© G. Kock  2010–2011
ULKOMAISET KERÄILYOSAKEKIRJAT

PÖRSSITIEDON MUITA TIETOSIVUJA VANHOJEN OSAKEKIRJOJEN KERÄILIJÖILLE:
Vanhat osakekirjat keräilyharrastuksena.  PT-netin kattava luettelo Suomen keräilyosakekirjoista.  Tietoja vanhoista osakeyhtiöistä.


Ulkomaisten vanhojen osake- ja JVK-kirjojen määrätietoinen keräily on meillä melko olematonta. Niiden tarjonta on kuitenkin Suomessakin suurta ja se on kasvanut voimakkaasti, hintojen ollessa usein alhaisia. Monet keräilijät (skripofiilit) haluavat myös usein kokoelmaansa muutaman ulkomaisen mallikappaleen, tai jonkun maailmankuulun yhtiön taikka Suomeen liittyvän yhtiön osakekirjoja, ja jos kerää kapeata toimialaa on mielekästä laajentua myös ulkomaille. Alla lyhyitä kuvauksia eri maiden osakekirjavalikoimasta. Valikoidut tyyppiosakkeet ovat yleensä tavallisia. Klikkaamalla pieniä kuvia, tai tekstilinkkejä, avautuu suuri kuva. Sivun osakekirjat eivät ole minulla myynnissä. Huom! Suomeen liittyvät monet ulkomaiset osakekirjat eivät ole mainittuja tässä; ks. katalogia.


POHJOISMAAT

Ruotsissa skripofiliatarjonta on moninkertaisesti suurempi kuin meillä. Upeita vanhoja painotuotteita löytyy helposti ja selvästi halvemmalla kuin vastaavia suomalaisia täällä. Jopa 1700-luvun osakekirjoja on keräilijöiden hankittavissa. Yleinen vanha osakekirja on esimerkiksi Göta Kanal*, ja yksi Kreuger & Tollin pitää toki omistaa (halpa; debentuureja on myös). Muita malleja: Rederi Irene (lisää), Stockholms Enskilda Bank, Svensk-Dansk-Ryska Telefon, Rederi Transatlantic, Uddeholm, Ytterstfors-Munksund. Muotoilun linjat ovat antaneet vaikutteita meille (tai päinvastoin, vrt. tämä SHO:hon). Läheskään kaikissa ei suinkaan ole kaunista vinjettikuvaa (Göteborgs Frimärks, Mineralolje**, Volvo). VPC-tyyppiset osakekirjat (1971–90, 1978 jälkeen ei enää yhtiökohtaisesti painettuja) ei arvosteta. Arvo-osuuksien tullessa 1991 VPC-kirjat jäivät kaikki osakkaille. Norjassa ja Tanskassa tyyppivalikoima muistuttaa Ruotsia, mutta tarjonta on suppeampi. Int. Industri.
*Vuoden 1833 osakekirjat oli painettu niin huonolle paperille, että 1888 yhtiö joutui painattamaan ne kaikki uudestaan, entisen näköisinä.
**Tämän yhtiön osakekirjat ovat numeroituja ja käsin allekirjoitettuja, mutta niitä ei emittoitu; ilmeisesti johtuen Itävallan tappiosta sodassa.

SAKSA, ITÄVALTA, SVEITSI

Saksa on skripofilian ykkösmaa Euroopassa. Keräilijöitä on hyvin paljon ja tarjonta on pitkään ollut runsasta. Kun entisen Reichsbankin holveissa sodasta lähtien olleet 28 miljoonaa lähinnä saksalaisia osake- ja JVK-kirjoja vuonna 2003 ruvettiin myymään keräilijöille, harrastus tuli koko kansan tietoon. Merkittävä osa ns. Reichsbank-Schatz'ista oli obligaatioita. Paremmat kohteet ja tunnettujen yhtiöiden paperit ovat kuitenkin kysyttyjä ja kalliitakin. R-papereissa on rei'itys kulmassa tai yhtiön koholeimassa. 1900-luvun alkupuoliskon osakekirjojen omaperäinen, jäykän asiallinen ulkonäkö sopinee hyvin saksalaiseen imagoon. Kuvat ovat niissä harvinaisia. Mutta myös moderneja kerätään ja skripokauppayhtiön oma osake* (voimassaoleva, ostettavissa) on siitä hyvä esimerkki. Kaksoismonarkia Itävalta-Unkari on rikas keräilyalue ja sveitsiläisiäkin löytyy jonkin verran. Ada-Ada-Schuh (lisää), AEG, Aschaffenburg, BMW, Basel Zoo.
*Osakekirjan esikuva on J. W. Freyn piirtämä unkarilainen Szegediner Fabrikshof AG 1870. Ranskassa on olemassa vastaava keräilijöiden ACTIF-yhtiö.

RANSKA, BELGIA

Ehkä johtuen ranskalaisten yhtiöiden lukuisista nurinmenoista keräilijöiden iloksi on säilynyt Saksan jälkeen toiseksi laajin valikoima eurooppalaisia osakekirjoja. Moni menetti osakearvonsa, kun siirtomaat itsenäistyivät vuodesta 1960 lähtien. Vaikka yhtiö toimi esim. Afrikassa (tai vaikkapa Suomessa), juridinen kotipaikka oli silti tyypillisesti Pariisi tai Bryssel. On keräilijän oma asia ratkaista, mihin maahan hän yhtiön sijoittaa. Koska papereita on usein tukkuerittäin jäljellä, hinnat ovat kohtuullisia. Belgiaan rekisteröityjen yhtiöiden pääomat rahoittivat usein hankkeita mm. itäisessä Euroopassa (Simferopol) ja kun kommunistit tulivat valtaan yhtiöiden omaisuus ja vakuudet kansallistettiin. Molemmissa maissa osakekirjojen (ne ovat yleensä haltijapapereita) muotoilu kuponkiarkkeineen noudattaa samankaltaisia linjoja ja usein antopäivää joutuu kirjasta etsimään (tietoja koskien 6.10.1944 Belgiassa). Valtaosa belgialaista kohteista ovat ranskankielisiä. Bryggen satamat (lisää), Delin (lisää), Sobniow (lisää), L'Union des Mutuelles (lisää).

ISO-BRITANNIA

Monet osakekirjat, vanhatkin, on sanottu muistuttavan tylsiä pesulakuitteja. Yleensä ne ovat yksivärisiä, ilman kuvaa eikä kehystäkään ole. Ehkä siitä syystä niitä ei ennen vanhaan ole pidetty erityisen säilyttämisen arvoisina. Siirtomaakohteitakaan ei ole runsaasti ja antopaikkakunnan puuttuminen vaikeuttaa usein virallisen kotimaan tunnistamista. Toki "oikean" näköisiäkin osakekirjoja on. Englantilaisia yhtiöitä ei siis näe kovin paljon skripomarkkinoilla. Charles Laffitte (lisää).

ESPANJA, ALANKOMAAT, MUU EUROOPPA

Espanjan erityispiirre on vanhojen, 1800- ja jopa 1700-luvun, osakekirjojen yleisyys. Ilmeisesti arvopaperit olivat käypiä hyvin pitkän ajan. Esimerkiksi La España Industrial (lisää) vuodelta 1854 on yleinen. Kuuluisa on Hispano Suizan (lisää) osakekirja (ei halpa). Kaikista muun Euroopan maista löytyy myös skripofiliaa, vaikkei yhtä laajaa valikoimaa. Hollantilaiset osakkeet eivät kuulu yleisimpien joukkoon. Maailman vanhin säilynyt osakekirja sanotaan olevan hollantilainen vuodelta 1606. Guadalquivir (lisää).

VENÄJÄ  (Pietarin pörssitalo)

Vallankumouksen vuoksi valtavat määrät arvopapereita muuttuivat pelkiksi papereiksi. Erityisesti on tarjolla keisarikunnan ym. yhteisöjen obligaatioita, joihin eurooppalaiset olivat tehneet paljon sijoituksia. Monen yhtiön osakekirjoja liikkuu myös. Todellisissa (vrt. Belgia yllä) venäläispapereissa muotoilu on varsin omaleimainen, eikä kuvia niissä juuri ole. Nyt venäläiset keräilijät itse ovat kiinnostuneet näistä kohteista ja tietyt JVK-annitkin ovat ostovoimaisen kysynnän kohteina. Joitakin neuvostoaikaisia obligaatioita samoin kuin nykyajan osakekirjoja on keräilijämarkkinoilla. Uralit, Valtion obligaatio. Virolaisessa osakekirjassa Balti Puuvilla (lisää) 1928 on vanhoja venäläisiä piirteitä.

YHDYSVALLAT, KANADA

Minkään maan vanhoja osakekirjoja ei ole niin paljon liikkeellä, kuin Yhdysvaltojen. Selitys. Siksi skripofiliakauppa on siellä suuri liiketoiminta. Valitettavasti 1900-luvun osakekirjat ovat yleensä tehty kirjapainojen vakiovinjetein ja ovat siksi suorastaan yksitoikkoisia. Väri sentään vaihtelee. Toinen valitettava asia on, että maailmankuuluja blue chips -yhtiöitä harvoin näkee keräilijämarkkinoilla. Niitä kyllä on, mutta ne ovat Yhdysvalloissakin kysyttyjä kohteita – oikeastaan se tilanne on yleismaailmallinen. VPC-kaltainen litterajärjestelmä poikkeaa meillä totutusta. Usein osakkeina myytävät paperit ovatkin joukkovelkakirjoja. Jopa 1800-luvun osakekirjoja on joskus ostettavissa halpaan hintaan, ja ne ovat ulkonäöltään hyvinkin yksilöllisiä ja hienoja. Niistä löytyy myös skripofilian hintavimmat kohteet – etenkin jos allekirjoitus on se oikea ja omakätinen. Varsin suosittu keräilyala on Konfederaation obligaatiot. Kanadassa osakekirjamaku on ollut lähellä USA:n. Chicago etc., Fabergé, Pan-Am (konkurssiin 1991).

KESKI- JA ETELÄ-AMERIKKA

Näitäkin on jonkin verran skripokeräiljöiden saatavissa, ainakin meksikolaisia, argentiinalaisia ja (vallankumouksen vuoksi) kuubalaisia. Puerto Ricolaiset ovat samannäköisiä, kuin amerikkalaiset. Skandin. laivatelakka, Meksikon keskuspankki, Cuauhtémoc (lisää).

AFRIKKA

Vaikka papereiden ulkonäöt saattavat olla hyvinkin eksoottisia viidakkoineen, siirtomaayhtiöiden yleisin virallinen kotipaikka oli kaupunki Ranskassa. Belgian Kongoon oli kuitenkin rekisteröity paljon yhtiötä, ja nekin menettivät kaiken sikäläisen omaisuutensa maan itsenäistyttyä 1960. Keräilijöiden iloksi niiden papereita myydään nyt halvalla ja kaikkialla. Egyptiläisiä, Nasserin kansallistamien yhtiöiden osakekirjoja arabialaisine teksteineen tarjotaan runsaasti. Samoin Ranskan, muttei brittien entisten siirtomaiden. Bongola, Br. S. Africa Co., Coguisa, Electricity & Ice, Kap Verden suolatehdas (lisää), Kilo-Moto (lisää), Mosambik-yhtiö.

KIINA

Kuten aikaisemmin Venäjällä, Kiinalla oli suuri ulkomaanvelka. 1920 alkaen lainanottajat eivät kyennyt maksamaan kaikkia lyhennyksiä, eivätkä kommunistit tunnustaneet vanhojen hallitusten sitoumuksia. 1900-luvun alkuvuosikymmeniltä olevat upeannäköiset isot obligaatiot ovat siksi yleisiä, mutta niiden kysyntä on hyvä. JVK-velallisia on useita erillisiä, mutta osakekirjoja ei löydy niin paljon. Kaikki arvopaperit ovat tosin yleensä emittoitu Länsi-Euroopassa. Teollisuuspankki (lisää), Rautatieobligaatio 1907.

MUU AASIA, OSEANIA

Intialaiset, joita näkee melko säännöllisesti markkinoilla, muistuttavat yksinkertaisuudessaan englantilaisten ulkonäköä. Samoin harvemmin nähtyjä australialaisia. Vanhoja japanilaisia ei liiku markkinoilla. Eräitä Ottomaanien valtakunnan -aikaisia arvopapereita ei ole vaikea hankkia. Muutoin kysymykseen tulee jälleen lähinnä ranskalaiset siirtomaayhtiöt, etenkin Indokiinasta. Annamin sokeri, Balia-Karaïdin (lisää), Uudet Hebridit.


PÖRSSITIETO-käsikirja.Yhteystiedot.
Pörssiosakekirjoja.Opas. — Lyhyitä yrityshistoriallisia artikkeleita.
Postimerkkiliikkeiden osakekirjoja.
Tämä sivu on: www.porssitieto.fi/osake/ulkomaiset/index.html
(You might want to try one of the online autotranslation services on the Finnish text.)


TIETOJA ERÄISTÄ YHTIÖISTÄ

IRENE, Rederiet för ångfartyget
Mukana tässä, koska se edustaa harvinaista laivanisännöintiyhtiön painettua osuuskirjaa (lottbrev). Suomessa avoimen yhtiön osuuskirjoja ovat ainakin Jussarö ja Nuutajärvi sekä Inpac. Kun vanha helsingborgilainen Rederi AB Kärnan purettiin 1921 sen viimeiset laivat, Dicido ja Irene, myytiin varustamon varatoimitusjohtajalle, Sven Redigille, joka päävarustajana muodosti aluksille erilliset yhtiöt. Molempien osuuskirjat ovat samannäköiset ja samalla vinjetillä. Vaikka laivat eivät olleet sisaraluksia niiden erottaminen on vaikeaa, mutta vinjetissä lienee Dicido. Redig johti myös suurta AB Transmarin-varustamoa. 1936 Irene myytiin ahvenanmaalaiselle Albert Janssonille ja sai nimen ss Helen. Irene-varustamo purettiin.

ADA-ADA-SCHUH Frankfurt a.M. Per. 1900. Suuri naisten, tyttöjen ja lasten kenkien tehdas. 1937 yritys takavarikoitiin sen juutalaisilta omistajilta, Nathaneilta, ja sai Ada-Ada -nimensä. Työntekijöiden määrä oli silloin noin tuhat. Tehtaan toiminta päättyi 1966.

BRYGGEN SATAMAT (Compagnie des Installations Maritimes de Bruges). L. Coiseau ja J. Cousin perustivat yhtiön 25.11.1895 rakentamaan ja hoitamaan Bryggen sisäsataman ja ulkosataman (Zeebrugge). Bryggen kaupunki sijoitti puolet osakepääomasta. Satamat valmistuivat 1905 ja hoitoyhtiön nimi on nyt Maatschappij van de Brugse Zeevaartinrichtingen. Osakekirja, joka on tavallinen, pidetään yhtenä maailman kauniimpana. Se on myös olemassa rei'itettynä sekä modernina jälkipainoksena (ND) vuoden 1913 annista (op. 11 milj.), sekä vielä kaksivärisenä obligaationa (1909, myös jälkipainoksena; lisäksi 1948). Vuoden 1904 kantaosakkeissa ja joissakin etuoik. pieni vaakuna karhun yläpuolella on sininen. Vuodelta 1895 on säilynyt osakekirja (tilapäinen?), mutta luultavasti kaikki kirjat piti vaihtaa uusiin vuoden 1904 osakeannin yhteydessä. Silloin oli yht. 9 000 kanta- (harvinaisempi) ja 9 000 etuoik. haltijaosaketta. Jokunen blanco etuoik. tunnetaan myös.

DELIN J. Delin oli 1890 perustanut Leuvenissä, Brysselistä itään, tehtaan valmistamaan laadukkaita Derby-polkupyöriä. 1898 yritys muutettiin osakeyhtiöksi ja alkoi seuraavana vuonna valmistaa myös moottoripyöriä, autoja ja maamoottoreita. Tehdas oli 4 000 m² ja työntekijöitä oli 250. Tammikuussa 1902 yhtiö meni vararikkoon ja kilpailija Eugène Mathieu osti osan tuotantolaitteista. Vain yksi auto on säilynyt. Osakekirjoja jäi kuitenkin paljon, mutta ne ovat haluttuja. Samoin Georges Gaudyn yhtiölle 1898 piirtämä maailmankuulu mainosjuliste.

L'UNION DES MUTUELLES Paris 1910. Hallinnointi- ja jälleenvakuutusyhtiö. Ilmeisesti pienten keskinäisten yhtiöiden perustama ja lyhytikäinen yhteinen erikoisyhtiö. On myös samannäköisiä osakekirjoja perustamisvuodelta 1908, jolloin osakepääoma oli 500 000 frangia. Usein ranskalaisissa osakekirjoissa ei ole kuvaa, tässä on.

CHARLES LAFFITTE & CO. LTD. Pankkiala. Yhtiön perustaja, ranskalainen pankkiiri C. Laffitte, joka oli naimisissa englantilaisen kanssa, rahoitti mm. rautateiden rakentamista Ranskassa ja Englannissa. Vanha (1866) osakekirja on erittäin yleinen ja epäilyksiä on esitetty, Tässä kappaleessa on yhtiön sinetti värittömänä koholeimana, numero ja kolme allekirjoitusta (ensimm. on kohopainettu), mutta joskus jotain puuttuu.

ISLAS DEL GUADALQUIVIR Remigio Eric Fisher, joka työskenteli maatalousasiantuntijana Niilin suistossa, oli 1923 lintumetsässä Guadalquivir-joen laajalla suoalueella (Las Marismas) Sevillan eteläpuolella. Hän innostui hedelmällisen mutta neitseellisen alueen mahdollisuuksista ja pani alulle tämän kehitysyhtiön lordi Milnorin kanssa 1926. Pääoma tuli Britanniasta ja jossain määrin Sveitsistä ja osakkeet markkinoitiin tehokkaasti. 1926 ostettiin iso alue Rincón de los Liriosista sekä 1927 Isla Mayor (Casa Rieran markiisilta) ja suuri alue Marisma Gallegasta, yht. 276 ha. Oikeista saarista ei ollut kysymys, vaan suistosta. Yhtiö rakensi vesi-, maan- ja rautateitä, sähkö- ja puhelinlinjoja ja perusti kyliä suoalueella. Osakekirjan kuvassa käsitellään puuvillaa (ks. myös kehys), mutta 1929 ensimm. istutukset olivat riisiä. Kun riittäviä satoja ei saatu yhtiö joutui lopettamaan jo 1930-luvun alussa. Kaunis osakekirja on siksi yleinen. Sevilla oli tasavaltalaisten hallussa 1931–36. Nyk. riisinviljely menestyy kostealla alueella erinomaisesti.

HISPANO SUIZA perustettiin 1898, mutta meni konkurssiin. Toiminnan jatkaja, tämän osakekirjan yhtiö, muodostettiin 1904. Sveitsiläisyyttä yhtiössä edusti sen nerokas pääinsinööri Marc Birkigt. Hispano Suiza jakautui 1923 espanjalaiseen ja ranskalaiseen haaraan. Päätuotteet olivat auto- ja lentokonemoottorit ja loistoautot. Henkilöautoja H. S. valmisti Espanjassa vuoteen 1940 asti. Maailmankuulu osakekirja on taiteilija Ramón Casasin piirtämä. Hienostunut nainen turkissaan on italialainen näyttelijätär Teresa Mariani.

SOBNIOW S.A. Pariisi 1924. Öljyn etsintä ja tuotanto. Yhtiö ei maksanut koskaan osinkoa. Sobniow oli vaatimaton öljy- ja kaasukenttä Jaslon kupeessa (itäpuolella), Tarnówista kaakkoon. Se löydettiin 1922. Silloisessa Itävallan Galitsiassa maaöljyn tuotanto oli alkanut jo 1854 ja ruotsalainen Mineralolje-yhtiö liittynee näihin esiintymiin. Puolan kaakkoiskulmassa Karpaateilla on toimivia öljykenttiä edelleen.

BALTI PUUVILLA KETRAMISE JA KUDUMISE VABRIKU (rekisteröity Viroon 1921), kansan suussa Sitsivabrik, perustettiin 1898, mutta toiminta alkoi 1900. Tehtaan nelikerroksisen ja 234 metriä pitkän ensimm. vaiheen rakentaminen alkoi 1899 Sitsissä, Põhja-Tallinnissa niemellä vanhasta kaupungista luoteeseen. 1909 valmistui uusi siipi, joka 1920 yhdistettiin vanhaan osaan. Pääkonttori oli Pietarissa ja markkinat silloin Venäjällä, mutta 1919 pääomistaja ja toimitusjohtaja Isaak Citron (1879–1942) muutti Tallinnaan. Ennen vallankumousta tehtaassa oli töissä 2 300 ihmistä, suurin piirtein saman verran kuin Finlaysonilla Tampereella. Narvalainen Kreenholm* oli alalla vieläkin suurempi. Marraskuussa 1932 paljastui Viron suurin talousskandaali. Citron ja Balti Puuvillan toinen pääomistaja, Konstantin Karl Wachmann, Tallinnan paikallisjohtaja tsaarinajalla ja nyt kaupallinen johtaja, olivat 1925–31 väärentäneet yhtiön kirjanpidon ja tilinpäätökset saadakseen sisään 20 milj. kruunua osakeannissa (luultavasti juuri tämän osakekirjan 1928-annissakin) sekä kavalluksiaan peittääkseen. Samanaikaisesti Balti, Sindi-sisaryhtiöineen, oli Viron Pankin ylivoimaisesti suurin velallinen. Molemmat liikemiehet pidätettiin, Isaak Citron Klaipedassa (Memel). Omiin taskuihinsa herrat olivat pistäneet ainakin 4,2 milj. kr yhtiön rahoja, joilla he mm. ottivat Balti Puuvillan valtaansa. Kavalluksen todellinen määrä on arvioitu olleen 7,5 milj. kr. He elivät suureellista loistoelämää, mutta Citron ilmoitti verottajalle tuloina vain 500 kr/kk (työläisen keskipalkka oli 50 kr/kk). Molemmat olivat juutalaisia, mikä siihen aikaan vain vaikeutti heidän asemaansa jutussa. Isak Citron tuomittiin kolmeksi ja Konstantin Wachmann kahdeksi vuodeksi vankeuteen, mutta rahoillaan ne saivat ostettua itselleen mukavahkot olot muurien sisällä. Sosialisoinnin aikoihin syksyllä 1940 Citron omisti yhtiöstä melkein puolet, Robert Bang neljänneksen, Wachmann 1/10 ja Mark Jung ym. loput. Herrat olivat Viron rikkaimpia. Sisaryhtiönä oli OÜ Sindi Tekstiilivabrik. Sen ja kahden muun em. tehtaan myyntiyhtiö oli vuodesta 1919 Kreenbalt. 28.8.1941, kun saksalaisia oli jo Tallinnassa, vetäytyvät neuvostojoukot sytyttivät Balti Puuvillan tiilisen tehtaan tuleen. Vain seinät jäivät. 1945 rakennus korjattiin. 1990 tekstiiliyritys myytiin Singaporeen, mutta pian toiminta loppui. Paikalle on nyt tulossa pilvenpiirtäjiä. 1928-osakekirja (2, 20, 100 haltijaosaketta kuponkiarkkeineen) on helposti saatavissa Suomessa. Sen on allekirjoittanut hallituksen pj. sekä Wachmann, Bang, Citron ja vaneritehtailija Martin Christian Luther.
*3.11.2010 v. 1857 per. Kreenholm meni konkurssiin. Parhaimmillaan se työllisti 12 000 henkeä ja oli Neuvostoliiton suurin tekstiilitehdas. Yritys siirtyi 1995 Borås Wäfveri AB:n omistukseen.

CUAUHTÉMOC (Compañía Minera Cuauhtémoc y Anexas). 1895 per. kulta- ja hopeakaivosyhtiö. Batopilas, Distrito Andrés del Río, Estado de Chihuahuan lounaiskulma. (Cuauhtémocin kaupunki sijaitsee kuitenkin Batopilasista yli 200 km koilliseen.) Yhtiö ei maksanut koskaan osinkoa ja kaivos lopetti toimintansa jo 1900, kunnes Henry Durand osti sen 1915 Batopilas Mining Co:n nimiin. Hän tiesi, että malmin syanidoiminen tuotti hyvää rikastetta. (Asteekkijohtaja Cuauhtémocin Ciudad Méxicossa olevan patsaan jalustassa on hänen neljän sotapäällikkönsä nimet.)

SALINS DU CAP VERT Sal on Kap Verden koillisin saari. Nimensä se sai Salin koillisosan Pedra de Lumen tulivuoren suuresta kraatterista, jossa oli löydetty suolaa satoja vuosia sitten. Hedelmätön saari oli silloin asumaton. 1804 kaivettiin aasin mentävä tunneli kraatterin seinämän läpi, mutta olosuhteet olivat liian kovat. Kraatterin loistokausi alkoi 1919, kun osakekirjan yhtiö osti Pedra de Lumen kaivoksen Manuel Antonio Martinsin perillisiltä ja teki tunneliin köysiradan. Voimakkaasti suolapitoinen vesi pumpattiin ylös Maan uumenista (ei merivettä) tuulimyllyillä kraatterin pohjan pinnalle kuivumaan (ks. myös vinjettiä). Työntekijöitä oli satoja ja köysirata pystyi tuomaan 25 t suolaa tunnissa rantaan, missä se lajiteltiin ja säkitettiin. Paikallisjohtajana oli kauan Bonnafous. 1985 suolan tuotanto käytännössä loppui ja kylä autioitui (osakekirjan yhtiö ei kuitenkaan liene ollut niin pitkäikäinen, ehkä se liitettiin Salins-ryhmään). Saarella on hyvä lentokenttä 1940-luvulta lähtien ja nyt Pedra de Lumeen suunnitellaan terveyskylpylää. Suolaa tehtiin myös saaren Santa Marian kylässä. Osakekirjat, jotka ovat yleisiä ja samannäköisiä, ovat päivättyjä 1919 (15 000 osaketta), 1924 (+15 000 osaketta) tai 1925 (+20 000 osaketta) ja yhtiö löi myös rahapoletteja.

RUOTSI
vanha osakekirja

aktiebrev

osuuskirja

Stockholms Enskilda Bank

Svensk-Dans-Ryska Telefon

aktie

stock certificate

osakekirja

aktiebrev

TANSKA
historiskt värdepapper

SAKSA
Berliinin pörssitalo

osakekirja

historische Wertpapier

osakekirja

osake

Wienin pörssitalo

BELGIA
Antwerpenin pörssitalo

osakekirja

osakekirja

osake

RANSKA
Pariisin pörssitalo

action

osakekirja

ENGLANTI
share certificate

ESPANJA
vanhat osakekirjat

titre

osakekirja

VENÄJÄ
osakekirja

obligaatio

VIRO
osakekirja

YHDYSVALLAT
vanha osakekirja

osakekirja

Pan American

ARGENTINA
osakekirja

MEKSIKO
osakekirja

osakekirja

BELGIAN KONGO
aktiebrev

EGYPTI
osakekirja

ESP. GUINEA
accion

KAMERUN
osakekirja

KAP VERDE
osake

MOSAMBIK
Mozambique Company

RHODESIA
British South Africa Company

KIINA
osakekirja

osakekirja

RANSKAN INDOKIINA
osakekirja

TURKKI
osakekirja

UUDET HEBRIDIT
osakekirja