VANHOJEN OSAKEKIRJOJEN HINNANMÄÄRITYS

OSTETAAN JA MYYDÄÄN OSAKEKIRJOJA:
OSAKEKIRJAKERÄILIJÄT RY.
 ERÄITÄ PÖRSSITIEDON MUITA TIETOSIVUJA ALAN KERÄILIJÖITÄ VARTEN
:

Opas (m) vanhojen arvopapereiden keräilyyn, kattava luettelo suomalaisista keräilyosakkeista,
 kuvia pörssiosakekirjoista, tietoja vanhoista osakeyhtiöistä.


YLEISTÄ

Kirjoitus koskee normaalikuntoisia suomalaisia keräilykohteita yksittäin myytyinä. Muut arvopaperilajit eivät usein herätä kovin suurta kiinnostusta – obligaatioita (artikkeli Vaasan Puuvilla 1871 sekä myyntikohteita) kerätään jonkin verran ja asuntoyhtiöiden vanhat osakkeet voivat olla erittäin kauniita, mutta osuuskuntien ja puhelinyhtiöiden paperiosakkeet ovat usein hyvin pelkistettyjä. Avointen yhtiöiden ja kommandiittiyhtiöiden osuuskirjoja näkee hyvin harvoin. Nekin ovat kuitenkin täysin keräilykelpoisia. Suomalainen skripofiiliyhdistys Osakekirjakeräilijät ry (OKK) perustettiin 2007.

Hinnoitteluperiaatteet tarkoittavat keräilijöiden kesken Suomessa maksettavia hintoja – ammattikauppiaiden myyntihinnat voivat olla korkeampia. Sisäänostohinta jälleenmyyntiä varten on aina tuntuvasti alhaisempi, kuin keräilijähinta. Erän hinta kappaleelta on kaikkein alhaisin. Ulkomailla suomalainen vanha osakekirja saattaa maksaa enemmän tai vähemmän kuin meillä ja kauppiaiden kustannustaso on siellä myös korkeampi.

Ruotsissa on 1998 julkaistu painettu luettelo kaikista keräilyosakekirjoista (gamla aktiebrev): 5651 antia vuoteen 1977, ei VPC:t; 2000 kohteen täydennysosa 2010. Meillä mm. sodanaikaiset ullakoiden tyhjennykset alentavat tänään tunnettujen kohteiden lukumäärää. Pörssitiedon vastaava päivitetty katalogi suomalaisista osakekirjoista hintaluokkineen löytyy netistä, ilmaiseksi.

Kohteiden arvoihin vaikuttavat myös muut kuin alla mainitut tekijät. Suomalaiset osakekirjat ovat nimittäin joskus niin harvinaisia, että satunnaiset ja jopa irrationaaliset tunnetekijät vaikuttavat paljon esim. huutokaupoissa, joissa voi olla ei-hintatietoisiakin keräilijöitä. Voimassa olevien keräilyosakkeiden hinnoittelusta. Arvo-osuusjärjestelmän vaikutuksesta keräilyyn.

Varhaisin suomalaisten osakekirjojen suurkeräilijä lienee eräs saksalainen, jolla oli maamme kohteiden suurin kokoelma, mm. runsaat 200 ainutlaatuista yhtiötä. Elokuussa 2011 koko kokoelma myytiin suomalaiselle kauppiaalle.


1. KOHTEEN IKÄ

Osakekirja on arvokkaampi, mitä vanhempi se on. Tämä pääsääntö koskee lähinnä ennen 1920 annettuja osakkeita. Ensimmäinen osakeyhtiöasetus Suomessa säädettiin 1864. Ennen sitäkin on osakeyhtiöitä ja osakkeita, mutta säilyneet osakekirjat annettu ennen ensimmäistä osakeyhtiölakia 1896 ovat epätavallisia ja kohteet ennen 1870 erittäin harvalukuisia. (Seuraava uusi osakeyhtiölaki astui voimaan vasta 1980.)

Ruotsalaisia vanhoja osakekirjoja on siis paljon enemmän, kuin suomalaisia. (Ennen 1850 ilmestyneitä on Ruotsissa säilynyt 97 yhtiön kirjoja.) Silti harva keräilijäin osake maksaa meillä yli 200 €. Ns. sporttimalli (1984–) on keräilijälle kovin uusi kohde, ainakin jos se ei ole emittoitu.

Maailman vanhin tunnettu osake on Hollannin Itä-Intian Kauppakomppanian.  Amsterdamin pörssin omistama, 8.12.1606 päivätty kappale on ollut kauan tiedossa. 1940- tai 1950-luvulla eräs hollantilainen oli ostanut 27.9.1606 päivätyn osakkeen, joka tuli tietoon 1980-luvun puolessavälissä ja nyt on saksalaisen sijoittajaryhmän omistuksessa. Elokuussa 2010 löydettiin Westfries Archief:ssa (Hoorn) 9.9.1606 päivätty kappale. Joskus Stora Kopparbergin asiakirja vuodelta 1288 väitetään maailman vanhimmaksi osakekirjaksi, mutta kysymyksessä on osuuden kauppakirjasta.


2. OSAKEKIRJAN ULKONÄKÖ

Kuva ja kuvitus tai muu yleinen koristeellisuus ovat ratkaisevia tekijöitä arvoon, ja kuvan koko ja aihekin vaikuttaa. Ks. osakkeiden tyypit oikealla. Moni 1900-luvun ulkonäkö jäljittelee kuitenkin yhtiön vanhaa kirjaa.

Kuvalla* (vinjetilla) varustettu, kaunis kivipainettu kohde on paljon halutumpi, kuin pelkästään kirjaimin ja kirjakkein tehty yksivärinen, tavanomainen kohopainotuote. Värillisiä osakekirjoja tunnetaan 1860-luvulta alkaen. Monivärinen kivipaino, joka edelsi offset-painoa, oli 1940-luvulle asti kalliina menetelmänä rajoitetusti käytössä Suomen arvopapereissa, jotka usein tehtiin pieninä painoksina.

Teräskaiverrus- (myöh. syövytys-) syväpainettuja osakekirjoja kauniine kehyksineen ei meillä juuri tehty ennen 1970-lukua (Setelipaino, joka toki oli kauan painanut obligaatioita, tuli po. markkinoille 1965; kuva vuosikertomuksesta 1982). Kuponkiarkin tai kuponkien mukanaolo nostaa hieman paperin kiinnostavuutta.

Painotuotteen koolla** ei ole merkitystä. Paperikaupan vakiomallit eivät innosta keräilijää. Hyvä leimamerkki pitäisi nostaa lisää kohteen arvostusta.

*Vinjetti on usein pieni kuva ja toistettu (samoin kuin kehys) kirjapainossa samanlaisena useassa eri yhtiön osakkeessa. Silloin, kun kuva ei ole yhtiökohtainen, se ei ole aivan yhtä arvostettu. Jugend-tyyli kehyksessä ja kuvituksessa nostaa arvoa.

**Pienin lienee Viasveden Laiva 11x16 cm. Vielä pienempi on Siuron Puhelimen osuuskirja, 11x11 cm. Suurin on Åbo Skeppsvarv 33x49 cm. Useita osakekirjoja tehtiin vielä sata vuotta sitten foliokoossa, n. 22x36 cm. Ennen 1930-lukua obligaatiokirjat olivat usein n. 37x27 cm (lähes A3).



3. LUKUMÄÄRÄ ELI TAVALLISUUS

Keräilijöiden ulottuvilla olevien kyseisten kohteiden lukumäärä (tiedossa oleva) vaikuttaa suoraan hintaan. Alkuperäinen painosmäärä ei kuitenkaan vaikuta arvoon, mutta yhtiön ensimmäinen anti (jos anteja on monta), sekä alhainen rekisterinumero on arvostettu.

Monet kohteet tunnetaan vain yhtenä kappaleena, ja jos se on museossa tai arkistossa, sitä ei ole edes otettu mukaan keräilijäin em. luetteloon. Uniikkikohteiden hinnoittelu on silti aina sattumanvaraista.

Säilyneet emittoidut keräilyosakekirjat ovat yleensä alhaisia litteroita (1, 5 tai 10 osaketta; poikkeus: Pohjola), eikä eri litteroilla näytä olevan paljon merkitystä hinnalle, sillä Suomessa harva ottaa kokoelmaansa saman yhtiön tai annin eri litteroita. Sama koskee sidotut/vapaat osakkeet ja usein myös eri osakelajit (sarjat).

Alan manipuloinneista, väärenteistä ja tekeleistä kerrotan täällä.


4. OSAKEKIRJAN KUNTO

Emittoidun kohteen lähes käyttämätöntä vastaavaa asua arvostetaan, kun taas kaikki viat laskevat arvoa. Joku osake on ollut kauan sijoittajan pinkassa kassakaapissa, toiset on säilytetty taitettuina ehkä takan takana.

Tyypilliset taitokset 2, rissit (repeämät), rypyt, asiaan kuulumattomat reiät ja paperin puuttuvat palaset, samoin kuin kosteusvauriot, erilaiset tahrat jollain sivulla tai yleinen kuluneisuus, puhumattakaan teipin jäljistä, sekä erilaiset korjausyritykset alentavat hintaa ja vaikeuttavat jälleenmyyntiä.

Uudet, tavalliset kohteet voivat silloin olla lähes arvottomia keräilijöille. Siisti asianmukainen mitätöinti (hillitty rei'ityskään) ei juuri laske arvoa. Lue osaketta turmelevasta mitätöinnistä. Kohteet ovat yleensä niin yksilöllisiä ja vähälukuisia, ettei Suomessa käytetä yhtenäistä kuntoluokitusta tällä keräilyalalla.

Specimen- ja blanco-paperit arvostetaan aina paljon halvemmin, kuin vastaavat emittoidut; etenkin silloin kuin samoja emittoituneitakin on saatavana. Ks. myös mustavedokset.


5. KUULUISAT YHTIÖT

Mitä tunnetumpi antajayritys (tai sen seuraaja) sekä sen tärkeys ja historia ovat tänä päivänä, sitä parempi on yhtiön osakekirjan kysyntä. Loputtoman tarjonnan vuoksi SKOP:n kaltaisten konkurssiyhtiöiden moderneilla osakkeilla ei kuitenkaan ole juuri kysyntää keräilymarkkinoilla.

1900-luvun taloushistoriassamme on paljon tuntemattomia ja pieniä yhtiöitä, jotka pian lopettivat toimintansa (esim. vararikkoon). Tälläisen yhtiön vanhojakin papereita arvostetaan vähemmän, ja ne saattavat myös olla edelleen nipuittain keräilijöiden saatavina.


6. KUULUISAT HENKILÖT

Jos osakken on omakätisesti allekirjoittanut hallituksen jäsenenä oleva, tänä päivänäkin kuuluisa henkilö, nimikirjoitus nostaa hintaa. 1940-luvulta alkaen nimikirjoitukset yleensä painettiin osakkeeseen.

Paitsi hallituksen jäsenten allekirjoituksiin kannattaa uusissakin osakekirjoissa kiinnittää huomiota ensimmäisen (ja myöhemmänkin) rekisteröidyn omistajan nimeen. Jos hän on hyvin tunnettu ja etenkin jos ko. henkilö on kaiken lisäksi itse omakätisesti siirtänyt omistuksensa (osakekirjan sisäsivulla), se voi lisätä kohteen arvoa paljonkin.


7. YHTIÖN TOIMIALA, PAIKKAKUNTA, MAA

Esim. varustamot, rautatiet, pankit, höyry ym. erikoiset toimialat ovat keräilijöiden keskuudessa kaikkialla suosittuja kohteita ja alat saavat siksi hintalisän. Samoin myös keräilijän oma kotiseutu sekä menetetty Karjala*. Jos kohteen menekin tiedetään olevan ulkomailla hyvä, tämä nostaa arvoa myös Suomessa.

Ulkomaalaisten yhtiöiden, varsinkin amerikkalaisten osakekirjojen tarjonta on Suomessakin suurta, mutta kysyntä toisaalta melko huono, sillä moni kerälijä on keskittynyt kotimaisiin kohteisiin, etenkin pörssiyhtiöihin.

Suomeen liittyvät ulkomaiset yhtiöt ovat mielenkiintoisia. Tasapainoinen kokoelma ja edustava läpileikkaus skripofiliasta on tavoittelemisen arvoista.

*Myös Itä-Karjalan sotilashallintoalueella toimi ainakin Vako Oy, kotipaikkana Vitelen kunta (Aunus). (Va-Ko Oy on eri.)

______________

Sivun oikealla laidalla on valikoituja kuvia eri aikakausien tyypillisestä osakekirjojen muotoilusta.
 


AJATUKSIA HUUTOKAUPPAHINNOISTA

HINNALTAAN EDULLINEN SÄILYTYSIDEA

KIVIPAINOMENETELMÄ: LYHYT KUVAUS

© G. Kock 2007–2013
Yhteydenottolomake
Tämän sivun osoite on: www.porssitieto.fi/osake/index.html

SUOMALAISTEN OSAKEKIRJOJEN TYYPPEJÄ
vanha osakekirja Helsingin Seurahuone 1828
1800-luvun alkupuoli.

vanha osakekirja Keilaratayhtiö 1860
1800-luvun puoliväli.

vanha osakekirja Sydfinska Ångfartygs 1881
1800-luvun loppu, koristeellinen I.

osakekirja Granit 1888
1800-luvun loppu, koristeellinen II.

vanha osakekirja Karhula Ångsågs 1876
1800-luvun loppu, tavanomainen.

osakekirja Ångbåts Åland 1916
1800-l. loppu ja 1900-l.
alku, koristeellinen.

osakekirja Tampereen Höyrypolttimo 1898
1800-l. loppu ja 1900-l.
alku, tavanomainen.

vanha osakekirja Ihantola per. 1906
1900-l. alku, koristeellinen.

osakekirja Enso 1918
1900-luvun alku, tavanomainen I.

osakekirja Valo Vesilahti 1919
1900-luvun alku, tavanomainen II.

vanha osakekirja G W Sohlberg 1941
1930–60 -luvut,
koristeellinen I.

osakekirja Suomen Gummitehdas 1939
1930–60 -luvut,
koristeellinen II.

osakekirja Helsingin Puuteollisuus 1941
1930–60 -luvut, tavanomainen I.

osakekirja Kymen Kirjapaino 1931
1930–60 -luvut,
tavanomainen II.

osakekirja Itä-Savon Maakuntahotelli 1988
1900-luvun loppu,
koristeellinen I.

osakekirja Karl Fazer 1982
1900-luvun loppu, koristeellinen II.

osakekirja Pohjolan Sanomat 1984
1900-luvun loppu,
tavanomainen I.

osakekirja Tele-Teljä 1993
1900-luvun loppu,
tavanomainen II.

osakekirja KOP 1989
1980- ja 1990-luvut (sekä
myöh.), ns. sporttimalli.

osakekirja KPY 2005
2000-luku, moderni.