G. Kock  ©  9.2014.  Pörssitiedon   

LEOPOLD LERCHE

Miten kävi Hjalmar Linderin jättiomaisuuden ostajalle?

Vanhojen osakekirjojen keräily harrastuksena  —  Keräilyn lyhyt opas
Vanhat pörssiosakekirjat  —  Osakekirjojen katalogi  —  Muut erikoisartikkelimme
Tämä sivu:  www.porssitieto.fi/kirjoitus/lerche.html



Tutustuessani etenkin yritysten 1910-luvun historiaan törmäsin jatkuvasti osakkeenomistajaan ja hallitusjäseneen nimeltä Leopold Lerche, alussa kauppiaaksi kutsuttuna. Kuka tämä helsinkiläinen suursijoittaja oli, joka 1918 pystyi ostamaan Hjalmar Linderin valtavan omaisuuden, mutta vain muutamia vuosia sen jälkeen häviää arkistojen asiakirjoista – ja miksi?

Netissä on kyllä perustietoja miehestä, sillä olihan kysymys eräästä viime vuosisadan alun suurista talousvaikuttajistamme. Sattumalta löysin antikvariaatista 17 vuotta Lerchen kuoleman jälkeen julkaistun 16-sivuisen muistokirjoituksen. (Faktoissa on pari muistivirhettä.) Sen on kaivaten tehnyt hänen läheinen laulu- ja metsästysystävänsä Werner Segercrantz, joka muistokirjoituksessa kertoo näistä yhteisistä harrastuksista. Itse haluan tässä yrittää valoittaa Lerchen liiketoimia, joista ei ole ollut koottua tietoa saatavana. Yritysten tarkempi esittely on linkkien takana.

Ernst Leopold Lerche, ystäviensä kesken Lello, syntyi 15. helmikuuta 1877 Helsingissä ja kuoli 28. marraskuuta 1927 Hyvinkäällä. Vanhemmat olivat senaattori Fredrik Lerche (k. 1899) ja Mary Maynard (k. 1916), isän ollessa tanskalais- ja äidin englantilaissukuinen. Lerche valmistui ylioppilaaksi 1895 ja opiskeli oikeustiedettä Helsingin yliopistossa, mutta jätti opinnot kesken. Hänen puolisonsa vuodesta 1899 oli Olga Maria Matilda Adelina Parviainen (Adèle, 1879–1956) ja lapset Bror Leo, Margareta (Adlercreutz) ja Nils Leo. Lerche oli Helsingin kaupunginvaltuutettuna 1916–18. Vapaa-ajallaan hän oli armoitettu baritonilaulaja ja intohimoinen metsästäjä. Liikenneasiat kiinnostivat Lercheä, öljy-yhtiön johtajaa, ja hän oli Automobiiliklubin aktiivijäsen.

Lerchen perhe asui vuodesta 1901 Villa Kleinehissa (huvila 5, nyk. Itäinen Puistotie 7) 12 huoneessa vuokralla ja heillä oli neljä palvelijatarta. Talon omisti Saksassa asuva Alexander Kleineh (1841–1904), joka oli Lerchen anopin veli. Anoppi omisti itse viereisen huvilan, no. 6:n. 1927 Lerche osti talon itselleen, ja se on mukana hänen perunkirjoituksessaan. Jostain syystä lainhuutoa Lerchen nimeen on kuitenkin hankittu vasta keväällä 1928, eli hänen kuolemansa jälkeen.

1908 Leopold Lerche osti kesä- ja metsästyspaikakseen Puotilan kartanon (Botby gård), jonka maiden pinta-ala oli 573 ha. 1917 tila myytiin tarkoitusta varten perustetulle Botby Gods Ab:lle, jossa hän ei ollut lainkaan mukana. Edellisenä vuonna (1916) hän oli ostanut Sköldvikin kartanon Porvoon mlk:ssa. Vuoden 1918 lopulla Lerche osti omiin nimiinsä puolet (ks. S. Finanssi alh.) Kytäjän (ruotsiksi Nääs) kartanosta, joka oli Suomen suurin maatila, Lerchen aikana noin 15.000 ha. 1927 lehmiä oli 376 ja hevosia 76. Puolet Kytäjästä siirtyi pian Nobel-Standardin nimiin. Hänen kuolemaa seuraavana vuonna 1928 Väinö Vähäkallio osti koko kartanon. Nyt jäljellä olevat maat omistaa Yrjö Laakkonen.


TÄRKEISSÄ TOIMISSA

Lerchen ensimmäinen työpaikka oli vastaperustettu Alex. F. Lindbergin (kuva) kirjapaino, jossa hänestä tuli prokuristi 1899. Jo seuraavana vuonna hän siirtyi tuoreen vaimonsa Olga-äidin omistaman yrityksen palvelukseen. Lerchen vaimon isä Anders (Antti) Parviainen (k. 1887) oli 1874 perustanut viljan, öljyn ym. tuontiliikkeen A. Parviainen & C:o Oy:n, jossa K. H. Renlund oli toimitusjohtajana kuolemaansa asti 1908. Konttorikuva. Toimitusjohtajan tehtävässä häntä seurasi Lerche, joka täällä tutustui myös Julius Tallbergiin. Parviainen-yhtiö purettiin pian Lerchen kuoleman jälkeen. [Ks. myös Ginström s. 37–45, Schybergson s. 44–45, Similä 37–45.]

1904 hänet oli nimitetty Ab M. G. Steniuksen toimitusjohtajaksi, mutta 1908 Lerche siirtyi sen hallituksen puheenjohtajaksi. Tämän yhtiön tarkoituksena oli käyttää laajat maa-alueensa mm. Munkkiniemessä kaupunkimaiseen asutukseen Eliel Saarisen suurten suunnitelmien 1915 mukaan. Yhtiö järjesti myös julkisen liikenteen alueelle. Kun Helsingin kaupunki osti yhtiön maat 95 Mmk:lla 1939 Lerchen leski ja lapset omistivat yhteensä 41,6 % osakkeista. [Ks. myös Ginström s. 98–101.]

1908 Leopold Lerchestä tuli Ab Munkholmen Oy:n (vuoteen 1915 ay) toimitusjohtaja, kun yrityksen pääomistaja ja toimitusjohtaja, Lerchen vanha yhteistyökumppani Renlund kuoli. Mutta Munkholmenilla oli myös isännöitsijä (tehtaanjohtaja). Esimerkiksi 1919 Suomen Finanssilla oli 49,7 % ja Lerchellä itse 16,7 %. Yhtiö purettiin 1923 lopussa, jolloin saari myös myytiin takaisin Helsingin kaupungille. Lyhytaikaiseksi seuraajaksi (?) Finanssi (70 %) ja Lerche (18 %) perustivat 1923 Pohjoismaiden Nahkatehdasosakeyhtiön (no. 49.556). Lerche oli senkin TJ ja hallituksen puheenjohtaja. Vuosihaaste joulukuussa 1924, lakannut 1925.

A. Parviainen & Co toi maahan myös pietarilaisen Nobel-yhtiön öljyä ja 1911 siitä osastosta muodostettiin oma sisaryhtiö, Nobelin Öljyntuonti Oy Suomessa (nimi vuodesta 1921 Ab Nostra Oy). Lerche kutsuttiin uudenkin yhtiön toimitusjohtajaksi. Tämän yhtiön seuraajaksi tuli 1920 eri yhtiö, Nobel-Standard Oy Suomessa (Oy Esso Ab). Siitä A. Parviainen & Co omisti 29 % vuoteen 1928. Lerche oli Nobel-Standardin toimitusjohtaja ja pienosakas kuolemaansa saakka, samoin öljy-yhtiön varustamotytäryhtiön TJ. Wilhelm Bensow, ajan toinen suuri finanssimies, mainitsee vuoden 1945 (painettu 1993) muistelmissaan (ote s. 89) Lerchen vain kerran; vuosi on ilmeisesti 1911. Asiayhteys on kilpailija Masut, josta kehittyi Suomen Shell.

Vuodesta 1922 Leopold Lerche oli myös Suomen Finanssiosakeyhtiön toimitusjohtaja. Hän oli yhtiön perustaja 1918 ja pääomistaja, mutta se käsitellään kuitenkin alempana erikseen.

1912–18 Lerche oli henkilökohtaisesti Helsingin Pörssin jäsen, eli toimi osakevälittäjänä. Hänen paikkansa pörssissä otti 1918 Suomen Finanssiosakeyhtiö.


SUURI KAUPPA, SUURET RISKIT

Leopold Lerchen suurin ja kuuluisin finanssioperaatio oli ns. "Linderin konsortio": kamariherra Hjalmar Linderin, Suomen silloin suurimman maanomistajan, valtavan omaisuuden ostaminen 7. lokakuuta 1918. Kauppaa varten perustettiin kesäkuussa 1918 Suomen Finanssiosakeyhtiö - Finska Finansaktiebolaget 8 Mmk:n osakepääomalla. Muodollisesti yhtiö hoiti samankaltaisia toimeksiantoja, kuin vanhempi Emissiooniosakeyhtiökin, mutta toiminta pyöri ainakin alkuvuosina paljolti Linder-omistusten ympäri. Yhtiö oli myös Pörssin jäsen (osakevälittäjä) 1918–20 ja 1926–33. [Ks. myös Lundström s. 252.]

Ylivelkaantuneen Linderin myymä omaisuus käsitti Kytäjän (Nääs) kartanon ja muita maaomistuksia, yhteensä 45.000 ha, Högforsin ruukin, Lohjan selluloosatehtaan, Hyvinkää-Pyhäjärven rautatien ja sahoja; osa Linderin yhtiön Lojo-Nääs Ab:n kautta. Kauppahinta oli 350.000 £, 615.000 Rkr ja 15 Mmk, yhteensä 32 Mmk [Mercator 11.10.1918]. Itse Mustion kartano (Constantin Linder) maineen ja puuhiomo eivät sisältyneet pääkauppaan, eivätkä myöskään taideaarteet. 1920 puuhiomo myytiin 1 Mmk:lla uudelle Ab Svartå Bruk Oy:lle, jonka olivat perustaneet Suomen Finanssi, Privatbanken, Lerche (hall. pj), ynnä muutamia muita henkilöitä; osake. 1927 omistus keskittyi Suomen Finanssiin 76 % osuudella, Lerchellä ollessa 8 %. Lerchelle oli itse 8 %. Kartano siirtyi Linderin sukulaisille.

Mullistavien alkuvuosien aikana Lerche ei itse johtanut yhtiön operatiivista toimintaa. Toimitusjohtaja perustamisesta lähtien oli kyvykäs ruotsalainen pankkiiri Emanuel Laurell. Laurellin siirryttyä 1922 Bensowin, kilpailijan toimitusjohtajaksi Lerche joutui itse ottamaan Suomen Finanssin operatiivisen johdon. 1928–34 toimitusjohtaja oli Johan Cronstedt (1884–1937, Yhdyspankin Jean C:n poika). Alussa konttori oli Eteläesplanadi 2:ssa.

Gottfrid Emanuel Laurell syntyi Ruotsissa 30.10.1878 ja kuoli siellä 13.3.1935. Hän tuli Suomeen 1913 Wallenbergien lähettämänä valvomaan johtajiston jäsenenä heidän omistusintressejään Helsingin Osakepankissa; Stockholms Enskilda Bank omisti noin puolet HOP:sta. 1916 lopussa Enskilda myi osakkeensa suomalaisille ja Laurell palasi Ruotsiin. Hän tuli kuitenkin melko pian takaisin ja 1918 Leopold Lerche palkkasi hänet Suomen Finanssin toimitusjohtajaksi ja 1919 Ulkomaankauppapankin. Suomen kansalainen 1920. 1922 Laurell siirtyi Bensowin toimitusjohtajaksi, kunnes 1930 sai nimityksen ruotsalaisen Kreditbankenin toimitusjohtajaksi.

Miten suurkauppa rahoitettiin, kun ostajayhtiön osakepääoma oli 8 Mmk ja myyntihinta 32 Mmk? Laurell oli alun perin tullut Suomeen pitämään silmällä Wallenbergien intressejä. Lerchellä oli kyllä Finanssi-yhtiön osake-enemmistö, mutta Wallenbergien AB Investorilla oli merkittävä osakkuus. Em. Mercator-lehti kirjoittaa, että mm. Axel Wallenberg oli näkymättömänä jäsenenä mukana konsortiossa. On todennäköistä, että Laurellin vanhat Ruotsi-suhteet edelleen toimivat ja olivat johtaneet huomattavien valuuttaluottojen saamiseen. Mutta tässä saattoi myös piillä tulevan ongelman siemen.

Kytäjän kartano myytiin jo loppuvuonna 1918 Lerchelle ja hänen lähipiiriyhtiölleen Nobelin Öljyntuonnille, puolet ja puolet. Jo marraskuussa 1918 Högforsin rukki myytiin Lerchelle ja hänen liikekumppaneilleen. 1919 Lohjan selluloosatehtaan osake-enemmistö myytiin muille pankkiireille, ja vähitellen loputkin jäljellejääneet omistukset siitä. Syksyllä 1921 Suomen Finanssi myi Hyvinkää-Pyhäjärven rautatien Högfors Brukille. 1919 merkittävä osa Finanssiosakeyhtiön toiminnasta siirrettiin uuteen Ulkomaankauppapankkiin (ks. alh). Tämän jälkeen yhtiö palasi 1926 Pörssiin osakevälittäjäksi, mutta siellä ajat eivät enää olleet hyvät. Yhtiön ja Lerchen perheen jäljellä olevat osakeomistukset Högforsissa myytiin 1933 ja Svartå Brukissa 1936, ja samana vuonna Finanssi-yhtiö purettiin. (Vuosihaaste 19.6.1936.)

Kaupparekisterissä olevien hajanaisten ääniluetteloiden mukaan Lerche omisti 60 %, Laurell 22 % ja Investor 12,5 % Finanssin osakkeista 1919. 1928 Lerchen kuolinpesällä oli 85 %. Lopettamiskokouksissa 1936 Adèle-leski omisti 28 %, B. Leo 10, Margareta 8,6 ja Nils 8,6 (Lerchet yhteensä 55 %) sekä Johan Cronstedt 22 ja Eva Mathilda Cronstedt 12,5.

Yritysten (oy:t) taseet ovat olleet kaupparekisterissä vuodesta 1928 lähtien. Vuoteen 1935 Suomen Finanssiosakeyhtiön tase oli keskimäärin 14 Mmk, josta osakkeita 13 Mmk. Näinä yhtiön 8 viimeisenä vuotena omaisuustase oli melko staattinen, kirjanpitoarvojen laskiessa loivasti kohti loppua. Vierasta pääomaa oli 4,7 Mmk (6,3...2,3 Mmk), joten omavaraisuusaste oli 67 %. Osinkotuotot olivat tasaisia, keskimäärin 1,1 Mmk, eli tuottoprosentti oli 8,1 %. Liikevaihtoa ei 1929–35 ollut. Tilikauden voitto oli 0,7 Mmk. (1918 voitto oli 0,5 ja 1919 1,8 Mmk.) Osakepääoma oli koko jaksona 8 Mmk.


MONESSA MUKANA

Lähes samanaikaisesti M. G. Steniuksen maiden em. järjestelyiden kanssa, Leopold Lerche, K. H. Renlund, J. Tallberg ja A. Grönberg hankkivat 1906 yhdessä osake-enemmistön Helsingin Raitiotie- ja Omnibus Oy:ssä. Raitioliikenne muutettiin kaksiraiteiseksi ja kannattavaksi siihen mennessä, kun konsortio 1913 hyvällä voitolla myi osakkeensa kaupungille. Ks. myös Seppo ↓. [Lisää Ginström s. 78–79.]

Silfverberg & Wecksellin Hattutehtaat ja Artur Grönbergin, Uno Wasastjernan ja Lerchen Helsingin Hattuteollisuus olivat kovassa hintakilpailussa keskenään, kunnes Lerche 1912 järjesti tehtaiden yhdistymisen. Silveks osti 100 % H. Hattuteollisuudesta suunnatulla osakeannilla ja konsortio sai siten Silveksin osake-enemmistön. Mannerheimintie 94:n arvokkaan tonttinsa yhtiö myi 1928.

1915 Lerche oli mukana perustamassa kuuluisan Emissiooniosakeyhtiön. Hänen omistusosuudestaan ei ole tietoa, mutta ilmeisesti hän ei ollut yhtiön kaikkein johtavimpia hahmoja. Onneksi, sillä tämä Erik von Frenckellin ja Allan Hjeltin johtama yritys ei menestynyt. 1918 lähtien Lerchen mielenkiinto sitä paitsi varmaankin suuntautui hänen omaan Finanssi-yhtiöönsä.

Lokakuussa 1917 Lerchen johtama ryhmä osti P. Sidorow -maatalouskonekauppayhtiön miltei koko osakekannan ja Lerchestä tuli hallituksen puheenjohtaja. Finanssiosakeyhtiö omisti yksin 44 % 1919. 1920-luvun puolessavälissä yhtiö joutui kuitenkin luotonantajansa PYP:n määrättäväksi ja 1928 pankki sai SMK:n ostamaan Sidorowin. Tätä kauppaa SMK joutui pian syvästi katumaan [SMK historiikki].

1918 oli konsortion vuorossa iso projekti, John Dahlberg -liikkeen muuttaminen osakeyhtiöksi. Tytäryhtiö oli Kolimport. Lerche otti itse 23 % osakkeista ja hallituksen puheenjohtajuuden ja Finanssiosakeyhtiö 20 %. Irtaantuminen tapahtui keväällä 1927. Tämäkin yhtiö toimi Eteläesplanadi 12:ssa.

1919 Suomen Finanssiosakeyhtiö teki aloitteen Osakepankki Ulkomaankauppaa varten -liikepankin perustamiseksi. Huomattava osa Finanssi-yhtiön toiminnasta siirrettiin nyt sinne. Finanssi omisti 27 % ja Wallenbergien AB Investor 12 % pankista. Lerche itse omisti 10 % ja toimi hallintoneuvoston puheenjohtajana sekä prokuristina. Emanuel Laurell oli pankin toimitusjohtaja 1919–22. Hänen lähtöpäätöksensä 1922 liittyi ehkä siihen "hermostuneisuuteen", jota ulkomaalaiset omistajat kuulemma osoittivat. Kärsimättömyys oli nimittäin syy pankin selvitystilaan asettamiseen 1923, sanotaan eräässä Lerchen muistokirjoituksessa. Perustettaessa Marcus Wallenberg oli sanonut ulkomaisille pankeille, että markan arvon nousu tulee tuottamaan hyviä kurssivoittoja heidän osakepanoksille [Lundström s. 253]. Wilhelm Bensow taas sanoo muistelmissaan (s. 70) Laurellin, jolla oli hyvin luottamukselliset suhteet Wallenbergeihin, myöntäneen liian suuria luottoja (mm. S. Finanssille), mutta että Suomen Pankin mukaan Laurellia ei ollut moittimista. Osakepääomasijoitustenkin arvo kruunuissa joka tapauksessa romahti. Markoissa tappioita ei kuitenkaan syntynyt kenellekään.

Vanhempi veli Herman (DI, 1875–1955) oli 1909–18 Raitiotie ja Omnibusin (HRO, ks. ↑) ratainsinööri. 1919 hän siirtyi vastaperustetun Tekniska Byrån Sepon toimitusjohtajaksi. Konttori oli tunnetussa Lerche-osoitteessa: Eteläesplanadi 2. Herman omisti 45 % ja Finanssiosakeyhtiö 35 %. Leopold oli hallituksen jäsen (vuodesta 1921 sen puheenjohtaja) vuoteen 1925. Konkurssihakemus 17.10.1931. Koy Tikassa Leopold kumppaneineen seurasivat Hermania hallituksessa.
1927 Herman Lerche siirtyi uuden Oy Omnibus Ab:n (osake), Helsingin paikallisbussiliikenteen uranuurtajan, teknilliseksi johtajaksi. Yhtiössä oli monta osakasta, mutta Leopold Lerche ei ollut mukana, eikä Finanssiosakeyhtiö. Yhtiön kannattavuus oli kehno. 1936 HRO aloitti oman bussiliikenteensä ja 1937 Omnibus-yhtiö myi kaiken kalustonsa HRO:lle lakaten yhtiönä virallisesti 1939. 1937–43 Herman oli HRO:n bussiosaston päällikkö. Perunkirjoituksessa Leopoldilla oli 0,5 Mmk arvottomiksi luokiteltuja saatavia veljeltään.

Lerchen tärkeimmät yhtiökumppanit alkuvuosien sijoitusoperaatioissa olivat K. H. Renlund, Julius Tallberg ja Artur Grönberg. Myöhemmin Emanuel Laurell, Armas Makkonen (Veikko M:n isä) ja Hugo Hinnerichsen (1875–52), sekä lopussa Johan Cronstedt. Sigurd Stenius pysyi koko ajan mukana M. G. Stenius -yhtiössä.

1913 Lerche valittiin Suomen Kiinteistöpankin hallitukseen. Pankki oli hänelle tärkeä kiinnostuksen kohde, sillä pankilla oli yhteistyösopimus Stenius-yhtiön kanssa tonttien ostajien lainoittamisesta. Finanssiosakeyhtiö oli mukana perustamassa myös esimerkiksi Abloyn ja Konsulterande Ingeniörsbyrånin. 1914 Lerche osti konkurssiin menneen Westerlundin tehdaskiinteistöt 150.000 mk:lla ja myi ne 1916 ja 1920 Medicalle yhteensä 649.000 mk:lla. Sörnäisten rantatien tontti: ks. alh. 1915 hän osallistui sotavakuutusyhtiö Oy Mars Ab:n perustamiseen, muttei ollut hallituksessa. 1916 Lerchen ja Artur Grönbergin yhtiö Ab Urbs Oy osti Kiinteistö Oy Lunan, joka omistaa Mannerheimintie 14:n. Kiinteistökauppoja oli epäilemättä monta lisää.

Leopold Lerche oli mukana monessa muussakin yhtiössä. Alla on luetteloitu ne, joissa hänellä oli kaupparekisteriin merkitty asema, yhteensä 71. Usein vain alkamisvuosi (rekisteröintivuosi) on selvitetty. Jäsenyydet eivät ole vuosien sisällä aikajärjestyksessä. Luultavasti Lerche oli myös omistajana niissä yhtiöissä, joiden hallituksessa hän oli, sekä lukuisissa muissakin.

Aakkosjärjestyksessä:
Ab Alberga Oy (M. G. Stenius): hall. jäs. 1919–.
Ab Walfrid Alftan Oy: hall. jäs. 1918–.
Wilh. Andstens Fabriksaktiebolag: hall. varajäs. 1909–.
Ab Arena Oy*: hall. varajäs. 1916–.
Aura Sockerbruks Ab: hall. jäs. 1917–.
Ab Automobil Oy (M. G. Stenius): hall. jäs. 1907–16.
Ab K. M. Brondin Oy: hall. jäs. 1909–.
Ab Calor: hall. jäs. 1919–.
Ab Carborator Oy: hall. jäs. 1916–.
Ab Centrum*: hall. jäs. 1908–.
Ab Crichton: hall. varajäs. 1916–.
Ab City i Wiborg*: TJ 1911–.
Oy John Dahlberg (vanha): hall. pj. 1918–27.
Emissiooniosakeyhtiö: hall. jäs. 1916–.
Ab Finska-Amerika Linjen: hall. jäs. 1924–.
Ångfartygsaktiebolaget Finska Lloyd: hall. varajäs. 1917–.
Ab Futura*: hall. varajäs. 1911–; vars. jäs. 1914–.
Kiinteimistö Oy Heikinkatu N:o 13* (nyk. Sokos):
hall. pj. 1911–.
Helsingfors Torfströ Ab: hall. jäs. 1909–.
Helsingin Hattuteollisuus Oy: hall. jäs. 1903–27.
Oy Hyvinkää-Pyhäjärvi Järnvägs Ab: hall. jäs. 1919–.
Hyvinkään Turvehiili Oy: hall. varajäs. 1916–.
Högfors Bruk Ab (aik. nimi Ab Högfors Bruk och Wattola Träsliperi): hall. pj. 1918–27.
Ab Hörneberg* (As.-oy Kulmala): hall. jäs. 1915–.
Itä-Suomen Bentsiini Oy: hall. jäs. 1913–.
Ab Kalk Oy: hall. jäs. 1917–.
Ab Kemi Oy: hall. jäs. 1920–.
Kemijoensuu Ab: hall. jäs. 1920–.
Ab Kolari Oy: hall. jäs. 1917–.
Kolimport Ab (Dahlberg): hall. jäs. 1911–.
Finska Accidenstryckeriet i Helsingfors Alex F. Lindberg: prokuristi 1899–.
Oy Lokomo Ab: hall. jäs. 1915–.
Fastighetsaktiebolaget Luna*: hall. jäs. 1917–.
Ab Matkakoski Oy: hall. jäs. 1917–.
Ab Munkholmen Oy (aik. t:mi Munkholmens Fabriker): TJ, hall. jäs. 1908–23; pj. 1913–23.
Munksnäs Pensionat Ab: hall. jäs. 1917–.
Rederiaktiebolaget Nobel Standard: TJ, hall. jäs. 1925–27.
Nobelin Öljyntuonti Oy Suomessa (Ab Nostra Oy): TJ, hall. jäs. 1911–20.
Nobel-Standard Oy Suomessa: TJ, hall. jäs. 1920–27.
A. Parviainen & C:o Oy: hall. jäs. 190x–; TJ, hall. pj. 1908–27.
Pohjoismaiden Nahkatehdasosakeyhtiö: TJ, hall. pj.
1923–25.
Sanduddin Tehdas Oy: hall. jäs. 1917–.
Ab Tekniska Byrån Seppo Oy: hall. jäs. 1919–25,
pj. 1921–25.
P. Sidorow Suomalainen Kalustokauppa: hall. pj. 1918–27.
Oy Siikakoski Ab: hall. pj. 1919–24.
Ab Silfverberg och Wecksells Förenade Hattfabriker:
hall. jäs. 1913–26.
Ab Skillnaden Oy*: hall. jäs. 1916–.
Spårvägs- och Omnibusaktiebolaget i Helsingfors:
hall. jäs. 1906–.
Ab Stans Oy: hall. jäs. 1918–27.
Ab Stensvik: hall. jäs. 1910–27; pj. 1922–27.
Ab M. G. Stenius: TJ, hall. jäs. 1904–08; pj.
1908–27
Fabriksaktiebolaget Strix (Lindbergin tytäryhtiö): hall. jäs. 1900–.
Suburbs Kiinteimistöosakeyhtiö*: hall. jäs. 1918–.
Suomen Finanssiosakeyhtiö: hall. pj. 1918–; TJ, hall. jäs.
1922–.
Suomen Höyrylaiva Oy: lis. johtok. jäs. 1913–19, hall.neuv. jäs. 1920–27.
Suomen Kiinteistöpankki Oy: hall. jäs. 1913–27.
Suomen Merivakuutus Oy: hall.neuv. jäs.
1908–27.
Suomen Rakennusosakeyhtiö (Oy Tektor Ab): hall. pj. 1918–22.
Suomen Yhdyspankki: pankkivaltuusk. jäs.
1908–.
Ab Svartå Bruk Oy: hall. pj. 1920–.
Ab Tengeliö Oy: hall. jäs. 1914–16.
Kiinteistö Oy Tikka* (no. 34.942): hall. jäs.
1920–21.
Tikkalan Oy (no. 26.019): hall. vpj. 1919–.
Tohmajärvi Oy: hall. jäs. 1911–.
Osakepankki Ulkomaankauppaa varten:
prokuristi, hall.neuv. pj. 1919–.
Fastighetsaktiebolaget Union*: joht. 1917–.
Ab Urbs Oy*: hall. jäs. 1916–.
Fastighetsaktiebolaget Vesta*: TJ, hall. jäs. 1910–.
Åbo Jernmanufaktur Ab: prokuristi, hall. jäs. 1905–.
Ab Vuorijärvi Järnmalm Oy: hall. pj. 1918–27.
Åminne Jordbruks- och Tegelbruks Ab: hall. jäs. 1917–27; hall. pj. 1923–27.
*Kaupunkiiinteistöyhtiö
Aikajärjestyksessä:
Finska Accidenstryckeriet i Helsingfors Alex F. Lindberg: prokuristi 1899–.
Fabriksaktiebolaget Strix (Lindbergin tytäryhtiö): hall. jäs. 1900–.
Helsingin Hattuteollisuus Oy: hall. jäs. 1903–27.
Ab M. G. Stenius: TJ, hall. jäs. 1904–08; pj.
1908–27.
Åbo Jernmanufaktur Ab: prokuristi, hall. jäs. 1905–.
Spårvägs- och Omnibusaktiebolaget i Helsingfors:
hall. jäs. 1906–.
Ab Automobil Oy (M. G. Stenius): hall. jäs. 1907–16.
Ab Centrum*: hall. jäs. 1908–.
Ab Munkholmen Oy (aik. t:mi Munkholmens Fabriker): TJ, hall. jäs. 1908–23; pj. 1913–23.
A. Parviainen & C:o Oy: hall. jäs. 190x–; TJ, hall. pj. 1908–27.
Suomen Merivakuutus Oy: hall.neuv. jäs.
1908–27.
Suomen Yhdyspankki: pankkivaltuusk. jäs.
1908–.
Wilh. Andstens Fabriksaktiebolag: hall. varajäs. 1909–.
Ab K. M. Brondin Oy: hall. jäs. 1909–.
Helsingfors Torfströ Ab: hall. jäs. 1909–.
Ab Stensvik: hall. jäs. 1910–27; pj. 1922–27.
Fastighetsaktiebolaget Vesta*: TJ, hall. jäs. 1910–.
Ab City i Wiborg*: TJ 1911–.
Ab Futura*: hall. varajäs.1911–; vars jäs. 1914–
Kiinteimistö Oy Heikinkatu N:o 13* (nyk. Sokos):
hall. pj. 1911–.
Kolimport Ab (Dahlberg): hall. jäs. 1911–.
Nobelin Öljyntuonti Oy Suomessa (Ab Nostra Oy): TJ, hall. jäs. 1911–20.
Tohmajärvi Oy: hall. jäs. 1911–.
Itä-Suomen Bentsiini Oy: hall. jäs. 1913–.
Ab Silfverberg och Wecksells Förenade Hattfabriker:
hall. jäs. 1913–26.
Suomen Höyrylaiva Oy: lis. johtok. jäs. 1913–19, hall.neuv. jäs. 1920–27.
Suomen Kiinteistöpankki Oy: hall. jäs. 1913–27.
Ab Tengeliö Oy: hall. jäs. 1914–16.
Ab Hörneberg* (As.-oy Kulmala): hall. jäs. 1915–.
Oy Lokomo Ab: hall. jäs. 1915–.
Ab Arena Oy*: hall. varajäs. 1916–.
Ab Carborator Oy: hall. jäs. 1916–.
Ab Crichton: hall. varajäs. 1916–.
Emissiooniosakeyhtiö: hall. jäs. 1916–.
Hyvinkään Turvehiili Oy: hall. varajäs. 1916–.
Ab Skillnaden Oy*: hall. jäs. 1916–.
Ab Urbs Oy*: hall. jäs. 1916–.
Aura Sockerbruks Ab: hall. jäs. 1917–.
Ångfartygsaktiebolaget Finska Lloyd: hall. varajäs. 1917–.
Ab Kalk Oy: hall. jäs. 1917–.
Ab Kolari Oy: hall. jäs. 1917–.
Fastighetsaktiebolaget Luna*: hall. jäs. 1917–.
Ab Matkakoski Oy: hall. jäs. 1917–.
Munksnäs Pensionat Ab: hall. jäs. 1917–.
Sanduddin Tehdas Oy: hall. jäs. 1917–.
Fastighetsaktiebolaget Union*: johtaja 1917–.
Åminne Jordbruks- och Tegelbruks Ab: hall. jäs. 1917–27; hall. pj. 1923–27.
Ab Walfrid Alftan Oy: hall. jäs. 1918–.
Oy John Dahlberg (vanha): hall. pj. 1918–27.
Högfors Bruk Ab (aik. nimi Ab Högfors Bruk och Wattola Träsliperi): hall. pj. 1918–27.
P. Sidorow Suomalainen Kalustokauppa: hall. pj. 1918–27.
Ab Stans Oy: hall. jäs. 1918–27.
Suburbs Kiinteimistöosakeyhtiö*: hall. jäs. 1918–.
Suomen Finanssiosakeyhtiö: hall. pj. 1918–; TJ, hall. jäs. 1922–.
Suomen Rakennusosakeyhtiö (Oy Tektor Ab): hall. pj. 1918–22.
Ab Vuorijärvi Järnmalm Oy: hall. pj. 1918–27.
Ab Alberga Oy (M. G. Stenius): hall. jäs. 1919–.
Ab Calor: hall. jäs. 1919–.
Oy Hyvinkää-Pyhäjärvi Järnvägs Ab: hall. jäs. 1919–.
Ab Tekniska Byrån Seppo Oy: hall. jäs. 1919–25,
pj. 1921–25.
Oy Siikakoski Ab: hall. pj. 1919–24.
Tikkalan Oy (no. 26.019): hall. vpj. 1919–.
Osakepankki Ulkomaankauppaa varten
prokuristi, hall.neuv. pj. 1919–.
Ab Kemi Oy: hall. jäs. 1920–.
Kemijoensuu Ab: hall. jäs. 1920–.
Nobel-Standard Oy Suomessa: TJ, hall. jäs. 1920–27.
Ab Svartå Bruk Oy: hall. pj. 1920–.
Kiinteistö Oy Tikka* (no. 34.942): hall. jäs.
1920–21.
Pohjoismaiden Nahkatehdasosakeyhtiö: TJ, hall. pj.
1923–25.
Ab Finska-Amerika Linjen: hall. jäs. 1924–.
Rederiaktiebolaget Nobel Standard: TJ, hall. jäs. 1925–27.
*Kaupunkiiinteistöyhtiö


LOPPUSANOJA

Leopold Lerche sai kuolettavan sydänkohtauksen 50 vuotiaana ollessaan 28.11.1927 lähdössä jänismetsälle Kytäjällä. Sydänvaivan aikaisempi väärä diagnostisointi ja leikkaus olivat pahentaneet tilanteen. Vanhan perinteen mukaisesti hänen metsästyskoiransa yhdistettiin isäntänsä kanssa autuaimmilla metsästysmailla. Suomen Kuvalehti no. 6  28.1.1933 kirjoitti (ilman aikamääritystä): "Toinen omistaja [Kytäjällä] L. Lerche, kuoleman kanssa kamppaileva mies, ei jaksanut enää kävellä, mutta antoi hevosen vetää itseään metsään ja ampui otuksia reessä maaten." Vaikka kerrotaan, ettei Lerche (ymmärrettävistä syistä) puuttunut yhtiöidensä liiketoimien yksityiskohtiin, voitaneen pohtia, mikä merkitys hänen työmäärällään mahtoi olla terveystilanteeseen. 1920 jälkeen tosin hän ei näytä juuri ottaneen lisää hallitustehtäviä.

Perunkirjoituksessa pesän nettojäännös oli kaiken kaikkiaan 16,5 Mmk. Osakkeita oli 13,1 Mmk (suurimmat erät M. G. Stenius 4,5, Suomen Finanssi 4,1, Högfors Bruk 2,1) ja kiinteistöjä 8,4 Mmk (Sörnäisten rantatie kortteli 296a:n tehdastontti 2* Hakaniemen torilla 7,5, Itäinen Kaivopuisto huvila 5 0,9). Lisäksi oli hieman irtaimistoa ja saatavia. Velkoja oli (Helsingissä) 13,0 Mmk (josta PYP:lle 7,0). Päälle tulee puolet Kytäjästä eli netto 5,8 Mmk (bruttovarat 9,6 ml. saatavat lukuisista myydyistä palstoista, karja ja maatalousirtaimisto sekä kartanon bruttovelat 7,4 (Ab Nostra Oy:lle 6,4) ja muut bruttosaatavat) sekä lopuksi Sköldvik netto 1,1 Mmk.
*Ab J. D. Stenberg & Söner toimi teollisuuskorttelissa 296 vuoteen 1910. 1922 Hakaniemenkatu avattiin, jolloin kortteli jaettiin kahtia: 296a ja b. Lerchen 7381 m² tontti on kartalla vaalennettu. Hän oli viim. 1920 ostanut tontin F. W. Grönqvistiltä, joka oli ostanut sen yhtiöltään Helsingfors Asfaltfabrik Ab:ltä. Perikunta myi tontin 1928 taidekauppias Gösta Stenmanin Ab Sörnässtrandille 8 Mmk:lla. 1930 kaupunki osti velkaisen yhtiön. Kartan sinisen viivan länsipuoleisesta osasta muodostettiin 1936 Viherniemenkatu ja osa puistosta. Samalla kortteli 296a jaettiin kahteen, 296a (uusi) ja c, avaamalla Hakaniemenkujaa. Silloin tontinrajat muuttuivat huomattavasti ja muodostui useita pienempiä asuintalotontteja. 1937 kaupunki osti 9,2 Mmk:lla Ab Sörnässtrandilta sen jäljellä olevan omaisuuden, keltaisen viivan luoteispuolella olevat 2584 m² alueet.

Isän jälkeen hänen poikansa, kapteeni (ilmavoimat) B. Leo (1900–72) tuli perheen yhtiöiden hallituksiin (nimen jälkeen vuosi, jolloin perhe irtaantui yhtiöstä): Suomen Finanssi 1936, Svartå Bruk 1936, Åminne Jord 1936, Stenius 1939, Stensvik 1947 ja Sanduddin Tehdas 1953. Sidorow myytiin heti 1928. Högfors Brukissä, josta luovuttiin 1933, suvun ja Finanssin intressejä valvoi Johan Cronstedt. Näistä muodostui siis perheen pitkäaikaisia ja viimeisiä suuria osakeomistuksia. Leoa näyttää erityisesti kiinnostaneen Stenius-yhtiö ja Munkkiniemi. Hän oli liikemies ja meni mukaan useaan uuteenkin PK-yritykseen. Nuorempi Nils-veli (1905–86) oli vain kolmen liikeyrityksen hallituksissa. Hän oli säveltäjä. Villa Kleineh/Adlercreutz tuli leskelle ja 1954 Margareta-tyttären lapsille, jotka myivät sen 1989. Sköldvik myytiin 1928 tai 1929 Baumgartnereille. Neste osti tilan 1962.

Kaikki ei tietenkään onnistunut Lercheltäkään: ainakaan Emissiooni, Sidorow ja Ulkomaankauppapankki eivät olleet hyviä bisneksiä. Mutta söikö Suomen markan raju maailmansodan jälkeinen kurssilasku ilmeisesti valuutalla osarahoitettujen Linder-kauppojen voitot – tai jopa enemmänkin? Vertaa Privatbankenin kohtaloa. Vuosi 1919 oli erityisen tuhoisa markan ulkoiselle arvolle. Oliko siksi takaisin- tai koronmaksuvaikeuksia, mistä aiheutui "kärsimättömyyttä" ulkomaisissa lainanantajissa? Siksikö Linderiltä ostetut omaisuuserät myytiin eteenpäin niin nopeaan tahtiin? Tosin inflaatio ei nyt enää kasvattanut reaaliomaisuuden arvoja. Lopuksi, oliko perikunnan pian maksettava pois velkoja, kun Kytäjä-puolikas ja Sörnäisten rantatie myytiin heti 1928? (Onneksi kuitenkin ennen 1930-luvun lamaa.)

Leopold Lerche oli kylmän järjestelmällinen johtaja, kaukonäköinen suunnittelija ja päättäväinen toiminnan mies [Ekman s. 117 ja 182]. Ei häneltä viehätysvoimaakaan uupunut. Werner Segercrantzin kirjasessa esitetty panegyyrinen henkilökuvaus osuu varmaan oikeaan. Suomen talouselämä oli ennenaikaisesti menettänyt poikkeuksellisen lahjakkaan ja karismaattisen jäsenen.

 

 

Kuvia voi suurentaa klikkaamalla niitä.

HJALMAR LINDER

Hjalmar Linder

Hjalmar Linder hauta


LEOPOLD LERCHE

Leopold Lerche

Leopold Lerche

Leopold Lerche

Leopold Lerche


EMANUEL LAURELL

Emanuel Laurell

Emanuel Laurell


VILLA KLEINEH

Villa Kleineh


HIETANIEMI

Leopold Lerche


TÄRKEIMMÄT
LÄHTEET:

Ks. bibliografiaa.

PRH kaupparekisteri (KA).

Helsingin kaupunginarkisto.

Perunkirjoitus (KA).

Segercrantz Lerche 1944.

Trade and Industry of Finland 1922 (Dahlberg, Munkholmen, Nobel-Standard, Parviainen, Sandudd, Sidorow, S. Finanssi,  Ulkomaankauppa-pankki).

Aaltonen SMK 1947.

Bensow 1993, 1989.

Ekman Högfors II 1954.

Ginström Tallberg 1930.

Katavisto Wanha Sköldvik 1990.

Lundström Stockholms Enskilda Bank 1910–1924 1999.

Nordström Svartå Bruk 1962.

Schybergson Renlund 1915.

Similä Renlund 1944.

Villa Kleineh 2001.

Mercator. Suomen Kuvalehti.

Muistokirjoituksia lehdissä (Brages pressarkiv).


OSAKEKIRJOJA

osakekirja Privatbanken

Alberga
Arena 2
Aura Sockerbruks 2
Carborator
Emissiooni
Finska Lloyd
Helsingin Raitiotie ja Omnibus
Hyvinkää-Pyhäjärvi Järnvägs
Kolari
Kolimport
Konsulterand Ingeniörbyrån
Lojo Cellulosa
Lokomo
Matkakoski
Nobel-Standard
Nobel-Standar Rederi
Omnibus
Sanduddin Tehdas 2
Sidorow
Stans
M. G. Stenius
S. Höyrylaiva 2
S. Kiinteistöpankki
S. Merivakuutus
S. Rakennus
Svartå Bruk
Ulkomaankauppa pankki
Vuorijärvi Järnmalm
Åminne Jordbruks- och Tegelbruks

 

Pankkiiri
liikkeet
Suomalaisia Arvopapereita
Privatbanken
Yhtiöiden historiikkiteokset
Johdanto osakekirja-katalogiin
Entiset pörssiyhtiöt:
1973–96, 1912–72
1762–1912
perustetut osakeyhtiöt
Saksalaisyhtiöt 1944