LISÄTIETOJA
Ulkomaisista, osuuskunnista, museokohteista yms.
Tilläggsuppgifter till PÖRSSITIETOs
katalog över finska samlaraktiebrev (del 5: andelslagen,
i museer).
Företagen är i alfabetisk ordning. Se även
förklaringarna.
Lak*. PT:s
huvudsida.
Alkoholiliike. Kuva
(kolme sivua). Ko. mitätöimätön "osakekirja" on erittäin
tarkka faksimiili (jäljennös) oikeasta. Valmistettu offsetissa (Frenckellissä?)
kahdella värillä (musta ja sininen) kenties muistolahjaksi sukulaisille Järvisen suvun
tai Alkon toimesta ennen osakkeen lunastusta,
mutta siitä ei ole mitään merkintää. Kuva on myös Kantasen & Sillanpään kirjassa
1988 s. 168. Suveniirin tekstin sininen värisävy on kaikkialla sama. Paperi
(22x28 cm) on rihlattua, kellertävää, ilman vesileimaa ja neljäs sivu on tyhjä.
Vaikka varsinainen osakekirja on ollut koneella kirjoitettu ovat huomautus
"Annettu leimalla varustetun osakekirjan sijaan." ja ote sivulla kolme
yhtiöjärjestyksen 5 §:stä olleet ladottuja. Huomautus leimamerkeistä on outo,
sillä valtioneuvosto vahvisti yhtiöjärjestyksen 11.2.1932 ja yhtiö merkittiin
kaupparekisteriin (no. 70.828) 5.7.1932. Valtio oli omistajana vapaa
leimaverosta. Po. osakekirja on joka tapauksessa
päivätty hieman ennen sitä, mikä ei siihen aikaan ollut tavatonta, ja tilapäisiä
osakekirjoja on teoriassa saatettu antaa ulos. Lain mukaan osakkaita
täytyi olla vähintään kolme, joten oikeusministeri T. M. Kivimäellä oli myös yksi osake.
Allekirjoittajat ovat hallintoneuvoston pj. Tyko Reinikka ja johtokunnan pj. ja
yhtiön TJ Gustaf Walden (Rudolfin veli). Yhtiön nimi oli Oy Alko Ab 2.1.1969–4.1.1999,
jolloin lakkasi ja tilalle tuli nykyiset yhtiöt Alko Oy ja Altia Oyj. Toinen
vastaavankaltainen tapaus, joka ei myöskään ole valmistettu vilpillisin mielin,
on Yhtyneet Paperitehtaat 1920.
Bollplan. Per. 1915, lak. 1939. Kaupunki vuokrasi yhtiölle maa-alueen
nykyisen Stadionin yhteydessä jalkapallokentäksi. Yhtiö hallitsi lisäksi
Runeberginkadun ja Käpylän luistinradat. Yhtiön alullepanija, Erik von
Frenckell, lahjoitti 1928 osakkeensa
(n. 90 %) Helsingin kaupungille. Edellisenä vuonna oli perustettu Stadion
Säätiö, jonka puheenjohtajana von Frenckell toimi 50 vuotta. Stadionin
rakennustyöt aloitettiin 1934 ja se valmistui 1938. Kaupunginarkistossa on yksi
osakekirja.
Centralgatan. Eliel Saarisen ja Allan Hjeltin perustama 1916, lak. 1921. Kiinteistö- ja
rakennuttamisyhtiö myytiin 1920 Stockmannille. [Ks. Schybergson Förvärv och
fördärv (2007) s. 93–95.] Osakekirja on nyttemmin ehkä museoitu.
Finnish-American Mining Company
perustettiin Minnesotassa 1906 amerikansuomalaisten toimesta hyödyntämään Orijärven kuparikaivosta. Suomessa rekisteröitiin 7.4.1910 sivuliike (no.
24.332). Emoyhtiö markkinoi uusia osakkeitaan myös Suomessa,
missä yhtiön myyntihinta osakkeelta nousi 5 markasta 15,50 markkaan (3 $,
na. 1 $) 1909. 1911 osakkeita oli saatu kaupaksi kaiken kaikkiaan 582 000.
Jäljellä oleva malmi oli kuitenkin liian köyhää. 1912 FAM:n kaivostoiminta pysähtyi ja 1914
yhtiö haettiin konkurssiin. 1919 vastaperustettu, ruotsalaisomisteinen
Orijärvi Gruf-ab osti kaivoksen. 1945 yhtiö siirtyi Outokumpu Oy:n
omistukseen. 1954 kaivos suljettiin lopullisesti. [Poutanen. Suomalaisen
kuparin ja sinkin juurilla: Orijärven kaivos 1757–1957. S. 90–106.]
The Finnish Republican Printing Company. Per. Calumet Mich. syksyllä
1915 S. Mustasen ym. toimesta Valvoja-lehteä (uusi) julkaisemaan.
Amerikansuomalaiset julkaisivat useita työväenaatetta tai herätysliikettä
kannattavia sanomalehtiä; Valvoja kuului viimeksimainittuihin. Vuonna 1921 sen
levikki oli 9 000. Ilmeisesti 1946 kustannusyhtiön nimi muuttui Valvoja
Publishing Co:ksi.
Helsingin Osuuskauppa Elanto (HOK Elanto). Per. 1919 (HOK). HOK ja Elanto fuusioituivat 31.12.2003
uudeksi osuuskunnaksi. Painetuista osuuskirjoista oli luovuttu noin 1990.
Vanhoilla on vain keräilyarvoa. [Elanto: T III s. 259.]
Imatra. Per. 1912 Brysselissä 17 belgialaisen,
sveitsiläisen, saksalaisen ja venäläisen pankkiiriliikkeen sekä
pietarilaisen Gesellschaft für elektrische Beleuchtung, joka oli suurin 27
%:lla (yht. 60 000 os. à 500 fr), toimesta. Ainoastaan 10 % osakepääomasta
maksettiin koskaan. 1908 kolme suomalaista olivat perustaneet Ab Forcen
ostamaan koskiosuuksia Vuoksessa (mm. Vallinkoski Ensosta ylävirtaan).
Jossain vaiheessa Force siirtyi Imatra-yhtiön omistukseen. 1924
Force-osakkeet tarjottiin Suomen valtiolle, joka hylkäsi tarjouksen, mutta
1926 Enso-Gutzeit osti Imatra-yhtiöltä kaikki Force-osakkeet. Ko. kosket
menetettiin 1945 Neuvostoliitolle ennen kuin niitä ehdittiin rakentaa.
Osakekirjoja on ruskealla (tavallisempi) ja vihreällä kehyksellä. [Lähteet:
Hoving Enso-Gutzeit s. 521, Ahvenainen Enso-Gutzeit s. 371, Auer &
Teerimäki Imatran Voima s. 15. Ks. myös Sven Hirn, Imatran tarina, 1978.]
International Nickel Company of Canada. Canadian Copper Co.
perustettiin kun Sudburyssä (Ontario) oli löydetty kuparimalmia. Se lähetettiin
New Jerseyhin rikastettavaksi. Pian huomattiin malmin olevan myös nikkelirikas
ja amerikkalaiset ja kanadalaiset yhtiöt perustivat 1902 International Nickel
Co. Ltd:n (New Jersey). 1916 perustettiin International Nickel Co. of
Canada Ltd:n New Jersey -yhtiön tytäryhtiöksi. Kaikki tuotannollinen toiminta
siirrettiin sen omistukseen, samoin kuin itse rikastaminen. 1928 kanadalaisesta
yhtiöstä tehtiin osakevaihdolla konsernin emoyhtiö. 1929 se osti suuren
brittiläisen Mond Nickel Co:n. Tämä perusti 1934 Petsamon Nikkeli Oy:n, joka
1940 joutui luopumaan kaivoksensa hallinnasta. [Autere & Liede 1989, Krosby 1966, Vuorisjärvi 1989.]
(Petsamon Nikkeli Oy:n Suomessa kiinni olevia varoja varten
muodostettiin ulkomaalaisvapaan
Suomalaisia Arvopapereita
Oy:n B-sarja.)
1976 emoyhtiön nimi muutettiin Inco Ltd:ksi ja 2006 Vale Inco Ltd:ksi
brasilialaisen Valen ostettua konsernin. – Alan keräilijöiden markkinoilla
amerikkalaisen ja kanadalaisen yhtiön osakekirjat ovat yhtä tavallisia.
Lill-Svartö. Per. 1921 (eli rek.; mutta osakekirja annettu 1917), lak.
1956. Saari Porkkalassa. Myytiin 1914 tälle yhtiölle, jonka tarkoitus oli
metsästystä ja kalastusta. Yhtiö myi pian suurimman osan saaresta Mikael
Lybeckin vaimolle. Saaren nykyinen omistaja on Christoffer H. Ericsson.
Raivola & Lintula. Lintulan rälssitila käsitti miltei koko Kivennavan
rajapitäjän (Raivola oli 35 km Pietarista): 75 000 ha ja 7 000 henkilöä. Raivolan
rautaruukki (järvimalmi) lahjoitustilalla pitäjän venäläisten kylässä oli
perustettu 1800, mutta ei koskaan kannattanut ja varsinainen toiminta päättyi
1874. Ruhtinas E. Uhtomski (Esper vanhempi?) oli lyhyehkön omistusajan jälkeen 24.12.1877 myynyt
Lintulan 2,31 milj. markalla tod. valtioneuvos Th. Neronoffille, joka kuitenkin
jo 3.3.1879 pakkohuutokaupassa luovutti valtaosan Lintulasta
ruukkeineen Pariisilaisyhtiölle 2,3 milj markalla (sama frangeissa). Suomen valtio oli
huolestunut asukkaiden asemasta ja lunasti 1879 48 000 ha Lintulan maista
2,3 milj. markalla. Jo 1880 pietarilainen pankkiiriliike E. M. Meyer & Co. vaati
velkojana yhtiön maiden pakkohuutokauppaamista. Tammikuussa 1882 viipurilainen kauppaneuvos
Carl Rosenius (nuorempi) ostikin yhtiön loppumaat rautaruukkeineen, mutta ilmeisesti kauppa
ei toteutunut, sillä pakkohuutokaupassa 14.4.1882 E. M. Meyer & Co. osti itse kaiken 1 milj.
markalla myyden omaisuuden heti pietarilaiselle pankkiirille Carl Winbergille. Yhtiön (25, rue
Taitbout, Pariisi) piti yhtiöjärjestyksensä mukaan omistaa rautavalimon, masuunin, turvesoita, koskeja
ja myllyjä Raivolassa ja
Lintulassa. Lisäksi yhtiö omisti alunperin n. 80 000 ha maata, josta piti myydä tiloja ja metsää. Op. 7,5
milj. fr. Viimeinen yhtiökokouskutsu julkaistiin Suomessa 1881.
"Cette société a pour
objet la possesion et l'exploitaion de l'usine métallurgique, des hauts
fournaux, tourbières, cours d'eau, lacs, moulins, terres et foréts de Raiwola et
de Lintula, situés en Finlande (Russie) et traversé par le chemins de fer de
Viborg à Saint Petersbourg, à 35 kilomètres de cette dernière capitale, le tout
d'une contenance d'environ 80 000 hectares, ainsi que des dépendances; la
revente de tout ou partie desdites terres, bois et immeubles; et généralement
tout ce qui se rattache directement ou indirectement à l'industrie métallurgique
et à l'exploitation des mines et des bois, sans aucunes exceptions ni réserve."
Kuva. Kaikki osakekirjan 50
osakekuponkia on käyttämättä.
Sampo Mining. Yhtiönimen alla lukee Finland Europe ja sinetissä
Sampo Mining & Development Co. of Finland, mutta tiedossa ei ole mitä toimintaa
yhtiö olisi Suomessa tavoitellut. Teoriassa kysymyksessä voisi myös olla
Yhdysvaltoihin Suomalaisella pääomalla perustetusta yhtiöstä. Vrt. Finnish
American Mining. Osakkeen omistaja on ehkä John Wäisänen*, s.
8.12.1878 Pudasjärvellä ja tullut Michiganiin n. 1881. Osakekirjan antamisen
aikoihin hän hoiti miesten vaatemyymälää Rocklandissa, Calumetistä lounaaseen.
Tai ehkä omistaja pikemminkin on hänen isänsä, John Lars.
*John Väisänen. Miesten valmiiden vaatteiden, kenkien y.m. matka-
ja kotitavarain kauppa, laatuaan ainoa suomalainen vaatetuskauppa tällä
paikkakunnalla [kuparialueella]. Mr. Väisänen on syntynyt Pudasjärvellä, Oulun
läänissä. Ollut täällä maassa pitemmän aikaa harjoittaen kauppaa toistakymmentä
vuotta, joista kuusi viimeistä vuotta Hancockissa. Mr. Väisänen on saavuttanut
ihmisenä ja kaup-piaana yleisön luottamuksen. [Juuso Hirvonen, Duluth 1920]
Suomen Taideteollinen Yhdistys - Konstflitföreningen i Finland (nyk.
Suomen Taideteollisuusyhdistys). Per. 1875 taideteollisen oppilaitoksen
ylläpitämiseksi. Perusti Ornamon kanssa muotoilun edistämiskeskusta Design Forum
Finlandin.
Tornator, Pietari. Suomalaisella Ab Tornatorilla oli pussitehtaita
Pietarissa ja Chomelnissa, joiden liiketoiminta oli hoidettava venäläisellä
tytäryhtiöllä venäläisin bulvaanein [V. Hoving s. 339]. Historiikissa ei ole
paljon tietoa, eikä osakekirjassa ole viitteitä suomalaiseen Ab Tornatoriin.
Vakuutus-ARA. Per. 1961 (no. 159.669), lak*.
Vakuutustoiminta liitettiin 1983 silloin muodestettavaan Lähivakuutus
Keskinäiseen Yhtiöön. ARA poistettiin kaupparekisteristä KRL 24 § 1995.
Wiborg.
Enbom & Sandelin kirjoittavat teoksessa Hackman 1880–1925 s. 267:
1888 ins. E.-F. Gallén vuokrasi Hackman & Co:lta sen mekaanisen konepajan
Viipurissa. Myöhemmin erikoistuttiin laivanrakennukseen. Myös
valimotuotteita, sahalaitoksia, höyrykoneita. 1899 yritys
myytiin po. belgialaiselle Wiborg-yhtiölle (per. 1898), jonka johdossa oli
saksalainen E. W. Prunner. Se perusti sivuliikkeen Suomeen (K-rek. no.
10.255). Yhtiö oli nyt alansa kolmanneksi suurin yritys
Suomessa. Työntekijöitä oli 1 000 (1898: 492).
Ilmoitus. Mutta pian yhtiö teki konkurssin (rekisteröity
15.11.1901) ja
1901 Pohjoismaiden Osakepankki huusi tehtaan, josta muodostettiin Viipurin Konepaja Oy
(ks. $). Se meni
nurin 1908. Sen entiset työt jakaantuivat mm. Aug. Saariston ja D. J.
Vestlundin konepajoille [A].
Yhtyneet Paperitehtaat. Kun yhtiö 1980-luvulla tarvitsi kuvaa varten
Rudolf Waldenin perustamisvuoden osakekirjan,
huomattiin, että ainuttakaan ei ollut tallella. Siksi sellainen
valmistettiin, vilpittömässä mielessä, blanco-kappaleesta kuvausta varten,
yhtiöstä on jälkeenpäin kerrottu.
Osakekirjan piirtäjä on Eliel Saarinen.
Kuva on myös Kantasen & Sillanpään kirjassa 1988 s. 68.
Siinä on paitsi Waldenin painettu allekirjoitus myös Westerlundin ja af Björkstenin,
eli ensimmäinen hallitus, kesään 1921 asti. Toisaalta, kotipaikaksi tuli
Helsinki vasta 3.8.1921. Päivä 30.7.1920 on vain YPT:n ensimmäisen
yhtiökokouksen. Osake ruvettiin noteeraamaan pörssilistalla 22.10.1920. Simpele
noteerattiin viimeisen kerran 21.10. Toivo
Nordbergin YPT-historiikissä 1980 s. 51 on kuva lehti-ilmoituksesta, jonka
mukaan Simpeleen, Myllykosken ja Jämsänkosken osakekirjat piti leimauttaa YPT:n
osakekirjoiksi ennen 15.9.1920. Uusia osakekirjoja ei siis tässä vaiheessa annettu:
1 Simpele vastasi 1 YPT, muut yhtiöt eivät olleet olleet pörssissä. Mutta,
10.4.1920 päätettiin (vahv. 2.6.) korotettaa kaikkien kolmen vanhan yhtiön osakepääomia
rahastoannein fuusion yksinkertaistamiseksi [Juva 1957 s. 233; Nordberg mt. s. 28], ja näitä
anteja varten on hyvinkin saatettu painattaa suoraan YPT-osakekirjoja.
Omistuksen purkamisannissa sai, kaiketi, jo
olemassa olevia Jämsänkoskiosakekirjoja. Ensimmäinen varmasti aito YPT:n
oma osakekirja (blanco
sekin) on kuvattuna Nordbergin em. historiikissa s.
26. Siinä on vuoden 1923 yhtiökokouksesta joulukuuhun 1924 istunut hallitus: Walden, F. G. Björnberg, Castrén
ja Wegelius. Perustajayhtiöiden osakekirjojen vaihto?, sillä mitään omaa osakeantia ei YPT:llä ollut ennen vuotta 1928. Seuraava
tunnettu osakekirja on vuoden 1934 fuusioantia varten; specimen. Ensimmäinen
tiedossani oleva
kulkenut on vuodelta 1953. Vrt. Alkoholiliike.
|