoyhtiöiden vanhat osakekirjat voivat olla erittäin hienoja, mutta osuuskuntien ja puhelinyhtiöiden paperit ovat usein hyvin pelkistettyjä.

Hinnoittelu koskee keräilijöiden kesken Suomessa maksettavia hintoja – ammattikauppiaiden myyntihinnat voivat olla korkeampia. Sisäänostohinta jälleenmyyntiä varten on aina alhaisempi, kuin keräilijähinta. Erän hinta kappaleelta on kaikkein alhaisin. Ulkomailla suomalainen osakekirja saattaa maksaa enemmän tai vähemmän, kuin meillä, ja kauppiaiden kustannustaso on siellä myös korkeampi.

Ruotsissa on 1998 julkaistu painettu luettelo kaikista keräilyosakekirjoista: 5 651 antia vuoteen 1977, ei VPC. Meillä mm. sodanaikaiset ullakoiden tyhjennykset alentavat tänään tunnettujen kohteiden lukumäärää. Pörssitiedon vastaava päivitetty katalogi suomalaisista osakekirjoista hintaluokkineen löytyy netistä, ilmaiseksi. Kohteiden arvoihin vaikuttavat myös muut kuin alla mainitut tekijät. Suomalaiset osakekirjat ovat nimittäin joskus niin harvinaisia, että satunnaiset ja jopa irrationaaliset tunnetekijät vaikuttavat paljon esim. huutokaupoissa, joissa usein on ei-hintatietoisiakin keräilijöitä.

1. KOHTEEN IKÄ
Osakekirja on tietysti arvokkaampi, mitä vanhempi se on. Tämä sääntö koskee lähinnä ennen 1920 annettuja osakekohteita. Ensimmäinen osakeyhtiöasetus Suomessa säädettiin 1864. Ennen sitäkin on osakeyhtiöitä ja osakekirjoja, mutta säilyneet osakkeet annettu ennen ensimmäistä osakeyhtiölakia 1896 ovat epätavallisia ja kohteet ennen 1870 erittäin harvalukuisia. (Seuraava uusi osakeyhtiölaki astui voimaan vasta 1980.) Ruotsalaisia vanhoja osakekirjoja on siis paljon enemmän, kuin suomalaisia. (Ennen 1850 ilmestyneitä on Ruotsissa säilynyt 97 yhtiön kirjoja.) Silti harva keräilyosakekirja maksaa meillä yli 200 €.  Ns. sporttimalli (1984–) on keräilijälle kovin uusi kohde.

2. OSAKEKIRJAN ULKONÄKÖ
Kuva ja kuvitus tai muu yleinen koristeellisuus ovat ratkaisevia tekijöitä arvoon, ja kuvan koko ja aihekin vaikuttaa. Ks. osakekirjojen tyypit oikealla! Moni 1900-luvun ulkonäkö jäljittelee kuitenkin yhtiön vanhaa osakekirjaa. Kuvalla* (vinjetilla) varustettu, kaunis kivipainettu kohde on paljon halutumpi, kuin pelkästään kirjaimin ja kirjakkein tehty yksivärinen, tavanomainen kohopainotuote. Monivärinen kivipaino, joka edelsi offset-painoa, oli 1940-luvulle asti kalliina menetelmänä rajoitetusti käytössä Suomen osakekirjoissa, jotka usein tehtiin pieninä painoksina. Teräskaiverre-syväpainettuja osakekirjoja kauniine kehyksineen ei meillä juuri tehty ennen 1970-lukua (Setelipaino, joka toki oli kauan painanut obligaatioita, tuli markkinoille 1965). Kuponkiarkin tai kuponkien mukanaolo nostaa hieman osakekirjan kiinnostavuutta. Painotuotteen koolla** ei ole merkitystä. Paperikaupan vakiomallit eivät innosta keräilijää. Hyvä leimamerkki pitäisi lisätä arvostusta.
*Vinjetti on usein pieni kuva ja toistettu (samoin kuin kehys) kirjapainossa samanlaisena useassa eri yhtiön osakekirjassa. Silloin, kun kuva ei ole yhtiökohtainen, se ei ole aivan yhtä arvostettu. Jugend-tyyli kehyksessä ja kuvituksessa nostaa arvoa.
**Pienin lienee Viasveden Laiva 11x16 cm. Vielä pienempi on Siuron Puhelimen osuuskirja, 11x11 cm. Suurin on Åbo Skeppsvarv 33x49 cm. Useita osakekirjoja tehtiin vielä 100 vuotta sitten foliokoossa, n. 22x36 cm. Ennen 1930-lukua obligaatiokirjat olivat usein n. 37x27 cm.


3. LUKUMÄÄRÄ ELI TAVALLISUUS
Yksityisten keräilijöiden ulottuvilla olevien ko. osakekirjojen lukumäärä (tiedossa oleva) vaikuttaa suoraan hintaan – joskaan ei harvinaisten kohdalla riittävän paljon, koska rahakkaita osakekirjakeräilijöitä on meillä vähän, mutta yleinen hintataso on nousussa. Osakekirjan alkuperäinen painosmäärä ei kuitenkaan vaikuta arvoon, mutta yhtiön ensimmäinen anti (jos anteja on monta), sekä alhainen rekisterinumero arvostetaan. Monet vanhat kohteet tunnetaan vain yhtenä kappaleena, ja jos se on museossa tai arkistossa, sitä ei ole edes otettu mukaan keräilijäin em. luetteloon. Uniikkikohteiden hinnoittelu on silti aina sattumanvaraista. Säilyneet kulkeneet keräilyosakekirjat ovat yleensä alhaisia litteroita (1, 5 tai 10 osaketta; poikkeus: Pohjola), eikä eri litteralla näytä olevan paljon merkitystä hinnalle, sillä Suomessa harva ottaa kokoelmaansa saman yhtiön tai annin eri litteroita. Sama koskee sidotut/vapaat osakkeet ja usein myös eri osakelajit (sarjat). Väärenteitä ei ole, mutta Saksassa on tehty jälkipainoksia Granit no. 191:stä ja Börs no. 1421–5:stä.

4. OSAKEKIRJAN KUNTO
Kulkeneen kohteen lähes käyttämätöntä vastaava asu arvostetaan, ja kaikki viat laskevat arvoa. Joku osakekirja on ollut kauan sijoittajan pinkassa kassakaapissa, toiset on säilytetty taitettuina ehkä takan takana. Tyypilliset taitokset, rissit (repeämät), rypyt, reiät ja paperin puuttuvat palaset, samoin kuin erilaiset tahrat jollain sivulla tai yleinen kuluneisuus sekä kaikenlaiset korjausyritykset, alentavat hintaa ja vaikeuttavat jälleenmyyntiä. Uudet, tavalliset kohteet voivat silloin olla lähes arvottomia keräilijöille. Siisti mitätöinti (hillitty rei'ityskään) ei juuri laske arvoa. Kohteet ovat yleensä niin yksilöllisiä ja vähälukuisia, ettei Suomessa käytetä yhtenäistä kuntoluokitusta tällä keräilyalalla. Specimen- ja blanco-paperit arvostetaan aina paljon halvemmin, kuin vastaavat kulkeneet (issued); etenkin silloin kuin samoja kulkeneitakin on saatavina.

5. TUNNETUT YHTIÖT
Mitä tunnetumpi antajayritys (tai sen seuraaja) sekä sen tärkeys ja historia ovat tänä päivänä, sitä parempi on yhtiön osakekirjan kysyntä. Esimerkki: Nokia. Loputtoman tarjonnan vuoksi esim. SKOP:n osakkeilla ei kuitenkaan ole kysyntää keräilymarkkinoilla. 1900-luvun taloushistoriassamme on paljon tuntemattomia ja pieniä yhtiöitä, jotka pian lopettivat toimintansa (esim. konkurssiin). Tälläisen yhtiön osakekirja arvostetaan vähemmän, ja se saattaa myös olla edelleen niputtain keräilijöiden saatavina.

6. KUULUISAT HENKILÖT
Jos osakekirjan on omakätisesti allekirjoittanut hallituksen jäsenenä oleva, tänä päivänäkin kuuluisa henkilö, nimikirjoitus nostaa hintaa. 1940-luvulta alkaen nimikirjoitukset usein painettiin osakkeeseen. Paitsi hallituksen jäsenten allekirjoituksiin kannattaa uusissakin osakekirjoissa kiinnittää huomiota ensimmäisen (ja myöhemmänkin) rekisteröidyn omistajan nimeen. Jos hän on hyvin tunnettu ja etenkin jos ko. henkilö on kaiken lisäksi itse omakätisesti siirtänyt omistuksensa (osakekirjan sisäsivulla), se voi lisätä kohteen arvoa paljonkin.

7. YHTIÖN TOIMIALA, PAIKKAKUNTA, MAA
Esim. varustamot, rautatiet, pankit, höyry ym. erikoiset toimialat ovat keräilijöiden keskuudessa kaikkialla suosittuja kohteita ja alat saavat siksi osakekirjoissa hintalisän. Samoin oma kotiseutu sekä luovutettu Karjala. Jos kohteen menekki tiedetään olevan myös ulkomailla hyvä, se toki nostaa arvoa Suomessakin. Ulkomaalaisten yhtiöiden, etenkin amerikkalaisten (myös Balia-Karaidin, Kilo-Moto), osakekirjojen tarjonta on Suomessakin suurta, mutta kysyntä melko huono, sillä moni kerälijä on keskittynyt kotimaisiin kohteisiin, etenkin pörssiyhtiöihin. Tasapainoinen kokoelma ja edustava läpileikkaus skripofiliasta on tavoittelemisen arvoista.

Tämän sivun alkuun





AJATUKSIA HUUTOKAUPPAHINNOISTA

Erityisesti ulkomailla huutokaupoissa ja verkkokaupoissa on toisinaan esiintynyt suomalaisten osakekirjojen myynti-ilmoituksia, joiden hinnoissa epäillään roimiakin ylilyöntejä. Ne voivat johtua myyjien puutteellisista tiedoista Suomen skripofilian alalta, tai ne saattavat pahimmillaan olla jopa tietoisiakin harhaanjohtamisyrityksiä. Uusi tai kokematon ostaja voi erehtyä kalliisti. Suomessa välittäjätaho on usein Huuto.net, yksinkertaisesti koska se on meillä suurin skripo-kohteiden markkinapaikka.

Myyjällä on tietysti oikeus pyytää haluamaansa hintaa. Mutta ostajan on kyllä aina mm. syytä lukea kohteen kuvauksen huolella. Vaikkei siellä olisi suoranaisia virheitä, siellä saattaa olla jotain tärkeätä mainitsematta, tai ostaja voi ymmärtää väärin jotain sanankäänteitä. Tällaisia itsestäänselvyyksiä ei tässä mainittaisi, ellei em. tapauksia olisi tiedossa. Toisaalta, menestyvä ostaja tarvitsee myös rohkeutta.

Jos sama kohde uudestaan ja uudestaan laitetaan myyntiin, pyydetyssä hinnassa voi hyvinkin olla jokin ongelma. Tarkista Huuto.netissä: "Haku > Yksityiskohtainen haku > Suljetut kohteet" ja myyjän tunnuksella tai kohteen nimellä! Hintavarauksen käyttö osakekirjoja myytäessä on varoitusmerkki. Kohtuuttomia minimikorotuksia sekä posti- ja käsittelykuluja on myös huomattava. Yleensä yhden skripo-kohteen postimaksu Suomessa on 0,80 euroa (9.2008) ja uuden, tukevan kartonkikuoren ostohinta saman verran. Aina postituskulut ja maksutavat ei kerrota kuvauksessa! Osakekirjaostokset on yleensä maksettava myyjälle etukäteen, mutta tavaran toimittamatta jättäminen on tällä alalla harvinaista. Euroalueen ulkopuolelle kannattanee maksaa luottokortilla.

Erityisen tarkoin on syytä harkita kohteita, joita tarjotaan myyntiin antamalla ymmärtää niiden olevan mahdollisesti vielä käypiä arvopapereita. Hyvin harvoin ne ovat, ja saantoselvitykset yleensä puuttuvat. Esimerkiksi HPY:n osuustodistukset (n. 600 000) jäivät kaikki yhdistyksen jäsenille. Osuustodistuksia ei mitenkään merkitty, vaikka ne miltei kaikki on muutettu nykyisen Elisan osakkeiksi. Kuolleen tai vähäarvoisen yhtiön osakkeenomistaja voi myös joutua suoraan huijatuksi: Recovery Room Fraud. Erilaisten kuponkien yleinen vanhenemisaika on viisi vuotta, joten harvoin niistäkään enää saa rahaa. Vrt. myös leimaus 1946 ja KRL § 24.

Sitten on niitä osakekirjoja, jotka eivät ole käypiä, vaikka ne ovat vielä toimivien yhtiöiden antamia. Kyseessä on silloin yhtiöstä, joka on muuttanut nimeään, tai muusta syystä vaihtanut koko osakekirjakantansa uusiin papereihin (myös esim. tytäryhtiöfuusiossa). Tämän jälkeen yhtiö on hyväntahtoisesti antanut arkistostaan keräilijöille näitä osakekirjoja, jotka on merkitty em. luettelossamme "van". Yleensä ne eivät ole mitenkään mitätöityjä ja siirtojen puuttuminen on myös tyypillistä. Melko yleistä. Hyvin harvoin joku keräilyosakekirja on merkitty "voim".

Em. Osakekirjakeräilijät ry:ltä voi kysyä, jottei myydessä luovu käyvästä osakkeesta tai hyvästä keräilykohteesta alihintaan, tai ostaessa maksa liikaa. Yhdistyksellä on välittäjänä kuukausittain omat, kaksi viikkoa kestävät huutokaupat Huuto.net:issä (otsikossa aina: "OKK"). Yhdistys pyrkii asettamaan kohtuullisen lähtöhinnan kaupankäyntiin houkuttelemiseksi. Jos OKK-osakekirjan ostaja ei ole tyytyväinen kohteensa laatuun, hänellä on 14 päivän palautusoikeus. Janne Pietikäinen (osakekirja.fi) ja juvekim.fi ovat alan ammattimaisia kauppiaita Suomessa.

Oikealta tasolta alkaneen huutokaupan hinnat voivat karata pilviin. Silloin innokkaan keräilijän kannattaisi toisen kerran harkita, paljonko todella haluaa osakekirjasta maksaa ja onko ostotilaisuus varmastikin ainutkertainen. Jättäessä tarjouksia Huuto.netissa, on muistettava rastittaa ruutua "Käytän korotusautomaattia". Pörssitiedon nettisivuilla on yksityiskohtaista tietoa monen yhtiön osakkeiden voimassa olevista lunastuksista sekä katalogi keräilyosakekirjoista hintaluokkineen.

Mm. eBayssä kokeneet ostajat tekevät tarjouksensa vasta viimeisten sekuntien aikana ("sniping"). Ostoaikeensa jo varhain paljastanut joutuu usein kärsimään loppuhinnassa. Huuto.netissä on eri järjestelmä, joka ei suosi sniping-toimintaa. eBay-huutokaupoissa tarjoajien tunnukset eivät ole julkisia. Lisäksi Ranskan eBay:ssa tarjoajat voivat pysytellä kokonaan salaisina (enchère privée). Tällaiset järjestelyt ovat erityisen alttiita myyjiätahon tekemille väärinkäytöksille (esim. shill bidding). Kaikissa nettihuutokaupoissa kannattaa katsoa ja lukea myyjän saamaa palautetta.

Markkinapaikan ylläpidon valvontaan ei voi luottaa – yleensä sillä ei käytännössä ole mahdollisuutta puuttua po. yksittäisiin ongelmiin. OKK:kaan ei voi toimia eri markkinapaikkojen poliisina, eikä toki voisi huomatakaan kaiken. Siksi tämä teksti, jonka pyrkimyksenä on aloittelevien keräilijöiden hintapettymysten vähentäminen.

Myytäessäsi
Myytäessä vanhoja osakekirjoja saa parhaimman kokonaishinnan jos itse ne skannaa, kuvailee ja laittaa kohteensa myyntiin esim. Huuto.netiin, sekä postittaa ne ostajille – eli löytää osakkeilleen juuri niitä tarvitsevan keräilijän. Ellei sitä vaivaa halua nähdä, tai osaa, on muistettava, että jonkun täytyy silti tämän työn tehdä. Sekä  kenties maksaa huutokauppaprovisioita (Saksassa noin 20 % sis. ALV sekä ostajalta, että myyjältä, lisäksi kohde- ja lähetysmaksuja), ALV ja korkoa ja lisäksi kannettava riski, että kohde ei heti menekään kaupaksi odotetusti. Jo siksi osakkeen sisäänostohinta jälleenmyyntiä varten on aina sen ulosmyyntihintaa alhaisempi. Jos myytäviä kohteita on monta, arviota kannattaa pyytää useammalta ostajataholta (esim. keräilijöiltä). Vanhan osakekirjan myyntihinta saattaa hyvinkin alittaa suvun omat muistoarvot yhtiösta.

Tämän sivun alkuun





HINNALTAAN EDULLINEN SÄILYTYSIDEA

Vanhojen osakekirjojen ja obligaatioiden säilytys on kaikille alan keräilijöille (skripofiileille) tuttu ongelma, koska kohteet eivät yleensä mahdu pystymuotoisiin vakio-A4-mappeihin. Osakekirja on usein joko hieman liian leveä tai liian pitkä. Kehyksiin ja seinään haalistumaan skripofiili ei laita pääkohteitaan. Sen sijaan modernit yksilehtiset sportti-malliset osakekirjansa voi kyllä hyvin pitää A4 muovitaskuissa (molemmin puolin) tavallisissa mapeissa. Esim. Esselten ohut ja lasinkirkas A4 kansiotasku 56066 (PP, copy safe) maksaa 6,08 €/100 kpl laatikko.

Postimerkkiliikkeet myyvät kyllä lähinnä numismaattisille kohteille tarkoitettuja erilaisia hinnakkaitakin erikoiskansioita (esim. (2007) Tampereen Raha-apaja tasku 43x33 cm pujotus sivusta; Leuchtturm 33x33 cm pujotus ylhäältä ja välissä musta muovi), jotka ovat riittävän leveitä kaikille osakekirjoille, mutteivät korkeita. Leveissä kansioissa toki vaakasauoratkin osakekohteet mahtuvat sellisinaan, mutta pisimmät pystysuorat osakekirjat eivät niihin mahtuisi sisään pystyssä, kuin taittamalla.

Kalliit kansiot, niiden taskut ja mustat välilehdet ovat usein suojattuja arvokkaita kohteita haittaavien muovin ja paperin ns. "happohyökkäyksiä" vastaan pitkäaikaisessa arkistosäilytyksessä. Tässä "karvalakki"-vaihtoehdossani tämä säilyvyystavoite on toteutettu muovitaskujen "appelsiini(kuori)"-pinnalla (orange peel). Keräilijän osakekirjathan eivät juuri vaadi ääretöntä säilyvyysaikaa.

Alla on konttorikäyttöön tarkoitettujen ja maassa yleisesti saatavissa olevien standardimappituotteisiin perustuva halpa säilytysratkaisu. Jokainen osakekirja ei ole kovin arvokas, mutta järjestystä ja näyttökuntoa pitää silti saada! Nipussa vanha paperi voi lisäksi vaurioittaa naapurikohteitaan. Oheiset hintatiedot ovat eri paikkukunnilla toimivan konttorialan pikatukkurin Lindellin elokuulta 2009 ja sisältävät ALV:n. Wulffin hinnat olivat hieman kalliimpia. Valmistajia lienee muitakin, kuin alla mainitut.
 
KANSIO
Esselten rengaskansio R302, neljä rengasta (mekanismi takakannessa kiinni – syytä varoa kansion selässä kiinni olevia rengasmekanismeja sekä vain kahta rengasta): 8,89 €/kpl. Koko pysty-A3, 35x44 cm. Kansion ulkoinen paksuus on 5,5 cm. Pintamateriaali sininen muovi. Tarkoitettu vaakasuoraksi fläppikansioksi?

MUOVITASKUT
Esselten ylhäältä auki oleva pysty-A3-kansiotasku (eli 30x42 cm) no. 55231: 0,35 €/kpl 50 kpl laatikon erissä. Muovi (polypropeeni) ilmeisesti sisältää ei-toivottuja pehmennysaineita. Ilmavuutta lisäämään pinta on siksi tehty appelsiininkuorimaiseksi, mikä ei mielestäni mainittavasti haittaa läpinäkyvyyttä. Taskujen tietty ryhdittömyys on selailuhyöty. Tavallista, sileätä muovia (esim. taskuja) ei tule lyhyeenkään säilytykseen käyttää. Wulffilla oli myös pehmennysainevähäisiä, lasinkirkkaita (mylar?) mutta paksumpia A3-taskuja, joiden hinta oli ainakin kolminkertainen.

VÄLILEHTI
Ilmavuutta ja tukevuutta lisäämään sekä läpinäkyvyyttä estämään olen joka taskuun laittanut sisään tavallisen, ohuen 80 g/m², valkoisen A3-konttoripaperin ISO 9706, à noin 0,02 €/kpl. (Henkilökohtaisesti en nimittäin pidä mustasta.) Käyttämäni paperi ei liene täysin happo- eli valkaisuainejäämävapaa. Tietysti muovitaskuja mahtuu kansioon enemmän, jos välilehtiä ei ole, eikä kohteita laiteta taskun molemmin puolin.

YLEISTÄ
Nämä muovitaskut ovat ohuutensa vuoksi hieman "lepsuja" välipaperillakin. Mutta niitä mahtuu siksi yhteen kansioon 50, silloin kuin taskun molemmin puolin on yksi osakekirja. Eli yhteen kansioon menee hyvin 100 osakekirjaa, jos kaksi per tasku. Yhden kansion kokonaishankintahinnaksi muodostuu siten noin 27 €. Ratkaisu on kestävä. Kohteiden löytämisen helpottamiseksi kansioita voisi olla kolme erilaista: listayhtiöt, noteeramattomat yhtiöt sekä muut arvopaperit (ml. ulkomaiset kohteet). Esim. aakkosjärjestyksen tavoittelu on turha.

Tämän sivun alkuun





KIVIPAINOMENETELMÄ: LYHYT KUVAUS

Kivipaino on kuvien litografinen (kr. lithos = kivi) laakapainomenetelmä, joka oli käytössä ennen nykyaikaista offsettia. Kivi on hienointa, tiheätä kalkkikiveä, johon rasva kiinnittyy pysyvästi. Rasva ja vesi, jota kivi myös ottaa vastaan, torjuvat toisiaan. Siksi kosteat kohdat torjuvat öljyisen painomusteen, ja päinvastoin. Kemiallisin menetelmin myös kiven rasvaa hylkivät kohdat tehdään pysyviksi, jottei rasva leviäisi. Pehmellä kankaalla, jossa on hieman painomustetta, kivi hangataan kunnes kuva hyvin erottuu mustana. Virhekohdat retusoidaan nyt käsin, minkä jälkeen värittömät kohdat hieman syövytetään happokylvyllä. Lopuksi kivi pyyhitään puhtaaksi tärpätillä. Tässä vaiheessa rasvainen kuva on näkymätön.

Painettava kuva muodostuu siis rasvaviivoista ja -alueista. Kun kivi kostutetaan vedellä itse rasvainen kuva torjuu veden, ja levitettävä painomuste tarttuu näin ollen vain kuvan viivoihin ja kenttiin. Seuraavaksi painokoneessa vaakatasossa liikuteltavan kiven päälle puristetaan (suorassa litografiassa)  paperi, joka ottaa vastaan mustetta. Kiven muut kohdat hieman kostuttavat paperin, mutteivät värjää sitä. Tämä painojälki on erittäin terävä. Joka vedoksen välillä kiven pitää puhdistaa ja uudelleenvärjätä. Alussa painokone ole käsikäyttöinen. Ellei tiedossa ollut uusintapainosta, painokivi käytettiin uudelleen hiomalla pois pintakerros siitä ja kiillottamalla erikoiskivellä.

Kuva kaiverrettiin koossa 1:1 terävällä metallikärjellä, tai vaihtoehtoisesti piirrettiin öljykynällä, -siveltimellä tai -liidulla, peilikuvana siirtokiveen tai jopa itse painokiveen. Originaalikuva voitiin ensin myös piirtää oikein päin käännettynä litografisella musteella suoraan siirtopaperiin. Painokoneessa puristamalla saatiin yksi kuva siirrettyä painokiveen paperista. Paperi kastettiin ja nostettiin pois. Yhden postimerkin pieni originaalikuva voitiin myös ensin kaivertaa metallilaattaan. Jos litteroita oli useita, pääsiirtokivessä jätettiin tyhät paikat arvoille, joita varten tehtiin apukivet. Kun vedokset oli yhdistetty kuva siirrettiin painokiveen. Saman kuvan joka värille tarvittiin omat siirto- ja painokivet, ja eri painokerrat. Siirtokivet pyrittiin säästämään. Painokivet saattoivat kuluakin.

Jo sata vuotta sitten hankalat kalkkikivet ruvettiin korvaamaan metallilevyillä. Ne valmisteltiin fotolitografisin menetelmin, joita myös voitiin käyttää kuviin valoherkiksi käsitellyissä kalkkikiveissä. Myöhemmin suora laakapaino korvattiin epäsuoralla (eli siis offset) rotaatiolaakapainolla (silloin vielä joko kivellä tai metallilaatalla), joka lopuksi kehittyi nykyoffsetiksi. Molemmissa oli kumipäällysteinen tela ja oikein päin käännetty kuva itse painovälineessä (ja siirtokivessä).

__________

Sivun oikealla laidalla on valikoituja kuvia eri aikakausien tyypillisestä osakekirjojen muotoilusta. Pitämällä hiiren kursoria kuvan päällä näkee tietoja osakekirjasta.


© G. Kock


PÖRSSITIETO-vuosikirja.  Yhteystiedot    

Osakekirjoissa olevat leimamerkit. Postimerkkiliikkeiden osakekirjat.
Lakanneet pörssiyhtiöt 1973–96, 1912–72.  — Yrityshistoriikit.
1862–75 listatut yhtiöt (Hki). — Korvausosakkeiden hallintoyhteisö 1945.
Tämän sivun osoite on: www.porssitieto.fi/osake/index.html




SUOMALAISTEN OSAKEKIRJOJEN ULKONÄKÖTYYPPEJÄ

1800-luvun alkupuoli.


1800-luvun puoliväli.


1800-luvun loppu, koristeellinen I.


1800-luvun loppu, koristeellinen II.


1800-luvun loppu, tavanomainen.


1800-l. loppu ja 1900-l.
alku, koristeellinen.


1800-l. loppu ja 1900-l.
alku, tavanomainen.


1900-l. alku, koristeellinen.


1900-luvun alku, tavanomainen I.


1900-luvun alku, tavanomainen II.


1930–60 -luvut,
koristeellinen I.


1930–60 -luvut,
koristeellinen II.


1930–60 -luvut, tavanomainen I.


1930–60 -luvut,
tavanomainen II.


1900-luvun loppu,
koristeellinen I.


1900-luvun loppu, koristeellinen II.


1900-luvun loppu,
tavanomainen I.


1900-luvun loppu,
tavanomainen II.


1980- ja 1990-luvut (sekä
myöh.), ns. sporttimalli.


2000-luku, moderni.


 




LITOGRAFINEN PAINOKIVI


litografinen painokivi

(Tätä kuvaa voi suurentaa klikkaamalla sitä.)