VANHAT OSAKEKIRJAT HARRASTUKSENA

Sivun mobiiliversioon

Vanha paperinen osakekirja onko arvoa, on usein kuultu kysymys. Kyllä on. Kelpaamattomien vanhojen arvopapereiden keräily eli skripofilia (eng. scripophily) on viime vuosina tullut suosituksi harrastukseksi Suomessakin. V. 2007 keräilijät perustivat oman etujärjestönsä Osakekirjakeräilijät ry:n. Tämä lyhyt opas antaa taustatietoa osakekirjasta ja skripofiliasta. Englanniksi on hieman enemmän tietoa täällä. Lisää nettisivustossani on lisäksi erilliset artikkelit myös mm. keräilyosakekirjojen hinnoittelusta ja säilytyksestä sekä vanhoista pörssiosakekirjoista. Ks. myös linkit yllä. Tiedossa olevista suomalaisista keräilijöiden osakekirjoista on olemassa yksityiskohtainen, kuvitettu katalogi, jonka johdannossa seikkaperäisesti kerron lisää keräilyosakekirjojen eri tyypeistä sekä liitteissä myös kunkin yhtiön historiasta. Suomen yrityshistoriaan perehtyminen lisää kohteiden mielenkiintoa.
G. KOCK © 2007–2018. Yhteydenottolomake.


MITEN OSAKEKIRJA ON SUOMESSA KEHITTYNYT?

Osakekirja on kirjallinen todistus osuudesta osakeyhtiön osakepääomaan. Yksi kirja voi käsittää yhtä tai useampaa osaketta eli yhtiöosuutta, jotka oikeuttavat osinkoon. Kanta- ja etuoikeutetuilla osakkeilla on eri oikeudet yhtiössä.

Aikaisemmin suomalaisilla yhtiöillä oli tapana pitää aikoinaan annetut osakekirjansa hyvinkin kauan voimassa. Uudet nimellisarvot ja mahdolliset yhtiön nimenmuutoksetkin vain leimattiin osakekirjoihin. Näin ollen saattoi pörssikaupoissa vielä 1980-luvulla saada jopa 1800-luvulla annettuja papereita. Ne olivat tietysti pieni vähemmistö, koska osakeanteja varten oli jatkuvasti painettu lisää uusia osakekirjoja. Markkamääräiset osakkeet tulivat 1862 (Yhdyspankki). Keräilijäin ensimmäinen euromääräinen osake on Suomenmaa-yhtiöt 2002 ja vanhin vakiolomake Tikanlahti 31.3.1931.

1970-luvun jälkipuoliskolla pelkän loppuunkäytetyn kuponkiarkin uusiminen alkoi paino- sekä pankin käsittelykulujen vuoksi olla lähes yhtä kallista kuin koko arvopaperin vaihto. Tässä vaiheessa jotkut harvat omistajat oivalsivat pyytää saada vanhat kauniit osakekirjansa takaisin mitätöityinä osakevaihdon jälkeen. Näihin aikoihin (1980-luvun alku) osakekirjakeräily eli skripofilia varsinaisesti alkoi Suomessa.

Suurten Frenckellin kirjapainon ja Setelipainon (Setec, myöh. Gemalto, nykyään Thales) ohella merkittäväksi kilpailijaksi arvopapereiden turvapainamisen alalla nousi noin 1981 Tietolomake Oy (myöh. TS-Yhtymä Polytypos) Turussa. Sen uusia tuotteita leimaa usein tietty karkeus. Polytypos valmisti, myynnin vetäjänä Urpo Satukangas (1940–2009), hyvin paljon ns. sporttimallisia osakkeita runsaan 10 vuoden ajan. Setelipainon erikoisuus oli hienot teräskaiverrus- (myöh. syövytys-) syväpainotyöt (lähinnä kehyksissä). Se oli painanut obligaatioita vuodesta 1923 ja osakekirjoja noin vuodesta 1965 lähtien. Artikkeli specimeneistä.

Aina 1950-luvulle asti laadukkain, kaunein ja värikkäin osakekirja valmistettiin kivipainomenetelmällä (painatuslasku). Sen alan tunnetuin paino oli Tilgmann, Frenckellin ohella. Sata vuotta sitten hyviä kivipainoja oli Suomessa useita ja myös ruotsalaisia painotaloja käytettiin. Ks. myös mustavedokset. Halvemmin työt saatiin jo 1800-luvulla tehtyä kohopainoissa pelkillä irtokirjakkeilla. 1950-luvulta alkaen yleisimmäksi painomenetelmäksi nousi nykyoffset.

Vuoden 1980 alussa tulivat Helsingin pörssin ensimmäiset määräykset koskien pörssipapereiden painamista, jolloin varmuuspainotoiminta vilkastui. Frenckell painoi sinä vuonna noin 20 eri osakeantia, yht. 400.000 osakekirjaa, toimitusten samalla kaksinkertaistuessa. Suomen Pankin Setelipaino painoi 1980 viisi miljoonaa obligaatiota ja osakekirjaa, valtaosan ollessa epäilemättä obligaatioita. 1979 näiden arvopapereiden osuus Setelipainon liikevaihdosta oli 17 %. Kuva painon 1982 vuosikertomuksen sivusta.

1984 lähtien osakekirja alkoi runsaiden osakeantien paineiden alla muuttaa ulkomuotoaan. Kun aikaisemmin oli taitettu ns. mantteli ja sen sisällä irrallinen kuponkiarkki – jossa talonki eli kantalippu (jota vastaan sai uuden kuponkiarkin) sekä erilliset osinko- ja osakeantiliput – tuli nyt osake, joka käsitti vain yhden A4-arkin: ns. sporttimalli.  Kuva: luonnoksesta osakekirjaan. Ensimmäinen sporttimallinen osake oli SYR 1984* ja Pörssin määräyksestä (kohta 1.5; PDF) tämä malli piti tulla anneissa pakolliseksi 1.1.1986 alkaen, mutta tämä ei tainnut toteutua. Suomalaisissa obligaatioissa ja esimerkiksi ranskalaisissa osakekirjoissa tämänkaltainen malli oli jo kauan ollut käytössä. Paperin yläpuoli oli varsinainen osake ja sen alla oli kiinteästi yht. noin kymmenen osinko- ja osakeantikuponkia. Myöhemmin oivallettiin yhdistää niitä numeroiduiksi osakekupongeiksi. Dorseerausvärijärjestelmällä ilmaistiin edelleen osakekirjan littera, eli osakemäärä.

*31.12.1984, Polytypos. Setelipainon ensimmäinen SYP-Invest 28.2.1985 ja Frenckellin Rohto 31.8.1985.

Pörssikaupan räjähdysmäinen kasvu 1980-luvun loppupuoliskolla teki fyysisten osakkeiden käsittelyn lähes toivottomaksi urakaksi. Esimerkiksi niiden päivittäiseen siirtoon pörssivälittäjien kesken jouduttiin hankkimaan panssaroitu erikoispakettiauto. 1992 alkoi ja 2000 päättyi silloisten pörssiyhtiöiden osakkeiden siirto paperittomaan arvo-osuusjärjestelmään, mikä oli edellytys myös nykyiselle nopeatempoiselle elektroniselle pörssikaupalle. Vrt. Rahamarkkinakeskus. Viimeinen painettu pörssiosakekirja lienee Viking Line 1995 (Frenckell). Ao-järjestelmän myötä hävisi valtaosa sen ajan potentiaalista skripokohteista, sillä vaihdettuja osakekirjoja ei käytännössä saanut takaisin mitätöityinä. Asianomaisten yhtiöiden esittelyissä täällä ja täällä mainitaan ao-siirron vuoden (1992–). Suomessa paperiset osakkeet voivat enää esiintyä vain noteeraamattomilla yhtiöillä.


MIKSI OSAKEKIRJOJA ON SÄILYNYT JÄLKIPOLVILLE?

Herttoniemen fajanssi 1762 on Suomen vanhin säilynyt osake. Vanhin suomalainen, keräilijän hallussa oleva osakekirja on vuodelta 1828, mutta melkein jokainen ennen 1896 on harvinaisuus ja kallis. Lista kaikista 1800-luvun suomalaisista keräilyosakekirjoista.

Suuri osa keräilijöiden hallussa olevista suomalaisista osakekirjoista on sellaisia, joita on saatu yhtiöiltä takaisin, eri menetelmin mitätöityinä, yleensä osakevaihtojen jälkeen. Kaikki yhtiöt eivät ole suostuneet palautuspyyntöihin, ja siksi keräilijä saattoi jopa jättää tarkoituksella osakkeensa vaihtamatta. Ykköslitteroiden kohdalla tämä on usein ollut hyvinkin kannattavaa! Tänä päivänä (ainakin noin v. 2005 jälkeen) on Euroclearin vaatimuksesta valitettavasti ollut käytännössä mahdotonta saada vanhaa osakettaan takaisin mitätöitynä, kun yhtiö on siirtynyt arvo-osuusjärjestelmään. Syynä saattaa olla joitain tapahtuneita tai epäiltyjä väärinkäytöksiä.

Toisen suuren ryhmän kokoelmissa muodostavat konkurssiin menneiden tai toimintansa lopettaneiden yhtiöiden osakkeet – ne jäävät kaikki osakkaille. Blanco-osakekirja on yhtiön hallussa ollut käyttämättä jäänyt varaosake. Specimenit ovat kirjapainojen näyte- ja vertailukappaleita. Voimassa olevia osakkeita keräilykohteina. Säilyneiden kohteiden määrät vaihtelevat yhdestä moniin tuhansiin. Täydellistä skripokokoelmaa ei pysty saamaan aikaiseksi mitenkään.

Kaikkein hienoimmat ja harvinaisimmat kohteet ovat usein ne käypinä olleet osakkeet, jotka olivat kadonneet tai unohtuneet jonnekin ja ovat tulleet esiin vasta vuosikymmenten kuluttua. Joskus tapaus voi jopa liittyä vuoden 1946 osakeleimaukseen. Natsi-Saksan entisen Reichsbankin holvissa tiedetään olevan joitakin suomalaisiakin arvopapereita (ns. Reichsbankschatz), jotka vieläkin (juridisista syistä) odottavat pääsyä päivänvaloon. Tarkemmat esiintymismuotojen määritelmät on alussa mainitun Suomen osakekirjaluettelon johdannossa.


Osakekirjakuvien diaesitys, 1 min. 35 sek., YouTube.


MILLÄ TAVALLA VOI KERÄTÄ ARVOPAPEREITA?

Suomalaisia keräilyosakkeita on olemassa paljon vähemmän kuin esimerkiksi ruotsalaisia, joten keskittyminen tiettyyn toimialaan onnistuu yleensä hyvin vain, jos ottaa mukaan ulkomaisiakin kohteita. Keräilyn maantieteellinen tai ajallinen rajoitus on sen sijaan kyllä toteutettavissa. Monet kiinnittävät huomiota osakkeen muotoiluun, omistajiin tai allekirjoittajiin. Jotkut keräävät myös joukkovelkakirjoja. (Ks. myös obligaatioiden historiaa Suomessa.) Kaiken kaikkiaan eri yhtiöitä, joiden osakekirjoja on meillä säilynyt keräilijöillä yms., on sen verran rajoitetusti (runsaat 3500 kpl), että kattavan luettelon laatiminen yhtiöistä nettiin oli mahdollista.

Osakekirjoissa oli aikaisemmin usein osakeantileimamerkki. Niitä tutkivat sekä leimamerkkikeräilijät (filatelisteja) että skripofiilit. Lue lisää näistä leimamerkeistä sekä postimerkkiliikkeiden osakkeista. Numismatiikka katsotaan olevan sukua skripofilian kanssa.

Kohteen hintaan vaikuttavat mm. seuraavat tekijät. Arvopaperin harvinaisuus, ikä ja kunto (mitä uudempi sitä korkeammat kuntovaatimukset). Koristeellisuus (hyvä kuva nostaa arvoa). Yhtiön tunnettavuus, historiallinen merkitys ja toimiala. Kuuluisan henkilön omistama tai sellaisen omakätinen allekirjoitus. Emittoitua osakekirjaa pidetään usein käyttämätöntä parempana. Ks. tarkemmin täältä. Itse hintatasosta ei pysty paljon yleistä sanomaan, mutta jos kohde on tavanomainen, hinta voi olla n. 20 euroa.


30 VUOTTA JÄRJESTÄYTYNYTTÄ OSAKEKIRJOJEN KERÄILYÄ SUOMESSA.

Varhaisimmat tiedot yksittäisistä vanhojen osakekirjojen keräilijöistä Suomessa ovat 1970-luvun loppupuolelta. 1983 Pekka Kantanen (kuva ylh.), joka oli silloin Yhdyspankin palveluksessa, ryhtyi tarmokkaasti hankkimaan vanhoja osakekirjoja. Hän järjesti 28.5.1986 aloittamassaan epävirallisessa klubissaan viisi alan huutokauppaa 13.2.1987 alkaen, ennen muuttoaan pääkaupunkiseudulta Kuopioon marraskuussa 1987, jolloin klubin kokoustoiminta loppui. Huutokauppoja oli vielä 1990-luvulla muutama.

2000-luvulle tultaessa tämä keräilyharrastus alkoi voimistua Suomessakin, ja 1.8.2007 aika oli kypsä Kantasen klubin uudelle tulemiselle. Silloin hän ja kaksi muuta perustivat rekisteröidyn yhdistyksen, Osakekirjakeräilijät ry:n (OKK), joka tänä päivänä alan keräilyn kantavana voimana Suomessa vie harrastusta eteenpäin, samoin eväin kuin 1980-luvulla: huutokaupoin ja tapaamisin. OKK:n jäsenenä saa paljon tukea harrastukselleen. Ruotsissa (SFHV-yhdistys 1979) ja muissa maissa, etenkin Saksassa ja Yhdysvalloissa, skripo-keräilyllä on pidemmät perinteet (1970-tai jopa 1960-luvulta) yhdistyksineen.

Pekka Kantaselle muodostui kokoelma, joka sittemmin oli Suomen kattavin alalla. Pääosa myytiin 2017. Eräällä saksalaisella keräilijällä oli myös erittäin paljon hienoja suomalaisia kohteita, mutta ne myytiin 2011. 2019 alkoi maan silloin suurimman kokoelman hajottaminen. Museoviraston kuvaosastolla on pieni kokoelma, ja joissakin arkistoissa ja ELKA:ssa ja museoissa on osakepapereita. Keräilijäin osakekirjakohteiden säilyttämisidea.


MISTÄ SAA LISÄTIETOA JA LÖYTÄÄ KOHTEITA?

1988 Kantanen ja Kari J. Sillanpää julkaisivat kuuluisan kuvateoksensa Osakekirjat kertovat. 2012 ilmestyi Kantasen toinen suurteos, Aikamatka pörssiin. Jo 1980 Erkki Borg oli julkaissut Rahan väärti -kirjansa, jonka sivuilla on mm. paljon kuvia vanhoista osakkeista. Borgilla oli itse kohtalainen myyntivarasto vanhoja osakekirjoja, joita hän ei kuitenkaan osanut markkinoida. Syksyllä 2001 hänen numismaattinen liikkeensä, Merkki Borg, joutui lopettamaan toimintansa. Alan lehteä Suomessa ei ole.

Jo 1981 tunnettu ruotsalainen kauppias ilmoitti (Hbl) ostavansa osakekirjoja Helsingissä. Pienet Pro Keräily Oy ja J. A. Ahlstedt harjoittivat Helsingissä alan postimyyntiä 1980-luvun loppupuolella. 2004 aloitti Suomen ensimmäinen varsinainen skripofiliakauppa (netissä), osakekirja.fi. Sen verkkokauppa suljettiin helmikuussa 2019, huutokauppatoiminta jatkui syyskuuhun 2019 eikä osakekirjakatalogi ole ollut käytettävissä 2020 kesän jälkeen.

Em. Osakekirjakeräilijät-yhdistys (OKK) ylläpitää internetsivustoa, antaa asiantuntevia neuvoja sekä järjestää omia huutokauppoja mm. kuukausittain huuto.net:issä. Yhdistykseltä uusi keräilijä voi ostaa mielenkiintoisen aloituspakkauksen. OKK ottaa mielellään vastaan myytäviä osakekirjoja jäsenilleen välitettäviksi, jos jonkun piirongin laatikosta on sattumalta jotain tällaista tullut esiin. Huuto.net -internet-huutokaupassa vanhat osakekirjat ovat jatkuvasti tarjolla muidenkin tahojen toimesta, ulkomaisia kohteita myöden. Osasto siellä on Rahat ja mitalit/Arvopaperit ja osakekirjat. Toinen suomalainen verkkohuutokauppa on systeemi.net

eBay:ssä (www.ebay.com) huutokaupataan paljon osakekirjoja, joskus suomalaisiakin. Hakusanana on "stock certificate" (Britanniassa "share certificate"), "gamla aktiebrev" tai osasto Coins/Scripophily. www.ebay.de:ssä hakusanana on "Wertpapiere". Ruotsalaisessa www.tradera.com:ssa voi hakea "aktiebrev". Ajatuksia nettihuutokauppojen hinnoista.

Varsinaisia alan erikoiskauppoja ei siis Suomessa ole, mutta antikvariaateilla sekä numismatiikkaliikkeillä (ja niiden ja alan yhdistysten huutokaupoissa) on usein osakekirjojakin tarjolla, varsinkin netissä. Ks. etenkin turkulaista antikvariaattia www.juvekim.fi  Kirpputoreilta hyviä kohteita voi löytää esimerkiksi vanhojen rahojen/setelien ja postimerkkien yhteydessä.

Miten myydään vanhoja osakekirjoja?

Kirjallisuutta
P. Kantanen, Aikamatka pörssiin: osakekirjat kertovat. Talentum 2012. [Kantanen]
P. Kantanen & K. J. Sillanpää, Osakekirjat kertovat, Espoo 1988 (3 painosta). [K&S] Usein myynnissä huuto.net:issä.
E. Borg, Rahan väärti (s. 206–279), Jyväskylä 1980.
internethakukoneilla löytää runsaasti ulkomaista alan tietoa käyttämällä hakusanaa: "scripophily".
 

Artikkelin kaikki ulkopuoliset tahot on mainittu sitoumuksetta.
Oikealla olevia kuvia voi suurentaa klikkaamalla niitä. Kursori näyttää tietoja.

Tämän sivun osoite on: www.porssitieto.fi/osake/osakekirja.html