Uudenkaupungin Laiva-Osakeyhtiö

Per. 1917, lak*.

Rahtivarustamo, puiset purjelaivat Ahti, Elna, Eläköön, Karin (m/aux), Laura, Rauha, Sovinto, Warma ja Wellamo. Niistä neljä oli yhtiön itse rakentamia. Kirkkokatu 1 (kuva 2 3). (Uudenkaupungin historia IV s. 317 mukaan Warma oli maailman viimeinen puusta rakennettu parkkilaiva.)

2.10.1918 yhtiö päätti ostaa 1/10 osuuden Uudenkaupungin Valtamerilaiva Oy:n purjelaivoista Kensingtonista, Port Patrickista ja Windsor Parkista. Alukset oli alun perin tarjottu otsikon yhtiölle, mutta koska se ei halunnut niitä ostaa perustettiin uusi Valtamerilaiva-varustamo.

Varustamo omisti ensin Varvinmäen telakan ja osti 1922 Uudenkaupungin telakan. Siitä ei koskaan saatu kannattavaa. Kuva.

Uudenkaupungin telakka

2000 os. à 500 mk, 1917 op. 2500 os., 1918 4000, 1918 6000, 1919 8000. Osakekirja 2 3. Yhteenveto.

Hajaomistuksessa. Suurimmat omistajat 1917–25 olivat Knut Wallin 2,2–3 %, Toivo Piintilä 2,6 %, A. Aula 2,5 %, yhtiön TJ 1917–24 mkp. Johannes Arvid Malén (1867–1924) 2–1,5 %, yhtiön TJ 1924–32 mkp. Juho Saarinen 1,5 %.

J. A. Malén

1918 Pörssi hylkäsi yhtiön listalleottohakemuksen. Yhtiö oli pörssinoteeratun Uudenkaupungin Valtamerilaiva Oy:n osakas ja varustamoilla oli yhteisiä omistajia ja johtajia.

Pääsyy varustamon konkurssiin, joka alkoi 30.1.1932, oli Suomen Joutsenen tappiollinen kunnostusurakka 1931. Lisäksi aika oli ajanut varustamon puulaivojen ohi. Yhtiön viimeiset kolme laivaa ja telakka siirtyivät Gustaf Eriksonin omistukseen 1933. Lisää konkurssista.

[PRH. Historiikit (Uudenk. telakka). Merenkulkijoita ja laivanvarustajia Uudestakaupungista s. 70–79. Uudenkaupungin historia IV s. 317 ja V s. 162 ja 190. Meidän isä on töissä telakalla s. 343. Navis Fennica 1 s. 245. Uusi Aura 12.4.1931 s. 6.]

© G. Kock

Uudenkaupungin telakka, Suomen joutsen