LISÄTIETOJA
Ulkomaisista, osuuskunnista, museokohteista yms.

Bollplan. Per. 1915, lak. 1939. Kaupunki vuokrasi yhtiölle maa-alueen nykyisen Stadionin yhteydessä jalkapallokentäksi. Yhtiö hallitsi lisäksi Runeberginkadun ja Käpylän luistinradat. Yhtiön alullepanija, Erik von Frenckell, lahjoitti 1928 osakkeensa (n. 90 %) Helsingin kaupungille. Edellisenä vuonna oli perustettu Stadion Säätiö, jonka puheenjohtajana von Frenckell toimi 50 vuotta. Stadionin rakennustyöt aloitettiin 1934 ja se valmistui 1938. Kaupunginarkistossa on yksi osakekirja.

Centralgatan. Eliel Saarisen ja Allan Hjeltin perustama 1916, lak. 1921. Kiinteistö- ja rakennuttamisyhtiö myytiin 1920 Stockmannille. [Ks. Schybergson Förvärv och fördärv (2007) s. 93–95.]  Osakekirja on nyttemmin ehkä museoitu.

Finnish-American Mining Company perustettiin Minnesotassa 1906 amerikansuomalaisten toimesta hyödyntämään Orijärven kuparikaivosta. Suomessa rekisteröitiin 7.4.1910 sivuliike (no. 24.332). Emoyhtiö markkinoi uusia osakkeitaan myös Suomessa, missä yhtiön myyntihinta osakkeelta nousi 5 markasta 15,50 markkaan (3 $, na. 1 $) 1909. 1911 osakkeita oli saatu kaupaksi kaiken kaikkiaan 582 000. Jäljellä oleva malmi oli kuitenkin liian köyhää. 1912 FAM:n kaivostoiminta pysähtyi ja 1914 yhtiö haettiin konkurssiin. 1945 Orijärvi siirtyi Outokumpu Oy:n omistukseen. 1954 kaivos suljettiin lopullisesti. [Poutanen. Suomalaisen kuparin ja sinkin juurilla: Orijärven kaivos 1757–1957. S. 90–106.]

The Finnish Republican Printing Company. Per. Calumet Mich. syksyllä 1915 S. Mustasen ym. toimesta Valvoja-lehteä (uusi) julkaisemaan. Amerikansuomalaiset julkaisivat useita työväenaatetta tai herätysliikettä kannattavia sanomalehtiä; Valvoja kuului viimeksimainittuihin. Vuonna 1921 sen levikki oli 9 000. Ilmeisesti 1946 kustannusyhtiön nimi muuttui Valvoja Publishing Co:ksi.

Helsingin Osuuskauppa Elanto (HOK Elanto). Per. 1919 (HOK). HOK ja Elanto fuusioituivat 31.12.2003 uudeksi osuuskunnaksi. Painetuista osuuskirjoista oli luovuttu noin 1990. Vanhoilla on vain keräilyarvoa. [Elanto: T III s. 259.]

Imatra. Per. 1912 Brysselissä 17 belgialaisen, sveitsiläisen, saksalaisen ja venäläisen pankkiiriliikkeen sekä pietarilaisen Gesellschaft für elektrische Beleuchtung, joka oli suurin 27 %:lla (yht. 60 000 os. à 500 fr), toimesta. Ainoastaan 10 % osakepääomasta maksettiin koskaan. 1908 kolme suomalaista olivat perustaneet Ab Forcen ostamaan koskiosuuksia Vuoksessa (mm. Vallinkoski Ensosta ylävirtaan). Jossain vaiheessa Force siirtyi Imatra-yhtiön omistukseen. 1924 Force-osakkeet tarjottiin Suomen valtiolle, joka hylkäsi tarjouksen, mutta 1926 Enso-Gutzeit osti Imatra-yhtiöltä kaikki Force-osakkeet. Ko. kosket menetettiin 1945 Neuvostoliitolle ennen kuin niitä ehdittiin rakentaa. Osakekirjoja on ruskealla (tavallisempi) ja vihreällä kehyksellä. [Lähteet: Hoving Enso-Gutzeit s. 521, Ahvenainen Enso-Gutzeit s. 371, Auer & Teerimäki Imatran Voima s. 15. Ks. myös Sven Hirn, Imatran tarina, 1978.]

International Nickel Company of Canada. Canadian Copper Co. perustettiin kun Sudburyssä (Ontario) oli löydetty kuparimalmia. Se lähetettiin New Jerseyhin rikastettavaksi. Pian huomattiin malmin olevan myös nikkelirikas ja amerikkalaiset ja kanadalaiset yhtiöt perustivat 1902 International Nickel Co. Ltd:n (New Jersey). 1916 perustettiin International Nickel Co. of Canada Ltd:n New Jersey -yhtiön tytäryhtiöksi. Kaikki tuotannollinen toiminta siirrettiin sen omistukseen, samoin kuin itse rikastaminen. 1928 kanadalaisesta yhtiöstä tehtiin osakevaihdolla konsernin emoyhtiö. 1929 se osti suuren brittiläisen Mond Nickel Co:n. Tämä perusti 1934 Petsamon Nikkeli Oy:n, joka 1940 joutui luopumaan kaivoksensa hallinnasta. [Autere & Liede 1989, Krosby 1966, Vuorisjärvi 1989.] (Petsamon Nikkeli Oy:n Suomessa kiinni olevia varoja varten muodostettiin ulkomaalaisvapaan Suomalaisia Arvopapereita Oy:n B-sarja.) 1976 emoyhtiön nimi muutettiin Inco Ltd:ksi ja 2006 Vale Inco Ltd:ksi brasilialaisen Valen ostettua konsernin. – Alan keräilijöiden markkinoilla amerikkalaisen ja kanadalaisen yhtiön osakekirjat ovat yhtä tavallisia.

Lill-Svartö. Per. 1921 (eli rek.; mutta osakekirja annettu 1917), lak. 1956. Saari Porkkalassa. Myytiin 1914 tälle yhtiölle, jonka tarkoitus oli metsästystä ja kalastusta. Yhtiö myi pian suurimman osan saaresta Mikael Lybeckin vaimolle. Saaren nykyinen omistaja on Christoffer H. Ericsson.

Raivola & Lintula. Lintulan rälssitila käsitti miltei koko Kivennavan rajapitäjän (Raivola oli 35 km Pietarista): 75 000 ha ja 7 000 henkilöä. Raivolan rautaruukki (järvimalmi) lahjoitustilalla pitäjän venäläisten kylässä oli perustettu 1800, mutta ei koskaan kannattanut ja varsinainen toiminta päättyi 1874. Ruhtinas E. Uhtomski (Esper vanhempi?) oli lyhyehkön omistusajan jälkeen 24.12.1877 myynyt Lintulan 2,31 milj. markalla tod. valtioneuvos Th. Neronoffille, joka kuitenkin jo  3.3.1879 pakkohuutokaupassa luovutti  valtaosan Lintulasta ruukkeineen Pariisilaisyhtiölle 2,3 milj markalla (sama frangeissa). Suomen valtio oli huolestunut asukkaiden asemasta ja lunasti 1879  48 000 ha Lintulan maista 2,3 milj. markalla. Jo 1880 pietarilainen pankkiiriliike E. M. Meyer & Co. vaati velkojana yhtiön maiden pakkohuutokauppaamista. Tammikuussa 1882 viipurilainen kauppaneuvos Carl Rosenius (nuorempi) ostikin yhtiön loppumaat rautaruukkeineen, mutta ilmeisesti kauppa ei toteutunut, sillä pakkohuutokaupassa 14.4.1882 E. M. Meyer & Co. osti itse kaiken 1 milj. markalla myyden omaisuuden heti pietarilaiselle pankkiirille Carl Winbergille. Yhtiön (25, rue Taitbout, Pariisi) piti yhtiöjärjestyksensä mukaan  omistaa rautavalimon, masuunin, turvesoita, koskeja ja myllyjä Raivolassa ja Lintulassa. Lisäksi yhtiö omisti alunperin n. 80 000 ha maata, josta piti myydä tiloja ja metsää. Op. 7,5 milj. fr. Viimeinen yhtiökokouskutsu julkaistiin Suomessa 1881.
"Cette société a pour objet la possesion et l'exploitaion de l'usine métallurgique, des hauts fournaux, tourbières, cours d'eau, lacs, moulins, terres et foréts de Raiwola et de Lintula, situés en Finlande (Russie) et traversé par le chemins de fer de Viborg à Saint Petersbourg, à 35 kilomètres de cette dernière capitale, le tout d'une contenance d'environ 80 000 hectares, ainsi que des dépendances; la revente de tout ou partie desdites terres, bois et immeubles; et généralement tout ce qui se rattache directement ou indirectement à l'industrie métallurgique et à l'exploitation des mines et des bois, sans aucunes exceptions ni réserve." Kuva. Kaikki osakekirjan 50 osakekuponkia on käyttämättä.

Sampo Mining. Yhtiönimen alla lukee Finland Europe ja sinetissä Sampo Mining & Development Co. of Finland, mutta tiedossa ei ole mitä toimintaa yhtiö olisi Suomessa tavoitellut. Teoriassa kysymyksessä voisi myös olla Yhdysvaltoihin Suomalaisella pääomalla perustetusta yhtiöstä. Vrt. Finnish American Mining. Osakkeen omistaja on ehkä John Wäisänen, s. 8.12.1878 Pudasjärvellä ja tullut Michiganiin n. 1881. Osakekirjan antamisen aikoihin hän hoiti miesten vaatemyymälää Rocklandissa, Calumetistä lounaaseen. Tai ehkä omistaja pikemminkin on hänen isänsä, John Lars.

Tornator, Pietari. Suomalaisella Ab Tornatorilla oli pussitehtaita Pietarissa ja Chomelnissa, joiden liiketoiminta oli hoidettava venäläisellä tytäryhtiöllä venäläisin bulvaanein [V. Hoving s. 339]. Historiikissa ei ole paljon tietoa, eikä osakekirjassa ole viitteitä suomalaiseen Ab Tornatoriin.

Vakuutus-ARA. Per. 1961 (no. 159.669), lak*. Vakuutustoiminta liitettiin 1983 silloin muodestettavaan Lähivakuutus Keskinäiseen Yhtiöön. ARA poistettiin kaupparekisteristä KRL 24 § 1995.

Wiborg. Enbom & Sandelin kirjoittavat teoksessa Hackman 1880–1925 s. 267: 1888 ins. E.-F. Gallén vuokrasi Hackman & Co:lta sen mekaanisen konepajan Viipurissa. Myöhemmin erikoistuttiin laivanrakennukseen. Myös valimotuotteita, sahalaitoksia, höyrykoneita. 1899 yritys myytiin po. belgialaiselle Wiborg-yhtiölle (per. 1898), jonka johdossa oli saksalainen E. W. Prunner. Se perusti sivuliikkeen Suomeen (K-rek. no. 10.255). Yhtiö oli nyt alansa kolmanneksi suurin yritys Suomessa. Työntekijöitä oli 1 000 (1898: 492). Ilmoitus. Mutta pian yhtiö teki konkurssin (rekisteröity 15.11.1901) ja 1901 Pohjoismaiden Osakepankki huusi tehtaan, josta muodostettiin Viipurin Konepaja Oy (ks. $). Se meni nurin 1908. Sen entiset työt jakaantuivat mm. Aug. Saariston ja D. J. Vestlundin konepajoille [A].