Tykö Bruks Aktiebolag - Teijon Tehtaat Osakeyhtiö (vanha)

Per. 1890, lak. 1961.

Ruukin alku on 1680-luvulla. Kuva. 1900-luvun alkuun asti siellä oli myös masuuneja. Sen jälkeen Teijo keskittyi maanviljelysvälineiden valmistukseen. 1916 otsikon yhtiö osti Mathildedals Bruk Ab:n (6.916) tytäryhtiökseen. 1925 yhtiö jatkoi Åbo Jernmanufakturin puimakoneiden (kuva 2) ja lokomobiilien valmistusta (kuvat Teijon 1925). 1930-luvun lopulla oli 600 työntekijää.

1945: Puima- ym. maatalouskoneiden sekä kuljetusvälineiden tehdas, konepaja, puusepäntehdas, paja, galvanoimislaitos ja myöh. laivatelakka Teijolla (kuva 2 ↓, 3 4 5 6; uusia kuvia 7 8 9 10; tuotekuva). Valimo, takomo, entinen lokomobiilitehdas ja vuodesta 1917 laiva(romutus)telakka Mathildedalissa (kuva 2). Metallinappien tehdas (1923 ostettu tytäryhtiö Oy Suomen Nappitehdas) ja mustataontaa kuten viikatteita Kirjakkalassa. Wihurin aikana tuotanto kääntyi kuljetusvälinealalle (alustoja, perävaunuja, autojakin). Tuotteita 1966. Maanviljelystä (1000 ha viljeltyä), 4000 ha metsää 1939.



Liikevaihto 251 Mmk 1957, 935 Mmk 1960. 1978 23 Mmk, 230 työntekijää. Yhtiöön kuuluva läheinen Kirjakkalan ruukki oli toiminnassa vuoteen 1956. Mathildedals Bruk Ab (Mathildedalin Tehtaat) jatkoi erillisenä tytäryhtiönä vuoteen 1956. Kartta. 1900-luvun alkuvuosikymmeninä Teijon kannattavuus oli jatkuvasti huono. 1950-luvulla leikkuupuimurit rupesivat korvaamaan kiinteät puimurit, joiden valmistus päättyi Teijossa 1964.

400 os. à 1000 mk, 1916 op. 1200 os., 1919 1800, 1927 5400 (R 1:2), 1933 puolet osakekirjoista leimattiin etuoik. osakkeiksi*. Osakekirja.

*No. 1–2700 olivat kantaos. ja no 2701–5400 leimattiin etuoik. os. PYP poisti 2,7 Mmk Teijolle antamistaan lainoistaan osakkeenomistajien luovutettua pankille puolet talousvaikeuksissa olevan yhtiön osakekannasta osinkoon etuoikeutettuina osakkeina.

4 perustajaa, joista Carl August Carlborg 1897 saavutti 52 % ja 1913 100 %. 1915 Privatbankenin sekä alussa myös Fiskarsin johtama yksityishenkilöiden konsortio* 100 %. 1933 PYP 50 %.

*Jäseninä toistakymmentä henkilöä. Gustaf Mannerheimillä oli 1923 ja 1932 11 % ja toimi 1932 yhtiökokouksen pj:na. Teijon TJ ja hall. pj., lapseton Albert von Julin (1876–1918) oli Mannerheimin äidin veljenpoika. Axel R. Ehrnrooth (sukupuu) oli 1932 suurin omistaja, 17 %.

1934–36 Lennart Baumgartner (ks. Ab Stockfors) osti koko osakekannan. 3.1945 Oy AGA Ab hankki Teijo-yhtiön varojen sijoitusmielessä kiihtyvän inflaation vuoksi. 14.3.1957 Antti Wihuri 80 %, Jenny ja Antti Wihurin Rahasto 20 %.

Fuusioitu 1961 Wihuri-Yhtymä Oy:hyn. Nimenkantoyhtiöksi perustettiin silloin uusi Teijon Tehtaat Oy.



Nykytilanne

1969 valmistui Teijon allastelakka. Ainakin 1970-luvulla Teijon toiminta oli tappiollista. 1978 liikevaihto 22 Mmk 240 työntekijää. 5.1.1979 Wihuri Oy myi koko ruukin ja 3670 ha maata 36 Mmk:lla Finnmekano Oy:lle (omistaja M. J. Olavi Holmströmin Holding International Oy), joka pian joutui myymään metsiä ja supistamaan teollisen toiminnan. 1983 valtio osti loput Teijon metsistä. Tytäryhtiö Teijon Telakka Oy (1.). 1984 Mancon Oy osti Finnmekano Oy:n.

1982 Reijo Meriläisen (1933–2005) Meri-Teijo Oy oli hankkinut Teijon kartanon ja maatilan sekä Mathildedalin matkailutarkoituksiin. Meri-Teijo Oy:n konkurssissa 1995 sen omistukset joutuivat Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal Oy:n haltuun. Itse kartanon se sai myytyä 1998.

Teijoon on 2015 perustettu kansallispuisto. Pienimuotoista telakka- ja konepajatoimintaa harjoitetaan alueen yrityspuistossa, jonka omistus on hajautettu.

[PRH. Historiikit. S. vuoritoimi II s. 232–290. Hyttinen Rauta ja teräs s. 93–108. Perniön historia 3 s. 100–118. Poukka Antti Wihuri s. 322–6. S. valimoteollisuus s. 374. Salokorpi Suomen rautaruukit s. 88–93. Suomen autokoriteollisuuden historia s. 195–7 225 272 ja 287. Helsingin Kuvalehti 18–19/1913 s. 168. TS 17.9.1922 s. 11. Kotimainen Työ 6/1922 s. 293. Teollisuuslehti 8/1938 s. 284. Sipilä Laiva 1/2001 s. 14. HS 6.1.1979 s. 31. Lisää: Tfif s. 113 ja 126, Kta I s. 109, St-lehti 1925 s. 94, KotimTuot 10/1932 s. 283–4 ja 1/1934 s. 21–23 ja 1/1937 s. 7–8, Stal s. 298, St s. 272; I Helsinki.]

© G. Kock