Oy Helsingin Uusi Hattutehdas - Ab Helsingfors Nya Hattfabrik

Per. 1900, lak. 1964.

Olki- ja huopahattujen, myöh. etenkin naisten hattujen valmistus, Museokatu 26 (oma, rak. 1914, 5600 m³, kuva 2, nyt). 50 työntekijää 1914, 60 1948. Esim. tilivuonna 1940/41 valmistettiin 49.000 huopa- ja silkki- (2,7 Mmk), 27.000 olki- (1,6 Mmk) ja 2000 ateljee- (0,2 Mmk) hattua ja myytiin somistus- ja muodistustarvikkeita 2,9 Mmk:lla. Sisäkuva 2 3 4 5 6 7 8.

400 os. à 100 mk. Op.-korotukset: 1911, 1912, 1916, 1916, 1917, 1918, 1919, 1920, 1928, 1947 (op. 4,8 Mmk). Osakekirjan 2 vinjetti ↑ on Albert Gebhardin piirtämä.

Omistajat 1916: perustajiin kuulunut yhtiön TJ Sven Westerlund (1867–1930, kuva →) 36 %, niinikään perustajiin kuulunut John Catani (1864–1931, ks. myös Ab A. Wiborg) 23 %, Onni Tarjanne 9 %. 1918: Westerlund 27 %, Catani 15 %, Tarjanne 5 %. 1922: Westerlund 40 %, Catani 20 % (27 % 1927), Tarjanne 6 % (11 % 1927). 1939: Anita Tigerstedt 25 %, yhtiön TJ Lars Giovanni Catani vpi (1894–1953) 19,5 % (21,5 % 1945), Tarjanne 7 %. 11.1954: Suomen Hattutehdas Oy 49 %.

Yrityksen tuotantotoiminta päättyi 1958(?) kun se siirrettiin silloisen pääomistajan, Högstenien omistamaan saman alan Suomen Hattutehdas Oy:hyn, mihin yhtiö fuusioitiin per 1.7.1963.

Tyhjillään jääneen PR Onni Tarjanteen (1864–1946) piirtämän tehdasrakennuksen (rak. 1914, purettu 1978) tuli asuntola. Ilmeisesti siitä yhtiö sai vuokratuloja 2,76 Mmk vuosittain 1955 alkaen. Oy Helsingin Uusi Hattutehdas purkautui 1964.

1966–69 talossa toimi Oy Laivapesu Ab. Rakennuksen tilalle valmistui 1980 Asunto Oy Museokatu 26:n (per. 1974) uusi asuintalo. Tontin oli silloin omistanut A. W. Liljeberg Oy (vanha).

[PRH. Puretut talot s. 144. Lisää: H Hel-T s. 177, St s. 481. Veckans Krönika 12/1914 s. 103.]



Katsaus yhtiön tilinpäätöksiin 1929–62:

Taulukko ja käyrä. Kuten reaaliarvojen (deflatoidut luvut) mukaisista käyristä ilmenee toiminnan volyymin trendit ovat koko tarkastelujakson aikana olleet laskussa. Hattutehtaan myynti on luonnollisista syistä supistunut, etenkin sodan jälkeisena aikana, eikä yhtiö ollut löytänyt merkittävästi korvaavaa uutta liiketoimintaa. Siksi myöskään tase ei ole kasvanut – ei olla investoitu paljon mitään. Vertailun vuoksi mainittakoon, että Silveksin liikevaihto oli 187 Mmk 1953.



Kannattavuus on (siinä määrin kun virallisista myynti- ja vuoden voitto -luvuista pystyy päättelemään) ollut tasaisen vaatimaton, kunnes se romahtaa tilikautena 1952/53. Sijoitetun pääoman tuotto on täytynyt olla kauan varsin huono, sillä yhtiön ainoa merkittävä omaisuuserä, Museokadun kiinteistö, on ollut taseessa huomattavan aliarvostettu. Tarkastelukauden aikana on ainoastaan kerran, kauden alussa, korotettu sen kirjanpitoarvoa (0,5 Mmk:lla). Silti oman pääoman osuus taseen loppusummasta (omavaraisuusaste) on aina ollut huomattavan korkea. Kysymys on siis ylikapitalisoinnista, laiskasta pääomasta.

1952/53 ja sitä seuraavana tilikautena tapahtuu jotain mullistavaa. Tulos painuu voimakkaasti tappiolliseksi ja yhtiö nostaa lainaa PYP:stä, ilmeisesti käyttöpääomaksi. Marraskuussa 1954 Högstenin hattutehdas ostaa noin puolet osakekannasta. Kalenterivuoden 1955 aikana valmistustoiminta siirrettiin tiettävästi Högstenin tehtaalle, joka valmisti naisten hattuja Vuorikatu 20:ssä, ja PYP-laina maksetaan pois.

Vuoden lopussa yhtiöllä ei ollut tavaravarastoa (8,3 Mmk 1954). Mutta kahtena seuraavana vuonna yhtiöllä on taas liikevaihtoa (tavaravarasto 2,1 Mmk 1956). Alihankintaa? Tavarakauppaa? 1958 lähtien ei ole enää myyntiä, ainoastaan vuokratuloja.

© G. Kock