Tammerfors Ångbränneri Aktiebolag - Tampereen Höyrypolttimo Osakeyhtiö

Per. oy 1873, lak*. Otsikon oy jatkoi apteekkari Edvard Julius Granbergin 1871 perustamaa yksityistä polttimoliikettä. Säännöt. Historiikki. Granberg,1823–84, kuva →, oli myös Walkiakoski Ab:n (vanha) perustaja. Nimikirjoitus.

Yhtiö valmisti raakaväkiviinaa (spriitä), Voionmaan mukaan vuodesta 1876. 1880 Tampereen Höyrypolttimoon liitettiin oma jalostustehdaskin juomakelpoisten (30–50 %) viinojen puhdistamista ja valmistamista varten. Ks. myös Erityispiirteitä ajan ... Vähittäismyyntiin yhtiö jalosti paloviinaa (Suomi, Fahlu, Annis, Kumina, Pomeranssi) sekä "konjakkia", "rommia", punssia ja likööriä.

Tilapäisen kunnallisen kieltolain 1903 aikana tuotanto käsitti puhdistettua ja tislattua väkiviinaa teknisiä tarpeita varten. 1878 1 mestari ja 16 työntekijää. 1890 14 työntekijää. Kiintiö 1891 200.000 l. Tuotannon arvo 127.000 mk 1888. 1898 tuotanto 403.000 l, arvo 443.000 mk, 20 työntekijää. 1908 työntekijöitä oli 25–30. 1914 tuotanto 400.000 litraa 50 %. 1920-luvun alussa yhtiö valmisti mietoja mallasjuomia (kaljaa).



1879 valmistui yhtiön uusi tehdas (kuva 2 3 4; sisäkuva) Näsijärven rannalla Pajasaarta vastapäätä, kartta. Talo, joka purettiin 1930 (kuva), oli aivan kiinni Porin rataa (valm. 1893), sen pohjoispuolella. Vanha polttimo vuodelta 1871 ja muita rakennuksia olivat sijainneet välittömästi nykyisen radan eteläpuolella lähellä rantaa. Muita rakennuksia: 1 2 3 4. Kaupungin vuokramailla. Samalla aluella oli sijainnut valtion 1776 rakentama viinapolttimo, joka lakkasi 1800-luvun alussa.

Jalostustehdas taas siirrettiin 1910-luvulla Onkiniemeen Höyrypolttimon omistamasta Kauppakatu 16:n ja Hämeenpuisto 27:n kulmakiinteistöstä. Pihakuva 2. Itse polttimon suunniteltu siirto Onkiniemeen ei toteutunut ja irtaimiston ostanut yritys meni konkurssiin. Yhtiön konttori jäi Kauppakatu 16:een (jossa myös E. A. Bergiuksen asunto ennen pakkomyyntiä), joka pakkohuutokaupattiin 16.9.1931.

1931 perustettiin Asunto-oy Kauppakatu 16, jonka omisti samassa osoitteessa toimiva Oy Lakkitehdas Vega (32 %) ja sen omistajat. Ks. myös Oy Peruna. 1962 rakennusurakoitsija osti yhtiön ja luovutti sen talon ja tontin Asunto Oy Kauppakartanolle. Vanha talo purettiin 1963.



Molemmat 1870-luvun alussa perustetut spriipolttimoyritykset, otsikon Tampereen Höyrypolttimo sekä Emil Hagelberg, muutettiin muutaman viikon sisällä 1873 osakeyhtiöiksi ja niillä oli yhteistyötä (mm. polttimo Jyväskylässä 1871) ja yhteisiä omistajia; lehti.

Esim. 1887 Ångbränneri ja Hagelberg olivat Hämeen läänin ylivoimaisesti suurimat väkiviinan polttajat 150.000 + 60.000 kannun (à 2,6 l) kiintiöillään 482.000 kannun kokonaismäärästä. 1898 tuotannon arvo oli 443.000 mk ja yhtiön TJ Robert Witting. 1888 per. Hyvinge Fabriks Ab:n (Rajamäki) juuret ovat tamperelaisessa viinateollisuudessa.

1897 em. Hagelberg-yhtiö myytiin Tammerfors Ångbränneri Ab:lle, johon samoihin aikoihin myös liitettiin Konstantin Hakulinin 1868 per. polttimo. 1897 Bränneri osti myös Tammerfors Spritförädlings Ab:n.

Tammerfors Ångbränneri Ab: 75 os. à 3000 mk, 1897 op. 2250 os. à 100 mk (na., muttei op., muutettiin silloin). 1902 ei ollut op. korotusta. Vapautettu 1946-velvoitteista. Osakekirja 2 3.



Otsikon oy:n perustajaosakkaat olivat E. J. Granberg (Voionmaan mukaan 100 %), Emil Hagelberg ja Anshelm Grahn. Omistajat 1905: [Oscar Levinin konkurssipesä* 19,1 %], leski Pauline Granberg 16,6 %, poika, yhtiön TJ vuodesta 1905 poika Emil Edvard G. (1866–1940) 8,4 %, poika, pankkiiri Richard G. 8,4 %, Robert Witting 5,8 %, A. Brofeldt 4,4 %. 1927 Eino Antero Bergius 100 %.

*Levinin konkurssipesän 430 os. oli 7.12.1904 pakkohuutokaupattu. T. Ångbrännerin TJ Witting oli kuitenkin kieltäytynyt rekisteröimästä saannon. Senaatin oikeusosasto tuomitsi Wittingin rekisteröimään osakkeet ostajan nimiin. [Juridiska Föreningens i Finland Tidskrift 1910 s. 321–324.] 1905 pakkohuutokaupattiin Ruotsissa 640 os., eli 28 %.

Yhtiön tuotantotoiminta päättyi 1919, kun valtakunnallinen kieltolaki tuli [Kaukoranta s. 61]. 1915 jälkeen Polttimo teki seuraavan ja viimeisen kr.-ilmoituksensa 1928. Omistaja DI Bergius* (1884–1978, kuva ↑, kuva 2) oli yhtiön TJ 1927–(78).

*Bergius omisti myös vuodesta 1909 moottoriveneitä valmistavan tmi E. A. Bergiuksen (25.066) Vesijärvellä sekä perusti 1918 Tampereen Kemiallisen Tehtaan (38.041) Näsijärvenkatu 1:ssä.

Ulosotossa 1934 (ja 1931) aikaisemmin niin mahtava Tampereen Höyrypolttimo Oy todettiin varattomaksi. 10.8.1931 valtio peruutti vararikkohakemuksensa koskien yhtiötä ja Bergiusta.

8.2.1933 ja 6.7.1935 pakkohuutokaupattiin Bergiuksen omistamat huvilatilat Teiskossa ja 22.4.1933 20.000 mk:lla hänen nimissään olleet polttimotontin vuokraoikeus (pidennetty 1929 vuoteen 1936) ja rakennukset. 1938 Bergius haki Teknillisen korkeakoulun lehtorin virkaa. Hänet tunnetaan valokuvaajana.

Yhtiön 1946-vapautusanomus antaa hyvän kuvan loppuvaiheista. Osakekanta ei saanut mennä valtiolle vaikka osakekirjat olivat Bergiuksen ulottumattomissa (panttina?). Tiedossa ei ole mitä yhtiö olisi siinä vaiheessa omistanut.

Aikaisemmin Ångbränneri omisti suuren 22.064 m², Bergiuksen huvilaa lukuun ottamatta rakentamattoman teollisuustontin 155 Onkiniemenkadulla. Arvioitiin 1929 5,5 Mmk:ksi. Ks. myös Onkiniemen Ravintola Oy. Mutta 1.4.1932 Trikoon TJ Harald Jensen osti henkilökohtaisesti tämän tontin 1,5 Mmk:lla pakkohuutokaupassa (lainhuuto 4.4.1932 § 72). (Tämä tieto vuodelta 1939 ei voi pitää paikkansa.) Suomen Trikoo Oy Ab osti tontin 1950–51 ja 1953–56 siihen valmistui Onkiniemen tehdas huvilan itäpuolelle. Bergius muutti Vesilahdelle.

[PRH. Historiikit. Tampereen historia II s. 79 ja 679. Tampereen kaupungin historia III s. 95–98. Rajamäen Tehtaat s. 43. Tammerkoski 8/1989 s. 42–47 ja 9–10/1989 s. 12–13. Tiden 40–41/1913 s. 438. Aamulehti 13.1.1929 s. 4. Lisää: H Tre-T s. 137.]

© G. Kock