Tuomo Halonen Oy (uusi)

Per. 1966, toimii.

1988 (ennen yleisöantia) silloin myyntiyhtiönä toiminut tytäryhtiö Elecster Oy (vanha, entinen nimi Rakennusmuovi Oy, per. 1955, 136.404) osti Tuomo Halonen Oy:n (vanha, entinen Ky, per. 1967, 189.543, uusi nimi Finha Capital Oy, toimii) teollisen liiketoiminnan ja omaisuuden sekä muutti nimensä Tuomo Halonen Oy:ksi (uusi). Nimi vuodesta 1997 Elecster Oyj (uusi).

Elecster Oyj:n ensimmäinen ja edelleen tärkein tuote, maidon pussipakkauskone, valmistui 1966. Pussi, ↓↓. 1971 irtomaidon myynti päättyi Helsingin alueella. 1987 perustettiin osakkuusyhtiö Intiaan (pakkausmateriaalien valmistus). 1988 ostettiin Noormarkussa sijaitseva konepaja (teurastamo- ja lihanjalostusteollisuuden koneita, myöh. Palmiatek Oy, vanha), venttiilien valmistusyhtiö Levent Oy (myyty 1990-luvun lopulla) sekä muovituotetehdas Plastronic Oy.



1989 ostettiin liha-alan koneita valmistava Palmia AB Ruotsista. 1991 perustettiin AS Eesti Elecster. 1992 ostettiin konkurssiin menneen Sandudd Tapetti Oy:n liiketoiminta (Toijala, tapetteja ja mattoja, per. 1885 Helsingissä), josta muodostettiin TH-Sandudd Oy (nimi vuodesta 1997 Sandudd Oy).

2002 perustettiin tytäryhtiöt Kiinaan (ei enää valmistusta) ja 2003 ostettiin venäläisen pakkausmateriaalitehtaan. 2004 myytiin MKT-Finland Oy:n (nimi vuoteen 2002 Palmiatek Oy, vanha) liiketoiminta konsernin ulkopuolelle Palmiatek Oy:lle (uusi) ja MKT-Finland Oy:lle (uusi) MBO-kaupoissa. 2021 myytiin A/S Eesti Elecster.

Perustaja Tuomo Halonen eli 1930–2006, kuva →. TJ 1988–2017 DI Jorma Halonen (s. 1952, ei Tuomo H:n lapsi). Päätehdas Sontulassa.

Laji A: I-lista 18.1.1989–29.9.2006, päälista 2.10.2006–.

1988 yleisölle 900.000 A-os. à 40 mk (na. 5 mk). Laji A (1/10 ääni 8 % osinko) tuli 1988. Arvo-osuus 1994. Osakekirja.

1991 1400 osakasta. 2007 Finha Capital Oy (Tuomo Halosen perilliset) 35 (45 äänistä) %, Okuli Oy (Tuomo Halosen lapset) 29 (48) %. Perustaja Tuomo Halonen oli 1963–68 ollut VKT:n TJ.

[PRH. Kotisivut. Historiikit (Elecster). PT 34 s. 43. Akaan historia III s. 300. Fakta 10/1986 s. 71–74.]

© G. Kock