LISÄTIETOJA YHTIÖISTÄ P–S

Kompletterande uppgifter, baserade på mina egna källforskningar, till PÖRSSITIETO-
handbokens webbkatalog över Finlands alla aktiebolag grundade före 1913. Johdantoon.

Palins. Edeltäjä avoin yhtiö Vaasan polkupyörätehdas ja sähköliike L. Palin (17908). Valmisti n. 1910–20 Daisy- ja Darling-merkkisiä polkupyöriä.
Palmroos, Axel. Per. 1887 yksityisenä toiminimenä (726). Viini- ja viinakauppa.
Paperipussitehdas. Edelt. Sulo Salmelin (17510), 1905. Aleksi Hyppölä osti yhtiön n. 1916 ja 1979 Hyppölä Oy (nimi v:sta 1955) siirtyi Amer-yhtymä Oy:n omistukseen.
Paraisten Saha. Mekaanista puunjalostusta, puutavarakauppaa, mylly: Parsby. Liikevaihto 5,0 Mmk 1971. Vuoteen 1928 Ab Pargas Kvarn, vuoteen 1957 Ab Pargas Såg och Kvarn. Osakeannit 1928, 1930, 1947, 1951, 1953 +na. 1>2 nmk, 1961, 1969 +na. 2>4 mk. Konkurssi 1983.
Parikkalan Yhteiskoulu. Koulu aloitti 1907. Oma koulutalo valmistui 1911. Se tuhoutui 1930 ja 1941. Kolmas talo valmistui 1946. 1955 koulu siirtyi valtiolle ja yhtiö lakkasi 1957. Nyk. Parikkalan lukio. Ei osakeanteja. KTM:n yhtiöjärjestysmuutoksen vahvistuksen 17.10.1946 AD 2596/500 mukaan osakkeita oli nyt 500 à 1 000 mk, mutta yhtiö oli OYL 5 § vastaisesti hakenut vahvistusta 50 000 osakkeelle à 10 mk. Vaikka uudet 1 000 mk osakekirjat oli painettu, yhtiö jätti tekemättä ilmoituksen kaupparekisteriin, jolloin muutos raukesi.
Parviainen, A. Anders Parviainen ja K. H. Renlund olivat perustaneet tukkuliikkeen. Yhtiö toi myös maahan pietarilaisen Nobel-yhtiön öljyä, kunnes osastosta 1911 muodostettiin oma yhtiö, Nobelin Öljyntuonti Oy Suomessa (ks. sitä ja sen seuraajaa). Senkin jälkeen Leopold Lerche oli yhtiön TJ. [Ks. myös W. Bensow 1993 s. 85.]
Parviainen, Joh. perustettiin 1897 sahana. 1920 yhtiö 19412 myi pääosan omaisuudestaan uusille Joh. Parviaisen Tehtaat OY:lle (41344) ja Kiminki Oy:lle (41382). 1.6.1947 yhtiö 41344 fuusioitiin Enso-Gutzeit Osakeyhtiöön. Pankit (SP) olivat jo 1930-luvulla ottaneet yhtiön haltuunsa.
Patent Sandsten. Ruhtinas Obolensky oli n. 1897 myynyt kahi- kalkkihiekkatiilipatentinsa Suomen käyttöoikeuden Wilhelm ja Edvard Dippelille.
Pelander, Aleks. (1863–1921). Liike per. 1896 ja oli asfaltointialan suurimpia. Kuva, 2. Valmisti myös Osmo-kattohuopaa. Tehdas Sörnäisten Hanasaari. Pelanderin talosta Kauniaisissa tuli Työväen Akatemia. Ks. myös Riksilevyt Oy (kipsinen seinä- ja sisäkattomateriaali).
Pension Bellevue. Kaksikerroksinen, suojeltu talo rakennettu 1895, Mannerheimintie 2, Hanko. Oli silloin kaupunginrajan ulkopuolella. Kysymys on samasta 26610-yhtiöstä, joka merkittiin kaupparekisteriin 1911. Toimiala oli rakennuttaa huoneistoja kylpylä- ja kesävieraille. Perustajat olivat Nils Adolf L. von Julin ja Elisabeth von Julin. Omistus laajeni sittemmin v. Julin ja Ehrnrooth -suvuissa. 1982 huoneita muodostettiin lisää ja uusia osakkaita otettiin runsaasti. Nykyään osakkeisiin perustuvia kesälomahuoneistoja on lähes 50 kahdessa siivessä, joiden välissä on ravintola.
Per Brahe. Perustettu 1876, jolloin ostettiin käytetyn aluksen, josta tuli ss Per Brahe. 1900 se myytiin Poseidon-yhtiöille (no. 9.920) ja varustamo purettiin.
Petäjävesi Ångsågs. Kotipaikka oli alunperin Laukas. Perustaja, Thomas Webster Allen, Hull, omisti 99,6 %. Toiminta päättyi 10.1.1918 ja 16.9.1918 yhtiö haki vuosihaastetta.
Pielaveden-Iisveden. Omisti vuoteen 1936 ss Nilakan. Jatkaja Pielaveden Laiva Oy?
Pihlgren, Axel. Per. 1878 yksityisenä toiminimenä (no. 1). Viini- ja viinakauppa, teknokemiallisia tuotteita.
Pirkkalan Seurahuone. Talo valmistui 1921 kumitehtaan ja harjun väliin. Osakkaat olivat Nokia-, Gummitehdas- ja Elektrometallurgiska-yhtiöt sekä Pirkkalan kunta. Rakennus on sittemmin purettu.
Pirtti. Kotiteollisuusyhdistysten ja muiden asianharrastajien perustama kotiteollisuus-tuotteiden (mm. tekstiilejä ja huonekaluja) kehittämiseksi ja myynnin keskittämiseksi. Toimintakuvaus. Maaseutuväen ansiokotiteollisuus menetti merkityksensä 1940-luvulla. Lisää, kuva.
Pletschikoff. Kauppias. Pohjoisesplanadi 21.
Podworsky, A. (1879–1940). Valokuvaustarvikeliike 1906–n.1930, P. espl. 43. (Vrt. 20258.)
Pohjois-Keiteleen Höyrylaiva. Omisti vuoteen 1921 ss Viitasaaren.
Pohjois-Laatokan Höyrylaiva. 1913 suurimmat osakkaat olivat K. Nissinen 25,3 %, O. Nissinen 15,0 % ja R. Borgström 13,3 %. Omisti ss Janaslahden, ss Siron, ss Voiman ja ss Ystävän, kaikki vuoteen 1922. Mutta 1944 yhtiökokous totesi, että ss Voima oli uponnut (1922?), ja koska nosto- ja kunnostuskustannukset olisivat nousseet liian korkeiksi päätettiin purkaa yhtiö. (Pitkärannassa oli toinen ss Voima ent. Orion.)
Pohjois-Suomen Sanomalehti. Vasemmistolainen Pohjois-Suomi alkoi uudelleen ilmestyä 4.9.1909, mutta sen viimeinen numero ilmestyi 29.12.1909. Lehti Painettiin Kemin Kirjapainossa.
Pomril. Kansainvälinen alkoholiton omenavirvoitusjuoma.
Porin Puuteollisuus. Per. 1897 puunaulatehtaana. Raumanjuovan etelärannalla Karjarannassa. Toiminta päättyi 1932.
Privata Svenska Flickskolan. Koulu siirtyi 1913 yhtiöltä Föreningen Privata svenska flickskolan i Helsingforsille. 1923 koulu sai ensimmäisen oman talonsa (katso: Privata Svenska Flickskolans Byggnads-ab). Kunnallistettu 31.7.1977. Nyk. jatkaja: Minervaskolan.
Prospektor. Kullankaivu (kallioon poraamalla) Saariselällä. Omisti yli 450 valtausta: Laanila sekä Hangasoja, Lutto, Tolosjoki ym. Suoritustilassa 1907.
Puulaveden Höyrylaiva. Omisti vuoteen 1934: ss Puula ja ss Puulavesi.
Puuteollisuus Turussa. Nimi v:sta 1924 Turun Puutyö ja Laatikkotehdas Oy. Osakeanteja 1906, 1908, 1920 ja 1920. Hajaomistuksessa, suurin rakennusmestari Fremling. 1924 Johan Albin ja Gustaf Edvin Sundberg omistivat yht. 77 %. Vuosihaaste 1937.
Pyhämaa (myös: Pyhämaan Laiva Oy). Omisti 7 purjelaivaa. Lopetti 1911.
Pääomanhankkija. Alkuaikoina Hankkijan perusheikkous oli pääoman mitättömyys ja luotonsaannin vaikeus. Pääomaa keräämään päätettiin siksi 1908 perustaa Oy Pääomanhankkija -yhtiö, joka lainasi varojaan Hankkijalle korkoa vastaan. Peruspääoman merkitsi helsinkiläiset osuustoiminnan ystävät sekä maaseutukaupunkien virkamiehet. Kirje. Seuraavat annit olivat 1914, 1916 ja 1917. Viimeisen annin myötä KOP sai yhtiön osake-enemmistön. Kun yhtiön verorasitus kävi raskaaksi Hankkija maksoi lainansa takaisin ja Oy Pääomanhankkija purettiin 1941.
Pöyhölän Mylly. Mylly (vesimylly) purettiin 1930-luvun alussa. Joessa hieman alempana oli Narvan Saha ja Mylly Oy (per. 1924).
Raahen Puutavara. Sahat Paavolassa, Raahessa ja Martinniemessä, myöh. myös Halosenniemessä. Fuusioitu 1942 Rauma Oy:hyn (ks. Wuojoki Gods Ab)  Rauma-Raahe Oy:ksi, joka 1952 liittyi Rauma-Repola Oy:hyn.
Rauha. Kolme Rauha-yhtiötä liittyvät ilmeisesti samaan kylpylälaitokseen Imatran Tiuruniemellä. Sinne hotelli Imatran ent. vuokraaja Gustaf Alm rakennutti täyshoitolan, Rauha Pensionat för Turister, joka aloitti toimintansa 1894. Kuva. 1896 miltei valmis lisärakennus paloi. Syksyllä 1906 Almin hotelli meni konkurssiin. Seuraavan vuoden alussa Rauha siirtyi Petter Häkkiselle, joka 3.1910 muodosti siitä oy:n. Se meni konkurssiin 1911 lopussa ja nyt veljekset Gabrilovitsch osti Rauhan. Mutta 29.4.1923 kyplylaitos tuhoutui tulipalossa ja alueelle perustettiin 1926 Rauhan mielisairaala.
Rauman Seudun Puhelin. Fuusioitiin Lännen Puhelin Oy:hyn per 1.1.1994. 20 RSP:n osakkeella sai 1 LP:n. Lopputilitys annettiin 3.10.1994.
Raumo Nya Skeppsrederi. Omisti useita purjelaivoja. Johan Wilhelm Söderlundin varustamo.
Record Trikoo. Oy Vaasan Pitsitehtaan edeltäjä (pitsiä, verhokankaita, sukkia, kalaverkkoja).
Relander, W. Viinin, konjakin ja liköörien tukku- ja vähittäisliike, punssitehdas. Vilhonkatu 4. Kieltolaki tuli voimaan 1919.
Riihimäen Yhteiskoulu. Per. 1905. Oma talo 1908 (paloi sodan aikana). Koulu valtiolle 19310901. Jatkaja Riihimäen lukio.
Robsahm. Toiminimi C. A. Robsahm oli per. 1880. 1895 Otto Weckströmin Robsahm-t:mi, k-rek. 5220, osti Huopalahdessa sijaitsevan panimon. 1902 B. O. Hellsten tuli omistajaksi, käyttäen toiminimeä Bryggeribolaget Robsahms Öl- och Porterfabrik, k-rek. 13963, joka 1911 muuttui oy:ksi Bryggeriaktiebolaget Robsahm Panimo Osakeyhtiö. Samanniminen oy rekisteröitiin samoihin aikoihin, no. 25942, mutta tämä k-rek. no. näyttää peruuntuneen.
Rokkala Glas. Per. 1795, oy 1898 yhdistämällä useita tehtaita. Oli Pohjoismaiden suurin ikkunalasitehdas. Lähes koko myynti meni Venäjälle. Lasitehtaiden tilalle, sen rakennukseen tuli 1925 Hackmanin Johanneksen selluloosatehdas.
Rovaniemen Höyrysaha. 1913 sahalaitos myytiin Kemi Oy:lle. 1934 Kemi Oy ja Veitsiluoto Oy perustivat Rovaniemen Saha Oy:n (74773), joka aloitti sahauksen Höyrysahan entisissä tiloissa.
Runebergs Skrifter. Kuten vanhemman vastaavan yhtiön lehtikuvauksesta ilmenee, kysymyksessä näyttää olleen jonkinlaisesta rahankeräyksestä kansallisrunoilijan hyväksi. Osakepääomakin luovutettiin hänelle. Ilmeisesti hän sai käyttää varat teoksensa kustantamisen tukemiseen. Kun aatteellisia yhdistyksiä ei ollut olemassa, niitä perustettiin osakeyhtiömuotoisina, Amerikkalaisen silloisen mallin mukaisesti. Runebergin elämäkerrassa lienee tietoja kansalaislahjoista.
S:t Michel, Ångbåts. Ilmeisesti tässä on kysymyksessä jo 1865 kauppiaiden alulle panemasta Mikkelin Höyrylaiva-oy:stä, joka osti siipihöyrylaivan Mikon reitille Mikkeli–Lappeenranta.
Sahanterä. Yleisesitys, tehdas, 2, mainos, lisää. Perustettaessa 1910 500 os. Osakeannit: 1915 160 os., 1917 340, 1919 1000, 1923 2000, 1928 2000, 1928 2000, 1941 3000, 1941 3000, 1945 6000, 1958 30000 (op. nyt 5,40 Mmk). Na. oli koko ajan 100 mk. TJ Sixtus Syrjäsen (1876–1970) omistusosuus: 1910 10 %, 1918 20 %, 1923 36 %, 1927 55 %. 1930-luvulla hän siirsi osan osakkeistaan pojalleen Taunolle. Yhtiö omisti Tampereen Epilänharjun kaupunginosassa (204) korttelissa 1205 tontit 5 ja 6. 1979 Säästöpankkien Kiinteistönvälitys Oy osti koko osakekannan. Yhtiön nimi muutettiin As. Oy Sahanteräksi ja Tohloppijärvenpuoleinen tontti no. 5 (Tohlopinranta 25) myytiin toiselle rivitaloyhtiölle. Tontille 6 (Nahkatehtaankatu 2a/Tohlopinranta 23) rakennettiin kaksi rivitaloa, joissa yhteensä 12 asuntoa à 84 m².
Sammatin Turvepehkutehdas. Maamiesseuran jäsenten perustama. Paloi 1912. Seuraaja Lohnassuon Turve Oy (uusi yhtiö).
Sampo, Byggnads. Yhtiö osti Polyteknikernas Föreningilta sen omistama talo ja tontti (nyk.) Lönnrotinkatu 29  80.000 mk:lla ja päätti rakentaa siihen talon, joka valmistui 1903 (Vanha Poli). Yhdistys sai maksuksi 750 osaketta. Yhtiön TJ tai HPJ oli kauan arkkitehti Onni Tarjanne. 1921 yhdistyksestä tuli Teknillisen Korkeakoulun Ylioppilaskunta, Tekniikan Ylioppilaat ja Teknologföreningen. 1962 Ylioppilaskunta omisti kaikki paitsi 8 osaketta ja yhtiökokous päätti purkaa yhtiön ja luovuttaa tontin ja talon Ylioppilaskunnalle.
Sampo, Kansalliskauppa, alunperin Vaasan ja Etelä Pohjanmaan Kansallis Kauppa Osakeyhtiö Sampo, oli 812 talonpojan perustama. 1921 lyhennettiin toiminimi (Kansalliskauppaosakeyhtiö Sampo) ja kaikki osakekirjat vaihdettiin uusiin. Vilja-, siirtomaa- ja sekatavarain sekä tehdasteosten tuontia ja tukkukauppaa, vähittäismyymälä. Kuva. Kahvipaahtimo n. 1930–60. Loppuvaiheessa yhtiö näytti olevan A&O*-tukkuri Vaasassa (konttori Kauppapuistikko 7) sekä Kristiinankaupungissa (Itäinen Puistokatu 47; kiinteistö myyty 1966). 1966 kotipaikka siirrettiin Seinäjoelle, missä yhtiö oli perustettukin. Viimeinen käytetty osinkokuponki: 1961. Viimeinen kaupparek.-ilmoitus: 1967. [Hirn: 1 2 3 4. S. Tukkukaupat, Hki 1926, s. 217. Kansallisk. Sampo 1898–1948, Vaasa 1948.] Osakekirjojen taiteilija lienee vaasalainen Matti Visanti (1885–1957, vuoteen 1936 Björklund). Sampo. Osakekirjojen ajoittaminen. OMISTAJAT 1938: Juho Kuoppala 9,5 %, Verner Swanljung 7,9 %, John Halonen 2,8 %, Juho Tingvald 1,9 %. 1942 Oskar Roselius (TJ vuoteen 1959) omisti 36,6 %.  1951: Oskar Roselius 9,8 %, Juho Kuoppala 9,4, Verner Swanljung 4,0, Kalle Railo 2,4. 1965: yhtiön TJ (vuodesta 1962) Arimo Hirvi 29,6 % ja hänen alaikäiset lapsensa Matti ja Mirkka, kukin 6,5 %. Osakeannin rekisteröimisen jälkeen Hirven osuus nousi 35,6 %:iin. *A&O oli yksi Tukon ketjuorganisaatioista.
Sampo, Konetehdas, Siltasaarenkatu 5. Valmisti moottoriveneitä ja venemoottoreita.
Sandudd Tapetfabriks. Lehti. Siirtyi 1912 Tapanilaan. Osakepääoma: 1913 0,6 Mmk (800 kanta ja 400 etuoik. à 500 mk, aik. ei lajeja), 1917 1 Mmk (1000 à 100 mk, ei enää lajeja), 1926 2 Mmk, 1928 6 Mmk, 1946 8,4 Mmk, 1951 14,4 Mmk (na. nyt 600 mk). Antti Wihuri osti yhtiön 1953 mm. Grönqvisteiltä. Yrityksen nyk. omistaja on Elecster Oyj; lisää siitä uudesta Sandudd-yhtiösta.
Sandudds Tekniska Asfaltfabrik. Alussa kivihiilitervan tislaaminen puu- ja peltivernissaksi, myöh. myös mm. kattohuopaa ja alan töitä (lehti). Ins. Richard Hindström perusti tehtaan Hietaniemeen keväällä 1885 (NP 22. ja 23.4.1885), mutta meni konkurssiin 1887 (jolloin Hindström siirtyi Helsingin Asfallti Oy:n tekn. johtajaksi). Huutokaupassa tehtaan osti porilainen kauppias Carl Adolf Grönholm. 3.6.1890 se paloi; toiminta kuitenkin jatkui. Missään tehtaan lukuisissa lehti-ilmoituksissa näinä vuosikymmeninä ei mainita, että kysymyksessä olisi osakeyhtiö. Keväällä 1894 tehtaan toiminta alkoi uudestaan, entisellä nimellä mutta avoimena yhtiönä (no. 7.312), Grönholmin toimiessa nyt tekn. johtajana ja Emil Lundström pääomistajana. Edellinen lehti-ilmoitus oli ollut elokuussa 1892.
Sandvikens Ab (5.441) osti 1884 Helsingfors Sandviks Ab:n konkurssipesältä Hietalahden sahan sekä rakennuspuusepän- ja huonekalutehtaan. 1894 kaikki paloi, eikä sahaa rakennettu uudestaan. Uudet rakennukset idästä ja lännestä. Mainos. Yhtiö omisti myös Hattulan sahan. 1919 graafisen alan yritykset (mm. Otava, Rautakirja) ostivat kiinteistöyhtiöksi muuttuneen Sandvikens Ab:n koko osakekannan. Kustannus Oy Otava perusti 1921 rakennukseen uuden syväpainonsa. Kuvassa vasemmalla olevassa talossa toimi K. F. Puromiehen Kirjapaino Oy. 1925 kiinteistöyhtiön nimi muutettiin Kirjatalo Oy:ksi. Otava osti asteittain koko osakekannan itselleen. 1983 valmistui Kivenlahden painolaitos, jolloin Otava myi kiinteistöyhtiön Rakennustoimisto A. Puolimatka Oy:lle. Kirjatalo Oy muutti nimensä Asunto Oy Helsingin Hietalahdenrannaksi ja rakennutti korttelin kokoiselle tontilleen uuden asuintalon, joka valmistui 1988 (os. Hietalahdenranta 19).
Satakunnan Kansallismielisten Kauppa. Maamme ensimmäisiä osuustoimintaperiaatteellisia yhtiöitä. Sääntöjen muutoksen jälkeen osakkeet alkoivat siirtyä harvojen käsiin. 1917 yhtiön toiminta lopetettiin ja kiinteistöt ja tavaravarastot myytiin vastaperustetulle Satakunnan Osuuskaupalle.
Savitaipaleen Kauppa. K-rek.ilmoituksen mukaan säännöt olisi hyväksytty senaatissa jo 12.2.1893.  22.12.1910 yhtiö haki vuosihaastetta. Samana vuonna kauppaliike kiinteistöineen oli myyty kaupanhoitajalle Vilho Kontiolle todellista osakepääomaa 4 790 mk sekä 6 % korkoa vastaan.
Savolan. And. Auvinen perusti. Omisti laivoja vuoteen 1933 (ss Rannikko, ss Warma). Alukset siirtyivät tämän jälkeen And. Auvinen Oy:lle.
Savonlinnan Telakka- ja Konepaja. Konkurssin jälkeen liiketoiminta jatkui ja myytiin 1919 Savonlinnan Konepaja Oy:lle (41.458). 1969 konepaja siirtyi uuteen paikkaan, meni konkurssiin ja myytiin Rauma-Repola Oy:lle.
Scotch Tweed. Lähinnä skottilaisten perustama verkatehdas Tampereella. Tehdas myytiin kuitenkin jo 1900 yhtiölle 5873, eikä Tweed-yhtiö jättänyt kaupparekisteriin kuin perusilmoituksen.
Selin, Alfred. Paikalla oli aloittanut saha 1887. Pyhäjärven Saha-Oy fuusioitiin Rauma-Raahe Oy:hyn 1942. Rauma-Repola Oy:n aikana sahan toiminta loppui, 1956. Tämän jälkeen paikalla toimi Pirve Oy:n virvoitusjuomapullottamo.
Sidorow. Paul Sidorow eli 1838–1907. Koneiden ja laitteiden kauppaa. Pääkonttori Aleksanterinkatu 7, Hki. Isänmaallinen kirjeensulkija. 1917 Leopold Lerche oli hankkinut omistukseensa kaikki osakkeet. Maineikas, 1873 perustettu yhtiö joutui myöhemmin pankkinsa (PYP) määrättäväksi. 1928 Suomen Maanviljelijäin Kauppa Oy (ks. sitä) osti miltei koko osakekannan ja 1930 loputkin, ja Sidorow fuusioitiin. [SMK 1947 s. 79, 174.]
Siitola on paikka nyk. Imatran kaupungissa. Ins. William Wärn (W. Waern), Ruotsi, ja tanskalainen liikemies Theodor Höffding olivat perustettavan yhtiön lukuun ostaneet Gustaf Törnuddin perikunnalta Linnankosken vesikosken siihen kuuluvine ranta-alueineen, yht. 75 ha. Toimiala oli yhtiön omistaman vesivoiman hyödyntäminen kalsiumkarbiditehdasta (lamppuihin) sekä sähkönsiirtoa varten. Sähkökemiallinen tehdas, saha ja konepaja sekä toinen voimalaitoksista (rak. 1900 puusta) valmistuivat, mutta rakennus on nykyään Imatran voimalan padon veden alla. Yhtiön piti lisäksi rakentaa toisen voimalaitoksen ja 12–15 kilovoltin voimajohdon Pietariin. Vars. omistussuhteista ei arkistossa olleissa yhtiökokouspöytäkirjoissa ole mainintoja. Hallituksen jäsenet olivat Viipurista, Riiasta ja Pietarista. Yhtiökokousta kutsuttiin koolle paitsi suom. lehdissä myös lehdissä Riga Tageblatt, Novoje Wremja ja Düna Zeitung.  Osakelitterat: 1 5 10 20 osaketta/osakekirjaa. Viimeinen PRH-ilmoitus tehtiin 5.10.1902 (hallituksen muutos). Kansioon PRH on kirjoittanut "Konk"; ei päivämäärää. Nähtävästi yhtiö meni konkurssiin 1902 karbiditehtaan tuhouduttua edellisenä vuonna tulipalossa. Voimalaitoksen toiminta lopetettiin silloin. Yhtiön pesän osti Pietarilainen yhtiö, joka pitkän tauon jälkeen, 1915, sopi Tornator Oy:n kanssa sähkön tuottamisesta Linankosken laitoksessa Elektrometallurgiska Ab:n (myöh. Oy Ovako Ab) käyttöön. 1923 Suomen valtio pakkolunasti laitokset tulevan Imatran Voima Oy:n käyttöön. 1928 voimalaitos jäi veden alle ja laitteet huutokaupattiin metalliromuksi. [Asunmaa, Lankinen, Partanen, Petenius & Timonen: Linnankosken voimalaitos. Sukellus menneisyyteen. Imatran Urheilusukeltajat ry 2008.]
Simola-Willmanstrand. Yhtiö menetti rahojaan pörssikeinotteluissa. Valtio rakensi junarataosuuden 1885.
Sinebrychoff. 1894 panimo osti Nya Aktiebryggerietin ja 1896 Sörnäs Ab:n osake-enemmistöt. – Spritfabriksin nimen muutos tehtiin 1888. 1892 Sinebrychoff möi tämän tytäryhtiönsä.
Sjöfart. Omisti 1935–37 ss Lyran, jonka seuraava omistaja oli Karl Forsström Ab.
Smerdom. Suomalainen oy, perustettu omistamaan lasitehtaan Britvinassa Novgorodin kuvernementissa. 24.4.1917 yhtiökokous haki vuosihaastetta päätettyään purkaa yhtiön.
Societetshus Kuopio. Talo perustettu 1873, paloi 1900.
Societetshus Tavastehus. Rakennus valmistui 1839. Ensimmäisen seurahuoneyhtiön, Tavastehus Societetshus Bolagin, per. 1837, konkurssihuutokauppa pidettiin 1890.
Societetshus Wiborg. Itse kiinteistö näyttää olleen kaupungin omistuksessa. Yhtiö olisi siten talon uuden vuokralaisen perustama ravintolayhtiö.
Societetshuset (Helsinki; uusi). Edeltäjä oli Societetshus Ab i Helsingfors. Kaivokadun rakennus valmistui 1913. 1971 Satu ja Leo Vuoristo ostivat hotellin. 1973 se siirtyi Elannon omistukseen. Itse kiinteistön omistaa nyk. Sponda Oyj. [A. Krohn Seurahuone 150 v. 1983.]
Sommers, af Hällström & Waldens. Avoin yhtiö oli perustettu 1897. Valmisti höyrykoneita, -kattiloita ja -laivoja, sahakoneita, myllylaitteistoja, meijerikoneita jne. 1920-luvulla tilalle tuli sahanteriä. Nimenmuutos Kone ja Terä Oy 1933. Samana vuonna konepaja rupesi valmistamaan Tammer- ja Peto-polkupyöriä suuressa mittakaavassa. Sota supisti tämän tuotannon. Yritys lopetti 1960-luvulla.
Spennerts. Ajokaluja hevosia varten. Tehdas Annankatu 4. Espe Oy (44209, aik. nimi Ab Seldon och Läderartiklar) oli mahdollisesti joidenkin toimintojen jatkaja.
Spårvägsaktiebolaget i Åbo. Hevosraitiotie 1890–92. 1908 alkoi raideliikenne uudestaan, saksalaisen yhtiön toimesta (kunnallistettu 1919).
Stenberg. Johan Daniel Stenberg poikineen osti 1871 vanhan konepajan. Konepajan (yhtiö 17914) tuotannon jo päätyttyä Lemminkäinen osti osakekannan (KOP:lta) ja siirsi omaa valmistustaan ja pääkonttorinsa Stenbergin tontille (nyk. Hakaniemenkatu 2). Fuusiosta Lemminkäiseen päätettiin 1943. Tontti myytiin kaupungille 1962. 1876 Johan Daniel S:n poika John Didrik S. oli eronnut isänsä yhtiöstä. Hän perusti pian lähiseudulle oman konepajan, josta 1882 tuli yhtiö 5239.
Stenius. Mm. omisti enimmillään 1 200 ha Munkkiniemessä, Haagassa, Leppävaarassa ja Laajalahdessa. Helsingin kaupunki osti maat 1939. Maisteri (Carl) Sigurd Stenius (1879–1969, nimikirj.) tuli isän kuoltua 1906 pääomistajaksi ja oli yhtiön TJ 1908–1939.
Stensvik. Tärkein osa oli 1861–1939 toiminut tiilitehdas (nyk. Ala-Kivenlahden ostoskeskuksen paikalla). 1890 työntekijöitä oli 218. Itse tila myytiin 1961 Asuntosäätiölle.
Stockfors. Omisti alunperin puuhiomon, sahan, metsiä ja pieniä vesivoimalaitoksia (Klåsarö) mm. Pyhtään seudulla. Lennart (Leonard) Baumgartner (1874–1946, talo Loviisassa) tuli Ab Stockforsin isännöitsijäksi 1909 ja laajeni yritystä. 1917 hän sai osake-enemmistön. 1932 Baumgartner osti Pitkäkosken ruukin, 1934 Teijon (ks. lähemmin Tykö) ja 1936 Mustion tehtaat (Ab Svartå Bruk Oy, fuusioitu Stockforsiin 1974). Muita: Suomen Nappitehdas, Killinkosken Tehdasten. Mustiossa harjoitettiin lopussa kevyttä metalliteollisuutta puuhiokkeen tuotannon loputtua 1966. 1980-luvun alussa Oy Stockfors Ab käsitti puuhiomon, metallituotetehtaan, 4 voimalaitosta Kymi- ja Mustionjoissa, 5500 ha metsää ja myllyn. Tytäryhtiöt oli Ovitor Oy ja Oy Fi-Do Ab. 1984 Enso-Gutzeit Oy osti Stockforsin, lopetti pian puuhiomon ja myi Mustion metalliteollisuuden MBO-kaupassa. Enso-Gutzeit osti yhtiön, ei pienen puuhiomon, vaan vesivoiman ja metsäomaisuuden vuoksi. [ST s. 707.]
Strindberg. Sven Strindberg perusti taidesalonginsa 1890-luvulla. 1916 yhtiö myytiin Arvid Lydeckenille, josta tuli pitkäaikainen omistaja. Salonki suljettiin 1990-luvun alussa. Sittemmin yhtiön (nyk. nimi v:sta 1998) omistajaksi tuli Juhani Palmu.
Strömfors. Konkurssihuutokaupassa 14.7.1886 Ruukin huusi Antti Ahlström. 1896 per. ja 1.1.1908 lakannut t:mi A. Ahlström (no. 526) käsitti vain Strömforsin tehtaan.
Stude. Suuri kangas- ja räätälinliike, per. toiminimenä (1522) 1880.
Sulosaari. Yhtiö hallinnoi matkailijoita varten alueen huviloita. Ne purettiin sittemmin.
Sundberg. Säilyketehdas ensin Sompasaaressa, sitten Hermannissa. Peltipurkkien valmistus. Perustaja ja omistaja oli ruotsalainen G. J. Sundberg (AB Sveriges Förenade Konservfabriker). Henkilökunta 97 (1912). Raaka-aine oli kilohailia Norjasta ja Ruotsista. Myynti tapahtui lähinnä Venäjälle.
Sunila Sågverk ja Sunila. Konkurssiin 1879. Kesälla 1879 Fabian von Schantz osti valmiin sahatavaran ja tukit. ja myöh. hän vuokrasi laitoksen perustamansa Ab Sunilan nimissä. 9.8.1880 Sågverkin konkurssipesän omistama saha paloi täysin ja von Schantz meni konkurssiin. 1881 Hackman & C:o osti sahan. 1917 se myytiin Sörnäs Ab:lle. Moderni Sunila Oy on juridisesti eri yhtiö.
Suomalainen Lelupaja. John Engelberg perusti. 1915 Lelupaja yhdistettiin Mäkisen puusepänliikkeeseen (ks. 20161), joka vaihtoi nimeään Oy Helyläksi. Se valmisti lelujakin.
Suomalainen Luistinrata oli Helsingin Luistelijat ry:n luistinrata Kaisaniemen meren lahdella.
Suomalainen Tupakkatehdas. Oli tukkukauppiaiden perustama. TJ oli Aug. H. Soini. Tehdas toimi vuodesta 1913 samana vuonna valmistuneessa talossa Itäinen viertotie 5:ssa, joka on nykyinen kulmatalo Hämeentie 8. Hienoin merkki oli Tähti. 1931 yhtiön omistajat ostivat kilpailullaan paheksuntaa herättäneen British-American Tobaccon tehtaan Ruoholahdessa, Itämaisen Paperossitehtaan irtaimiston, ja lakkauttivat oman yhtiönsä. Toiminnan jatkamiseksi perustettiin uusi yhtiö, Suomen Tupakka Oy. Tämä jatkoi myös joidenkin suomalaisen yhtiön tupakkamerkeistä, kuten Tähteä. Muutaman vuoden kuluttua BAT osti kuitenkin takaisin Suomen Tupakka Oy:n. (Salainen takaisinosto-optio...?)
Suomalainen Työväenliitto oli vanhasuomalaisten (sittemmin Kokoomuksen) taustajärjestö. Työväenliitto-lehti ilmestyi 1907–12. Jatkajaksi liitto perusti 1912 ensimmäisen Iltalehden, joka lopetti jo 1913.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kirjapaino. Per. 1846. Seura vuokrasi alusta alkaen kirjapaino-oikeudet eteenpäin. Uusi Suomi edeltäjineen oli tärkeimpiä asiakkaita. Yhtiöittämisen (1896) jälkeen US tuli vähitellen myös yhtiön omistajaksi. Fuusion (1944) jälkeen perustettiin Suomen Kirjallisuuden Kirjapaino Oy nimenkantajayhtiöksi. 1975 syväpaino erotettiin Helprint Oy:ksi.
Suomalaisen Teaatteritalon (10514). Tämä yhtiö rakennutti ja omisti Kansallisteatterin talon (vihitty 9.4.1902). Edeltäjä: Kaisaniemi Oy (7806). Kun teatteri aloitti toimintansa perustettiin yhtiö 14728, jonka tarkoitus on ylläpitää itse teatteritoiminnan. 27.4.1956 taloyhtiö fuusioitiin (osakevaihto 1:1) teatteriyhtiöön, joka oli jo 1947 omistanut 94 % taloyhtiön osakekannasta. 1930 perustettiin Suomen Kansallisteatterin Säätiö, jonka alkuperäisenä tarkoituksena oli omistaa yhtiön 10514:n osake-enemmistön, nyt teatteriyhtiön.
Suomalaisen Yhteiskoulun. Otti haltuunsa 1886 perustetun Suomalaisen Yhteiskoulun. 1947 op. 600 os. à 250 mk. 1959 lähtien Helsingin Suomalaisen Yhteiskoulun Säätiö omistaa 50 %.
Suomen Kaupunki- ja Maalaiskuntain Keskuslainakassa (no. 23.932). Obligaatioanneilla rahoitettuja kuoletuslainoja kaupunki- ja maalaiskunnille. Emil Schybergson oli yhdessä vaiheessa TJ. Oli lähinnä useiden eri kaupunkien omistama. Haki vuosihaastetta 1935 ja lakkasi 1936.
Suomen Kultaseppä. 1939: kulta- ja hopeateosten valmistus ja myynti; Helsinki Aleksanterinkatu 15, Turku, Tampere; tehdas kauppatorin varrella Turussa. Liikevaihto oli 13,6 Mmk ja henkilökunta 100. Osake-enemmistö siirtyi 1917 Onni F. Hamarille ja Lauri Viljaselle. Yhtiön teollinen ja kaupallinen toiminta eriytettiin 1946: Kultateollisuus Ky ja Suomen Kultasepät Oy (uusi; kulta- ja kelloalan vähittäismyynti).
Suomen Liikemiesten Kauppaopisto. Nimi vuodesta 1927 Korkeamman Kauppaopetuksen Kannatus-oy, vuodesta 1953 Kauppakorkeakoulun Kannatus-oy. Yhtiö omisti Kauppakorkeakoulun silloisen päärakennuksen Fabianinkatu 26 - Vuorikatu 5. Se luovutettiin valtiolle. Muun omaisuutensa yhtiö luovutti 1974 perustamalleen Helsingin kauppakorkeakoulun tukisäätiölle. 1949 yhtiö oli perustanut Suomen Liikemiesten Kauppaopiston Säätiön.
Suomen Maanviljelys- ja Teollisuuspankki joutui suoritustilaan jo 11.1900 lähinnä Oy Taimille myönnettyjen lainojen vuoksi. Suomen siihen mennessä suurin vararikko ja ensimmäinen pankkikonkurssi. Lakkasi lopullisesti 3.1902.
Suomen Suoliliike. Nimi v:sta 1969 Oy Lihatekno Ab. Oli lihatuotteiden valmistajien ja lihakauppiaiden (kuten Bang, Kassler, Knief, Marschan, Neumann ja Seeck) omistama ja myi niille alussa makkaransuolia sekä myöhemmin kaikenlaisia lihankäsittelykoneita ja myymäläkalusteita. Ks. myös Laborator (koskien Fjäriln-kiinteistöä). Oli kauan hajaomistuksessa, alussa Richard Bismarck n. 20 % oli suurin. 1960-luvulla Antti Bang yhtiöineen oli suurin, mutta myi 1968 Oy A. Marschan Ab:lle. 1976 suku oli myynyt Marschan-yhtiönsä, mutta Lihatekno-osakkeet siirtyivät suoraan Vladimir Marschanin omistukseen, esim. 1979 73 %. Hän pysyi pääomistajana ja TJ:nä konkurssiin asti. Ks. myös Knief, Karl koskien Marschanien Seeck-lihakauppaketjua.
Suomen Teollisuus-Kauppa. Huonekalu- ja sisustusliike. Esittely. Sisäkuvia. Talo Pohjoisesplanadi 35. TJ Otto Thylinin kuoltua 44 vuotiaana 1905 liikkeen toiminta loppui 1908. Lehti.
Suomen Turvetoimisto oli polttoaineeksi tarkoitetun turvepehkun valmistuspatentin haltijan ja lisenssin antajan Oy Palus Ab:n edustaja. Oy Polttoturve oli jo lunastanut lisenssin ja sen tarkoituksena oli aloittaa 1913 tehtaan rakentamisen Riihimäelle. Loviisan lähellä Röisuolla Röjsjö Ab osti 1900 n. 450 ha suota polttoturpeen valmistamiseen, mutta yritys epäonnistui (1905) ja parin vuoden kuluttua kuolivat kaksi pääosakkaista eikä kolmas pääosakas enää halunnut jatkaa. Oy Lamminrahka Ab aloitti noin 1901  35 ha:n suolla samaa tuotantoa, joka pian keskeytyi tulipaloon.
Svenska Skolaktiebolaget i Fredrikshamn. Koulu aloitti 1877 ja sai oman talonsa 1888. 1895 asti koulun omistaja oli Skolaktiebolaget i Fredrikshamn (ks. sitä). 1895–1907 omistaja oli Haminan kaupunki. Kun kaupunki aikoi lakkauttaa koulun, yksityishenkilöt perustivat otsikon uuden oy:n (no. 20.794).
Svenska Österbotten. Julkaisi sanomalehteä Svenska Österbotten 1895–98. Lehden aikaisempi nimi oli Gamlakarleby Tidning. Viimeinen numero 1898.
Sydvästra Skärgården. Hankki perustettaessa ss Turistenin. Yhtiö purettiin 1915.
Sydän-Suomen Sanomalehti. 1907 yhtiö otti kustannettavakseen 1899 perustetun vanhasuomalaisten lehden Suomalaisen, joka yhdistyi Keskisuomalaiseen 3.1.1918 alkaen.
Systema. Laajentuminen autokauppaan juuri laman alla lienee yksi syy konkurssiin 1931. Paikalliset Systema-liikkeet olivat itsenäisiä ja jatkoivat. Yksi pääjatkajista oli Oy Viipurin Systema, jonka pohjalta Markus Hynninen 1938 perusti Oy Konttorityön Helsinkiin.
Syvänniemen Puuteollisuus. Saha perustettiin 1862. Herman Saastamoinen huusi sen 1887 konkurssipesältä ja otti mukaan kaksi muuta osakasta, kunnes yhtiöstä tehtiin yksityinen toiminimi 1897. Rullatehtaaksi 1891, henkilökunta 110. Liitetty 1912 Saastamoinen Oy:hyn (27847). Lankarullatehdas lopetettiin 1932.
Sähkö. Tuotti höyryvoiman avulla sähköä kaupungin asukkaille. Joutui lopettamaan kun Tampereen kaupunki alkoi myydä halvempaa vesivoimasähköä.
Säämingin Höyryvenhe. Omisti 1920-luvulla ss Savon ja ss Savo II:n. Yhtiön perustajina olivat Pelkoset, isä ja poika, jotka toimivat varustujina 1960-luvun lopulle saakka. Parhaimmillaan heidän omistuksessan oli 5 tervahöyryä ja 7 lotjaa.
Söderkulla Gård och Verkstäder. Tilanomistaja Hjalmar Lagerlund myi vuonna 1906 kartanon osakeyhtiölle, joka perustettiin yksinomaan ylläpitämään maanviljelyskoulua ja myöhemmin metsänvartijakoulua. Oy Söderkullan kartano ja verstaat -yhtiö piti yllä raamisahaa kanttaus- ja höyläysliitoksineen, myllyä, turvepehkutehdasta, pajaa, mekaanista työpajaa, puusepänverstasta ja tiilitehdasta. 1950-luvulta lähtien kartano on ollut Sipoon kunnan omistuksesta.
Södra Finlands Interurbana (Etelä-Suomen Kaukopuhelin). Valtion edustajan perusteluja (1959) valtiollistamiselle: "Olisihan yhtiön johdon pitänyt oivaltaa, ettei maan hallitus ja eduskunta pitkään voisi sallia sellaisen tilanteen jatkua, että yksityinen yritys, jonka osakekannasta päälle päätteeksi 43 % oli ulkomaisen trustin [LME] käsissä, saisi edelleen sellaisenaan jatkaa toimintaansa ja oman mielensä mukaan rakentaa vain taloudellisesti kannattavimmat puhelinyhteydet Etelä-Suomen asutuskeskuksien välille ja jättää valtion tai köyhien pikkuosuuskuntien asiaksi huolehtia taloudellisesti kannattamattomista puhelinlaitoksista, milloin nämä harvaan asutut syrjäseudut eivät kokonaan jääneet vaille puhelinyhteyksiä kaukopuhelinyhtiön jakaessa osinkoina [~10 %] ne varat, jotka olisi pitänyt käyttää harvaan asuttujen syrjäseutujen puhelinolojen kohentamiseen." [Risberg: Suomen lennätinlaitos s. 538.]
Vanhanmallisiin osakekirjoihin on painettu vain yhtiöjärjestyksen vahvistamisvuosi 1894. Säilyneisiin specimen-kappaleisiin on kuitenkin käsin merkitty valmistuspäivämäärät 20.12.1920 (kuvan 2 osake, painettu 140 arkkia), 21.12.1921 (kuvan 10 osaketta, painettu 190 arkkia) ja 16.4.1924 (ei kuvattu 1 osake, painettu 250 arkkia). Painoarkki lienee käsittänyt enemmän kuin yhtä osakekirjaa. Yhtiöllä oli lukuisia osakeanteja. Lisää.
Sörnäisten Halko- ja Puutavara, nimi vuodesta 1920 Sörnäisten Puutavara Oy, vuodesta 1950 Kiinteimistö-Oy Aleksis Kivenkatu 5. Yhtiö toimi ainakin 1910 ja 1933 osoitteessa Aleksis Kivenkatu (Fredriksberginkatu) 13–15 (kirjepää ja kuva 2) ja 1940 os. Elimäenkatu 6–8. 1930-luvulta alkaen KOP:n Oy Talola osti osakkeita mm. pääomistajilta Joh. Pelinilta ja Antti Kivilahdelta (Anders Wiksten). 1940-luvun lopulla Oy Talola sai 100 % ja 20.10.1971 ent. puutavaryhtiö fuusioitiin KOP:iin. Osoitteessa 5 on nyk. Nordean (aik. KOP:n) päätilat ja 13–15 SOK:n 1935 rakennettu talo (numerointi kadulla ei ole muuttunut).
Sörnäisten Kristillinen Kansanopisto. Opisto, nyk. nimeltään Helsingin kristillinen opisto, muutti 1943 Sörnäisistä Ullanlinnaan ja 1953 Laajasaloon.
Sörnäs Bryggeri. Per. 1864 Södernäs Ölbryggeri Strömberg & Kröckel -nimisenä. 1872 F. K. Nybom osti tämän panimon ja teki siitä Sörnäs Aktiebryggeri:n. Johan Kröckel perusti silloin panimon nyk. Strömbergintie 4:n kohdalle. Sinebrychoff Ab osti Sörnäsin osake-enemmistön 1896.
Sörnäs Snickeri. 1888 per. avoin yhtiö Sörnäs ånghyfleri och snickerifabriksbolag (5444) liittyy todennäköisesti 6267-yhtiöön, sillä sen omistajista (J. N. Carlander ja J. W. Enqvist Ab) Carlanderit olivat myös oy:n omistajia. Ay merkittiin lakanneeksi 1.12.1909, mutta kaupparekisteri-ilmoituksen mukaan ay:n toiminta oli päättynyt "för längre tid sedan".
Sörnäs Ångsåg. Lehtitietojen mukaan sahan rakentamista valmisteltiin keväällä 1883. Kesäkuussa 1883 lehdistössä kerrotaan Helsingfors Sandvikin ostaneen tämän sahan Christian Lindilta. Ilmeisesti sahayhtiö oli hänen perustama, mutta jäi vailla varsinaista toimintaa. Saha ei ehkä edes ehtinyt tulla yhtiön omistukseen. Yksiraamisen sahan sijainti oli Iso Verkkosaari. Lähellä oli Sörnäisten lastauspaikka ja rautateiden iso tavara-asema. Noin 1.11.1883 Helsingfors Sandvik (ks. sitä) ajautui konkurssiin. 13.9.1884 H. Sandvikin konkurssipesä myi sahan C. H. Norrmanille (mahd. I. E. Francken kanssa), joka 1888 teki siitä neliraamisen, jolloin se oli kaupungin suurin. 1897 Sörnäs Ab (6267) osti sahan.