|
KERÄILYOSAKEKIRJAN HINNOITTELUSTA
Kirjoitus koskee
normaalikuntoisia suomalaisia keräilykohteita yksittäin myytyinä. Muut
arvopaperilajit eivät usein herätä kovin suurta kiinnostusta –
obligaatioita (artikkeli
Vaasan Puuvilla 1871 sekä
myyntikohteita) kerätään jonkin verran ja
asuntoyhtiöiden vanhat osakkeet voivat olla erittäin kauniita, mutta
osuuskuntien ja puhelinyhtiöiden paperit ovat usein hyvin pelkistettyjä.
Avointen yhtiöiden ja kommandiittiyhtiöiden osuuskirjoja näkee hyvin harvoin. Ne
ovat täysin keräilykelpoisia. Suomalainen skripofiiliyhdistys
Osakekirjakeräilijät ry (OKK) perustettiin 2007.
Hinnoitteluperiatteet tarkoittavat keräilijöiden kesken Suomessa maksettavia
hintoja – ammattikauppiaiden myyntihinnat voivat olla
korkeampia. Sisäänostohinta jälleenmyyntiä varten on aina
tuntuvasti alhaisempi, kuin
keräilijähinta. Erän hinta kappaleelta on kaikkein alhaisin. Ulkomailla suomalainen osakekirja saattaa maksaa enemmän tai
vähemmän, kuin meillä, ja kauppiaiden kustannustaso on siellä myös korkeampi.
Ruotsissa on 1998 julkaistu painettu luettelo
kaikista keräilyosakekirjoista: 5 651 antia vuoteen 1977, ei VPC;
2 000 kohteen täydennysosa 2010. Meillä
mm. sodanaikaiset ullakoiden tyhjennykset alentavat tänään tunnettujen kohteiden
lukumäärää. Pörssitiedon vastaava päivitetty
katalogi suomalaisista osakekirjoista hintaluokkineen löytyy netistä, ilmaiseksi. Kohteiden
arvoihin vaikuttavat myös muut kuin alla mainitut tekijät. Suomalaiset
osakekirjat ovat nimittäin joskus niin harvinaisia, että satunnaiset ja jopa
irrationaaliset tunnetekijät vaikuttavat paljon esim. huutokaupoissa, joissa
voi olla ei-hintatietoisiakin keräilijöitä. Varhaisin suomalaisten osakekirjojen
keräilijä lienee eräs saksalainen (valokuva oik. ylh.), jolla oli maamme
kohteiden suurin kokoelma, mm. runsaat 200 ainutlaatuista yhtiötä. Elokuussa
2011 koko kokoelma myytiin suomalaiselle kauppiaalle.
1. KOHTEEN IKÄ
Osakekirja on arvokkaampi, mitä vanhempi se on. Tämä pääsääntö
koskee lähinnä ennen 1920 annettuja osakkeita. Ensimmäinen osakeyhtiöasetus
Suomessa säädettiin 1864. Ennen sitäkin on
osakeyhtiöitä ja osakkeita, mutta säilyneet osakekirjat
annettu ennen ensimmäistä osakeyhtiölakia 1896 ovat epätavallisia ja kohteet ennen 1870
erittäin harvalukuisia. (Seuraava uusi osakeyhtiölaki astui voimaan vasta 1980.)
Ruotsalaisia vanhoja osakekirjoja on siis paljon enemmän, kuin
suomalaisia. (Ennen 1850 ilmestyneitä on Ruotsissa säilynyt 97 yhtiön kirjoja.) Silti harva keräilijäin osake maksaa meillä
yli 200 €. Ns. sporttimalli (1984–) on
keräilijälle kovin uusi kohde, ainakin jos se ei ole kulkenut.
Maailman vanhin tunnettu osake on
Hollannin Itä-Intian Kauppakomppanian. Amsterdamin pörssin omistama,
8.12.1606 päivätty kappale on ollut kauan tiedossa. 1940- tai 1950-luvulla eräs
hollantilainen oli ostanut 27.9.1606 päivätyn osakkeen, joka tuli tietoon
1980-luvun puolessavälissä ja nyt on saksalaisen sijoittajaryhmän omistuksessa.
Elokuussa 2010 löydettiin Westfries Archief:ssa (Hoorn) 9.9.1606 päivätty
kappale. Joskus Stora Kopparbergin asiakirja vuodelta 1288 väitetään maailman
vanhimmaksi osakekirjaksi, mutta kysymyksessä on osuuden kauppakirjasta.
2. OSAKEKIRJAN ULKONÄKÖ
Kuva ja kuvitus tai muu yleinen koristeellisuus ovat ratkaisevia tekijöitä arvoon, ja
kuvan koko ja aihekin vaikuttaa. Ks. osakkeiden tyypit oikealla! Moni 1900-luvun
ulkonäkö jäljittelee kuitenkin yhtiön vanhaa kirjaa.
Kuvalla* (vinjetilla) varustettu, kaunis kivipainettu kohde on paljon halutumpi, kuin pelkästään
kirjaimin ja kirjakkein tehty yksivärinen, tavanomainen kohopainotuote.
Värillisiä osakekirjoja tunnetaan 1860-luvulta alkaen. Monivärinen
kivipaino, joka edelsi offset-painoa, oli 1940-luvulle asti
kalliina menetelmänä rajoitetusti
käytössä Suomen arvopapereissa, jotka usein tehtiin pieninä painoksina.
Teräskaiverre-syväpainettuja osakekirjoja kauniine kehyksineen ei meillä juuri tehty ennen 1970-lukua
(Setelipaino, joka toki oli kauan painanut obligaatioita,
tuli po. markkinoille 1965; kuva
vuosikertomuksesta 1982). Kuponkiarkin tai
kuponkien mukanaolo nostaa hieman paperin kiinnostavuutta. Painotuotteen koolla** ei ole merkitystä. Paperikaupan
vakiomallit
eivät innosta keräilijää. Hyvä
leimamerkki pitäisi lisätä arvostusta.
*Vinjetti on usein
pieni kuva ja toistettu (samoin kuin
kehys) kirjapainossa samanlaisena useassa eri yhtiön osakkeessa. Silloin, kun kuva ei ole
yhtiökohtainen, se ei ole aivan yhtä arvostettu. Jugend-tyyli kehyksessä ja
kuvituksessa nostaa arvoa.
**Pienin lienee Viasveden Laiva 11x16 cm. Vielä pienempi on
Siuron Puhelimen osuuskirja, 11x11 cm. Suurin on Åbo Skeppsvarv 33x49 cm. Useita
osakekirjoja tehtiin vielä sata vuotta sitten foliokoossa, n. 22x36 cm.
Ennen 1930-lukua obligaatiokirjat olivat usein n. 37x27 cm (lähes A3).
3. LUKUMÄÄRÄ ELI TAVALLISUUS
Keräilijöiden ulottuvilla olevien ko. kohteiden lukumäärä (tiedossa
oleva) vaikuttaa suoraan hintaan. Alkuperäinen painosmäärä ei kuitenkaan vaikuta arvoon,
mutta yhtiön ensimmäinen anti (jos
anteja on monta), sekä alhainen rekisterinumero arvostetaan. Monet vanhat kohteet tunnetaan vain
yhtenä kappaleena, ja jos se on museossa tai arkistossa, sitä ei ole edes otettu
mukaan keräilijäin em. luetteloon. Uniikkikohteiden hinnoittelu on silti aina sattumanvaraista.
Säilyneet kulkeneet keräilyosakekirjat ovat yleensä alhaisia litteroita (1, 5 tai 10
osaketta; poikkeus: Pohjola), eikä eri litteroilla näytä olevan paljon merkitystä hinnalle, sillä
Suomessa harva ottaa kokoelmaansa saman yhtiön tai annin eri litteroita. Sama koskee
sidotut/vapaat osakkeet ja usein myös eri osakelajit (sarjat). Varsinaisia väärenteitä ei ole,
mutta Saksassa on tehty jälkipainoksia Granit no. 191:stä ja Börs no. 1421–5:stä
ja Alkosta on faksimiili. Vrt. myös
YPT ja Göta Kanal.
4. OSAKEKIRJAN KUNTO
Kulkeneen kohteen lähes käyttämätöntä vastaava asu arvostetaan, ja kaikki viat
laskevat arvoa. Joku osake on ollut kauan sijoittajan pinkassa
kassakaapissa, toiset on säilytetty taitettuina ehkä takan takana. Tyypilliset taitokset, rissit
(repeämät), rypyt, reiät ja paperin puuttuvat palaset,
samoin kuin erilaiset tahrat jollain sivulla tai yleinen kuluneisuus,
puhumattakaan teipin jäljistä, sekä
erilaiset korjausyritykset, alentavat hintaa ja vaikeuttavat jälleenmyyntiä. Uudet, tavalliset
kohteet voivat silloin olla lähes arvottomia keräilijöille. Siisti mitätöinti
(hillitty rei'ityskään) ei juuri laske arvoa. Kohteet ovat yleensä niin
yksilöllisiä ja vähälukuisia, ettei Suomessa käytetä yhtenäistä kuntoluokitusta tällä keräilyalalla.
Specimen- ja
blanco-paperit (non-issued, uncirculated) arvostetaan aina paljon halvemmin, kuin vastaavat kulkeneet
(issued, circulated); etenkin silloin kuin samoja kulkeneitakin on saatavana.
5. TUNNETUT YHTIÖT
Mitä tunnetumpi antajayritys (tai sen seuraaja) sekä sen tärkeys ja historia ovat tänä päivänä,
sitä parempi on yhtiön osakekirjan kysyntä. Esimerkki: Nokia. Loputtoman
tarjonnan vuoksi SKOP:n kaltaisten konkurssiyhtiöiden moderneilla osakkeilla ei kuitenkaan ole
juuri kysyntää keräilymarkkinoilla. 1900-luvun taloushistoriassamme on paljon tuntemattomia ja
pieniä yhtiöitä, jotka pian lopettivat toimintansa (esim. vararikkoon). Tälläisen yhtiön
vanhojakin papereita arvostetaan vähemmän, ja ne saattavat myös olla edelleen niputtain
keräilijöiden saatavina.
6. KUULUISAT HENKILÖT
Jos osakken on omakätisesti
allekirjoittanut hallituksen jäsenenä oleva,
tänä päivänäkin kuuluisa henkilö, nimikirjoitus nostaa hintaa.
1940-luvulta alkaen nimikirjoitukset usein painettiin osakkeeseen. Paitsi
hallituksen jäsenten allekirjoituksiin kannattaa uusissakin
osakekirjoissa kiinnittää huomiota ensimmäisen (ja myöhemmänkin) rekisteröidyn omistajan nimeen. Jos hän on hyvin
tunnettu ja etenkin jos ko. henkilö on kaiken lisäksi
itse omakätisesti siirtänyt omistuksensa (osakekirjan sisäsivulla),
se voi lisätä kohteen arvoa paljonkin.
7. YHTIÖN TOIMIALA, PAIKKAKUNTA, MAA
Esim. varustamot, rautatiet,
pankit, höyry ym. erikoiset toimialat ovat keräilijöiden keskuudessa
kaikkialla suosittuja kohteita ja alat saavat siksi hintalisän. Samoin
keräilijän oma kotiseutu sekä
luovutettu Karjala. Jos kohteen menekki tiedetään olevan myös ulkomailla hyvä, se
toki nostaa arvoa Suomessakin. Ulkomaalaisten yhtiöiden, etenkin
amerikkalaisten, osakekirjojen tarjonta on Suomessakin
suurta, mutta kysyntä melko huono, sillä moni kerälijä on keskittynyt kotimaisiin
kohteisiin, etenkin pörssiyhtiöihin. Suomeen liittyvät
ulkomaiset yhtiöt ovat mielenkiintoisia. Tasapainoinen kokoelma ja edustava
läpileikkaus skripofiliasta on tavoittelemisen arvoista.
8. KÄYVÄT OSAKKEET JA KERÄILIJÄ
Miten tunnistan käyvän osakkeen?
Voimassa olevat vanhat osakekirjat ovat ongelmallisia keräilyharrastuksen kannalta,
sillä kohteen todellinen tai kuviteltu sijoitusarvo (jota ei kiinnosta
keräilijää), sotkee hinnoittelun. Kaiken lisäksi tällaisten kohteiden
"todellisen" arvon selvittäminen on usein työlästä ja yhteisymmärrykseen
pääseminen joskus hankalaa. Jos osakkeita on vain muutama yhden osakkeen
kirja, niiden keräilyarvo on usein suurempi kuin reaaliarvo, eikä
aikaavievään selvittelytyöhön (joka ei ole ilmainen) kannata silloin ryhtyä. Toki on poikkeuksia. Joskus
vaikuttaa taas tällaisen arvopaperin myynnistä aiheutuvat huomattavat kustannukset
hillitsevästi. Esim. Raisio-yhtiön edeltäjien osakkeet ovat helposti
vaihdettavissa (2011) Raisio Oyj:n osakkeiksi, mutta jos saa niitä vain muutaman, niin
osakkeiden myyminen pörssin kautta maksaa suhteettoman paljon
välityspalkkioina. Jos käypien osakkeiden omistaja on vainaja, eivätkä ne ole mukana
perukirjassa, eikä kysymyksessä ole merkittäviä taloudellisia arvoja, niin myynti
keräilijöille on vaivattomin tapa luopua tuloksellisesti osakkeista. Myynti-, rekisteröinti- tai
lunastusprosessissa vaaditaan kaikkien perukirjan perillisten kirjalliset
suostumukset ja kopioita eri asiakirjoista ym. (ellei osakkeessa satu olemaan
valmiina viimeisen rekisteröidyn omistajan avoin siirto). Joskus voi olla kuolinpesien ketjuja.
Ja kun myy osakkeen, joka ei ole ollut mukana veroilmoituksessa voi tulla
ongelmia verottajan kanssa, siitä huolimatta, että arvopapereiden (samoin kuin
esineiden) pienet myyntivoitot ovat sinänsä verovapaita.
_______________
Sivun oikealla laidalla on valikoituja kuvia eri aikakausien tyypillisestä
osakekirjojen muotoilusta. Pitämällä hiiren kursoria kuvan päällä näkee tietoja
kohteesta.
Tämän sivun alkuun
AJATUKSIA HUUTOKAUPPAHINNOISTA
Erityisesti ulkomailla huutokaupoissa ja verkkokaupoissa on toisinaan esiintynyt
tavallisten suomalaisten osakekirjojen myynti-ilmoituksia, joiden hinnoissa on
ylilyöntejä. Ne voivat johtua myyjien puutteellisista tiedoista Suomen skripofilian
alalta, tai ne saattavat olla jopa harhaanjohtamisyrityksiä. Suomessa välittäjätaho on usein Huuto.net, yksinkertaisesti koska se on meillä
suurin skripo-kohteiden markkinapaikka.
Myyjällä on tietysti oikeus pyytää haluamaansa hintaa. Mutta ostajan on syytä lukea kohteen kuvauksen huolella. Vaikkei siellä olisi suoranaisia
virheitä, siellä saattaa olla jotain tärkeätä mainitsematta. Toisaalta, menestyvä ostaja
tarvitsee myös rohkeutta.
Jos sama kohde uudestaan ja uudestaan laitetaan myyntiin, pyydetyssä hinnassa
tai kohteessa voi hyvinkin olla
jokin ongelma. Tarkista Huuto.netissä: "Haku >
Yksityiskohtainen haku > Suljetut kohteet" ja myyjän tunnuksella tai kohteen nimellä!
Hintavarauksen käyttö osakekirjoja myytäessä voi olla varoitusmerkki. Ylisuuria minimikorotuksia sekä posti- ja
käsittelykuluja on myös huomattava. Uuden, tukevan kartonkikuoren hankintahinta
on n. 1 €, mikäli myyjä sellaista käyttää. Aina postituskulut ja maksutavat ei kerrota kuvauksessa.
Ostokset on yleensä maksettava myyjän pankkitilille etukäteen, mutta tavaran toimittamatta
jättäminen on tällä alalla harvinaista. Euroalueen ulkopuolelle kannattanee maksaa luottokortilla.
Kohteita, joita tarjotaan myyntiin antamalla
ymmärtää niiden olevan mahdollisesti vielä käypiä arvopapereita,
on syytä tarkoin harkita. Hyvin
harvoin vanhat osakekirjat ovat käypiä, ja silloinkin tarvittavat saantoselvitykset yleensä puuttuvat. Esimerkiksi
HPY:n osuustodistukset (n. 600 000) jäivät kaikki yhdistyksen jäsenille.
Osuustodistuksia ei mitenkään merkitty, vaikka ne miltei kaikki on muutettu
nykyisen Elisan osakkeiksi. Ulkomailla lopettaneen tai vähäarvoisen yhtiön osakkeenomistaja
voi myös joutua suorastaan huijatuksi: Recovery Room Fraud. Erilaisten kuponkien
yleinen vanhenemisaika on viisi vuotta, joten harvoin niistäkään enää saa rahaa.
Sitten on niitä osakkeita, jotka eivät ole käypiä, vaikka ne ovat vielä
toimivien yhtiöiden antamia. Kyseessä on silloin yhtiöstä, joka on muuttanut
nimeään, tai muusta syystä vaihtanut koko osakekantansa uusiin papereihin (myös esim. tytäryhtiöfuusiossa).
Tämän jälkeen yhtiö on hyväntahtoisesti antanut arkistostaan keräilijöille näitä osakekirjoja
(jotka on merkitty em. luettelossamme "van"). Yleensä ne eivät ole mitenkään
mitätöityjä ja siirtojen puuttuminen on myös tyypillistä. Melko yleistä. Hyvin harvoin
joku keräilyosakekirja on katalogissa merkitty "voim".
Em. Osakekirjakeräilijät ry:ltä voi kysyä, jottei myydessä luovu käyvästä
osakkeesta tai hyvästä keräilykohteesta alihintaan, tai ostaessa maksa liikaa.
Yhdistyksellä on välittäjänä kuukausittain omat, kaksi viikkoa kestävät
huutokaupat Huuto.net:issä (otsikossa aina: "OKK"). Jos OKK-paperin
ostaja ei ole tyytyväinen kohteensa laatuun, hänellä on 14 päivän
palautusoikeus. Alan ammattimanen verkkokauppa Suomessa on Juvekim Turussa.
Keräilyliike Osake & Kirja Oy (Janne Pietikäinen) lopetti verkkokauppansa 8.10.2010
(aloitettu 2004) ja luovutti varastonsa pääosin Matinmarkka Oy:lle, mutta
aloitti myynnin uudestaan elokuussa 2011.
Oikealta tasolta alkaneen huutokaupan hinnat
voivat karata pilviin. Silloin keräilijän kannattaisi harkita, onko hintataso
perusteltu ja ostotilaisuus ainutkertainen. Jättäessä tarjouksia
Huuto.netissa, on muistettava rastittaa ruutua "Käytän korotusautomaattia".
Pörssitiedon nettisivuilla on yksityiskohtaista tietoa monen yhtiön osakkeiden
voimassa olevista lunastuksista sekä katalogi
keräilyosakekirjoista hintaluokkineen.
Mm. eBayssä kokeneet ostajat tekevät tarjouksensa vasta viimeisten sekuntien
aikana ("sniping"). Ostoaikeensa jo varhain paljastanut joutuu usein kärsimään
loppuhinnassa. Huuto.netissä on eri järjestelmä, joka ei suosi
sniping-toimintaa, mutta silti ostotarjousten jättö tahtoo keskittyä
loppuhetkiin. eBay-huutokaupoissa tarjoajien tunnukset eivät ole julkisia.
Tällaiset järjestelyt ovat alttiita myyjätahon
tekemille väärinkäytöksille (esim. shill bidding). Huuto.netissäkin väitetään esiintyneen
bulvaanihuutajia. Kaikissa nettihuutokaupoissa kannattaa katsoa ja lukea myyjän saamaa palautetta.
Markkinapaikan ylläpidon valvontaan ei voi luottaa – yleensä sillä ei
käytännössä ole mahdollisuutta puuttua po. yksittäisiin ongelmiin.
Myyminen
Myytäessä vanhoja osakkeita saa parhaimman kokonaishinnan jos itse ne skannaa,
kuvailee ja laittaa kohteensa myyntiin esim. Huuto.netiin, sekä postittaa ne ostajille – eli
löytää osakkeilleen juuri niitä tarvitsevan keräilijän. Ellei sitä vaivaa halua
nähdä, tai osaa, on muistettava, että jonkun täytyy silti tämän työn tehdä.
Sekä kenties maksaa huutokauppaprovisioita (Saksassa noin 20
% sekä ostajalta, että myyjältä, lisäksi kohde- ja lähetysmaksuja), ALV ja korkoa
ja lisäksi kannettava riski, että kohde ei heti menekään kaupaksi odotetusti.
Jo siksi osakkeen sisäänostohinta jälleenmyyntiä varten on aina sen odotettua
ulosmyyntihintaa alhaisempi. Jos
myytäviä kohteita on monta, arviota kannattaa pyytää useammalta ostajataholta (esim. keräilijöiltä).
Vanhan osakekirjan myyntihinta saattaa hyvinkin alittaa suvun omat muistoarvot yhtiösta.
Tämän sivun alkuun
HINNALTAAN EDULLINEN SÄILYTYSIDEA
Vanhojen osakekirjojen ja obligaatioiden säilytys on kaikille alan keräilijöille (skripofiileille)
tuttu ongelma, koska kohteet eivät yleensä mahdu pystymuotoisiin vakio-A4-mappeihin. Osakekirja
on usein joko hieman liian leveä tai liian pitkä. Kehyksiin ja seinään
haalistumaan skripofiili ei laita pääkohteitaan. Sen sijaan modernit
yksilehtiset ns. sportti-malliset osakekirjansa voi kyllä hyvin pitää A4
muovitaskuissa molemmin puolin, tavallisissa mapeissa. Esim. Esselten ohut ja
lasinkirkas A4 kansiotasku 56066 (PP, copy safe) maksaa 6,43 €/100 kpl laatikko.
Konttorikansioon mahtuu 200 taskua.
Postimerkkiliikkeet myyvät kyllä lähinnä numismaattisille kohteille
tarkoitettuja erilaisia hinnakkaitakin erikoiskansioita (esim. (2007) Tampereen Raha-apaja
tasku 43x33 cm pujotus sivusta; Leuchtturm 33x33 cm pujotus ylhäältä ja välissä
musta muovi), jotka ovat riittävän leveitä kaikille osakekirjoille, mutteivät
korkeita. Leveissä kansioissa
toki vaakasauoratkin osakekohteet mahtuvat sellisinaan, mutta
pisimmät pystysuorat osakekirjat eivät niihin mahtuisi sisään pystyssä, kuin
taittamalla.
Kalliit kansiot, niiden taskut ja mustat välilehdet ovat usein suojattuja
arvokkaita kohteita haittaavien muovin ja paperin ns. "happohyökkäyksiä" vastaan
pitkäaikaisessa arkistosäilytyksessä. Tässä "karvalakki"-vaihtoehdossani
(KUVA) tämä
säilyvyystavoite on toteutettu muovitaskujen "appelsiini(kuori)"-pinnalla
(orange peel). Keräilijän osakekirjathan eivät juuri vaadi ääretöntä säilyvyysaikaa.
Alla on konttorikäyttöön tarkoitettujen ja maassa yleisesti
saatavissa olevien standardimappituotteisiin perustuva halpa säilytysratkaisu. Jokainen osakekirja ei
ole kovin arvokas, mutta järjestystä ja näyttökuntoa pitää silti saada!
Nipussa vanha paperi voi lisäksi vaurioittaa naapurikohteitaan. Oheiset hintatiedot ovat eri
paikkukunnilla toimivan konttorialan pikatukkurin Lindellin (nyk. Staples) syyskuulta 2010 ja
sisältävät ALV:n. Wulffin hinnat olivat hieman kalliimpia. Valmistajia lienee muitakin,
kuin alla mainitut.
KANSIO
Esselten rengaskansio R302, neljä rengasta (mekanismi takakannessa kiinni –
syytä varoa kansion selässä kiinni olevia rengasmekanismeja sekä vain kahta rengasta):
8,97 €/kpl. Koko pysty-A3, 35x44 cm. Kansion ulkoinen paksuus on 5,5 cm. Pintamateriaali sininen muovi.
Tarkoitettu vaakasuoraksi fläppikansioksi?
MUOVITASKUT
Esselten ylhäältä auki oleva pysty-A3-kansiotasku (eli 30x42 cm) no. 55231: 0,37 €/kpl 50 kpl
laatikon erissä. Muovi (polypropeeni) ilmeisesti sisältää ei-toivottuja pehmennysaineita. Ilmavuutta lisäämään
pinta on siksi tehty appelsiininkuorimaiseksi, mikä ei mielestäni mainittavasti
haittaa läpinäkyvyyttä. Taskujen tietty ryhdittömyys on selailuhyöty.
Tavallista, sileätä muovia (esim. taskuja) ei tule lyhyeenkään säilytykseen käyttää. Wulffilla oli
myös pehmennysainevähäisiä, lasinkirkkaita (mylar?) mutta paksumpia A3-taskuja, joiden
hinta oli ainakin kolminkertainen.
VÄLILEHTI
Ilmavuutta ja tukevuutta lisäämään sekä läpinäkyvyyttä estämään olen joka taskuun
laittanut sisään tavallisen, ohuen
80 g/m², valkoisen A3-konttoripaperin ISO 9706, à noin 0,02 €/kpl.
(Henkilökohtaisesti en nimittäin pidä mustasta.) Käyttämäni paperi
ei liene täysin happo- eli valkaisuainejäämävapaa. Tietysti muovitaskuja mahtuu kansioon enemmän, jos välilehtiä
ei ole, eikä kohteita laiteta taskun molemmin puolin.
YLEISTÄ
Nämä muovitaskut ovat ohuutensa vuoksi hieman "lepsuja" välipaperillakin. Mutta
niitä mahtuu siksi yhteen kansioon 50, silloin kuin taskun molemmin puolin on
yksi osakekirja. Eli yhteen kansioon menee hyvin 100 kohdetta, jos kaksi per
tasku. Yhden kansion kokonaishankintahinnaksi muodostuu siten noin 28 €.
Ratkaisu on kestävä. Kohteiden löytämisen helpottamiseksi kansioita voisi olla
kolme erilaista: listayhtiöt, noteeramattomat yhtiöt sekä muut arvopaperit (ml.
ulkomaiset osakkeet). Esim. aakkosjärjestyksen tavoittelu on turha, mutta
muovitaskuja voi numeroida ja kokoelmasta tehdä aakkosellinen sisällysluettelo.
Tämän sivun alkuun
KIVIPAINOMENETELMÄ: LYHYT KUVAUS
Kivipaino on kuvien litografinen (kr. lithos = kivi) laakapainomenetelmä, joka
oli käytössä ennen nykyaikaista offsettia. Painava kivi on hienointa, tiheätä
kalkkikiveä, johon rasva kiinnittyy pysyvästi. Rasva ja vesi, jota kivi myös
ottaa vastaan, torjuvat toisiaan. Siksi kosteat kohdat torjuvat öljyisen
painomusteen, ja päinvastoin. Kemiallisin menetelmin myös kiven rasvaa hylkivät kohdat
tehdään pysyviksi, jottei rasva leviäisi. Pehmellä kankaalla, jossa on hieman
painomustetta, kivi hangataan kunnes kuva hyvin erottuu mustana. Virhekohdat
retusoidaan nyt käsin, minkä jälkeen värittömät kohdat hieman syövytetään happokylvyllä.
Lopuksi kivi pyyhitään puhtaaksi tärpätillä. Tässä vaiheessa rasvainen kuva on näkymätön.
Painettava kuva muodostuu siis rasvaviivoista ja -alueista. Kun kivi
kostutetaan vedellä itse rasvainen kuva torjuu veden, ja levitettävä painomuste tarttuu näin
ollen vain kuvan viivoihin ja kenttiin. Seuraavaksi
painokoneessa vaakatasossa
liikuteltavan kiven päälle puristetaan (suorassa litografiassa) ohut paperi,
joka ottaa vastaan mustetta. Kiven muut kohdat hieman kostuttavat paperin, mutteivät
värjää sitä. Tämä painojälki on erittäin terävä. Joka vedoksen välillä kiven
pitää puhdistaa ja uudelleenvärjätä. Alussa painokone ole käsikäyttöinen. Ellei tiedossa ollut
uusintapainosta, painokivi käytettiin uudelleen hiomalla pois pintakerros siitä ja kiillottamalla
erikoiskivellä.
Kuva kaiverrettiin koossa 1:1 terävällä metallikärjellä, tai vaihtoehtoisesti
piirrettiin öljykynällä, -siveltimellä tai -liidulla, peilikuvana siirtokiveen
(ylivientimenetelmä) tai jopa itse painokiveen. Originaalikuva voitiin ensin myös piirtää oikein päin
käännettynä litografisella musteella suoraan siirtopaperiin. Painokoneessa puristamalla
saatiin yksi kuva siirrettyä painokiveen paperista (kehysmalleja).
Paperi kastettiin ja nostettiin pois. Yhden postimerkin pieni originaalikuva voitiin myös
ensin kaivertaa metallilaattaan. Jos litteroita
oli useita, pääsiirtokivessä jätettiin tyhät paikat arvoille, joita varten
tehtiin apukivet. Kun vedokset oli yhdistetty kuva siirrettiin painokiveen. Saman kuvan joka
värille tarvittiin omat siirto- ja painokivet, ja eri painokerrat. Siirtokivet
pyrittiin säästämään. Painokivet saattoivat käytössä kuluakin.
Jo sata vuotta sitten hankalat kalkkikivet
ruvettiin korvaamaan metallilevyillä. Ne valmisteltiin fotolitografisin menetelmin,
joita myös voitiin käyttää kuviin valoherkiksi käsitellyissä kalkkikiveissä.
Myöhemmin suora laakapaino korvattiin epäsuoralla (eli siis offset) rotaatiolaakapainolla (silloin
vielä joko kivellä tai metallilaatalla), joka lopuksi kehittyi nykyoffsetiksi.
Ilmeisesti epäsuorassa pystyttiin käyttämään paksumpaa paperia. Molemmissa
viimeksi mainituissa
laakapainoissa oli kumipäällysteinen tela ja oikein päin käännetty kuva itse painovälineessä
(ja siirtokivessä).
1955 Tilgmann lopetti kivipainomenetelmän käytön, mutta maanmittaushallitus
painoi joitakin karttoja kivipainolla vuoteen 1961 asti.
© G. Kock 2007–2011. Yhteystiedot.
Tämän sivun osoite on: www.porssitieto.fi/osake/index.html
|
|
W. Kieselbach
SUOMALAISTEN OSAKEKIRJOJEN ULKONÄKÖTYYPPEJÄ
1800-luvun alkupuoli.
1800-luvun puoliväli.
1800-luvun loppu, koristeellinen I.
1800-luvun loppu, koristeellinen II.
1800-luvun loppu, tavanomainen.
1800-l. loppu ja 1900-l.
alku, koristeellinen.
1800-l. loppu ja 1900-l.
alku, tavanomainen.
1900-l. alku, koristeellinen.
1900-luvun alku, tavanomainen I.
1900-luvun alku, tavanomainen II.
1930–60 -luvut,
koristeellinen I.
1930–60 -luvut,
koristeellinen II.
1930–60 -luvut, tavanomainen I.
1930–60 -luvut,
tavanomainen II.
1900-luvun loppu,
koristeellinen I.
1900-luvun loppu, koristeellinen II.
1900-luvun loppu,
tavanomainen I.
1900-luvun loppu,
tavanomainen II.
1980- ja 1990-luvut (sekä
myöh.),
ns. sporttimalli.
2000-luku, moderni.
SÄILYTYSKANSIO
(Tätä kuvaa voi suurentaa klikkaamalla sitä.)
LITOGRAFINEN PAINOKIVI
(Tätä kuvaa voi suurentaa klikkaamalla sitä.)
 |
