Osberg & Bade Aktiebolag

Per. 1874, lak. 1882. Oy:n alkuperäinen nimi Helsingfors Mekaniska Verkstads Ab muutettiin jo perustamisvuotena 1874.

1857 Carl August Osberg otti vävynsä August Herman Baden osakkaaksi 1840 aloittamaansa kuparisepänliikkeeseen. 1860 poika Oskar Peter Osberg (1836–1901, kuva →) astui isänsä tilalle yhtiöön, joka toimi Mikonkatu 7:ssä. C. A. Osberg ja hänen perillisensä omistivat kiinteistön 1843–73. Myymälä Aleksanterinkatu 28. Paloruiskut olivat alusta alkaen tärkeä tuoteryhmä. 1861 yhtiön ss Ilmatar aloitti liikennöidä Suomenlinnaan.

1863 yritys siirrettiin Sörnäisiin Näkin alueelle ja vastakkaiselle Pannukakun saarelle ostamalla Nikolai Smithilta vuokraoikeudet yht. 3,5 ha tonteille. Kuva 2. Kartta. Asemapiirros. Vrt. länsinaapuri J. D. Stenberg. 1873–82 yhtiöllä oli konepajan ohella myös puusepäntehdas Sörnäisissä lähellä Kulosaaren siltaa. 1874 yritys oli 612 työntekijöillään maan suurin konepaja. Tuotannon arvo oli silloin 1,9 Mmk.

Konepajan (esim. maatalouskoneita) lisäksi Osberg & Badeen kuului rauta- ja värimetallivalimo ja läkkipeltisepänpaja sekä Sörnäisten puusepäntehdas rautatievaunuja ym. ajoneuvokalustoa varten. 1870-luvulla oli n. 600 työntekijää. 1873 tuotannon arvo oli 1,5 Mmk. Näkin tuotantolaitokset paloivat 1875 ja yritys joutui taloudellisiin vaikeuksiin.

Yhtiö jätti konkurssihakemuksensa 30.1.1882. Velat olivat 1,3 Mmk. Konkurssihuutokaupassa 1882 konepajan osti Oskarin veli Julius Rudolf Osberg, mutta Oskar jatkoi sen johtajana. Työntekijöitä oli nyt n. 100. Sörnäisten vaunutehdas myytiin 1882 Helsingfors Sandviks Ab:lle.

1891 seuraaja Osbergska Verkstaden myytiin Brobyggnads Ab:lle, josta tuli Maskin- och Brobyggnads Ab. Se toimi em. Näkin ja Pannukakun tonteilla. Ks. Kone ja Silta Oy, jonka osakekannasta Julius Osberg sai 67 %. Pannukakun saari yhdistettiin n. 1900 mantereeseen.

[Gripenberg Kone ja Silta s. 16–27. Narinkka 1982 s. 21 42 ja 124–146. S. vuoritoimi I s. 549 ja III s. 446–454. Hels. kaup. hist. III:1 s. 517–8, IV:1 s. 352–4 ym. Entisaikain Helsinki V (aikaisemmin US 16.6.1889) s. 262–8. Navis Fennica 3 s. 29. Narinkka 1982. Heikonen Rakennushistoriaselvitys Helsingin Mikonkatu 7 (2018) s. 14–21. Lisää: Tfif s. 119 (hyvä lähde).]

© G. Kock

Osberg & Bade