Industriaktiebolaget Alfthan

Per. 1926, lak*.

Yhtiö omisti paperinjalostustehdas A.G.A.:n Leningradissa. Konttori Hakasalmenkatu 1 (= Keskuskatu 5). Tehdas valmisti vaha-, paraffiini-, kalkkeeri-, läpilyönti-, pergamiini-, värjättyä silkki- ja kreppipaperia sekä kirjoituskoneen värinauhoja.

3000 os. à 1000 mk, 1928 op. 4500 os. Osakekirja.

Yhtiön TJ tohtori-insinööri Bertil von Alfthan (1884–1963, rationalisointiasiantuntija, kuva →) omisti alussa 100 %. 1931 yhtiökokous päätti äänestyksen jälkeen, ettei von Alfthania valita uudestaan hallitukseen. Sen jälkeen ei kr.-ilmoituksia. Yhtiökokokoukset 1.8. ja 12.10.1933 päättivät purkaa yhtiön.

von Alfthan oli 1913–15 ollut isänsä Antonin omistaman Juantehtaan → isännöitsijä. Sodan aikana Anton von Alfthan (1858–1925, esittely, ks. myös Granit, Valkosaari) oli perustanut Pietarin Viipurin esikaupunginosaan tehtaan, joka valmisti puisia pyöriä. Se kansallistettiin 1919.

1922 hän onnistui saamaan tehtaalleen konsession (toimiluvan) ja syyskuussa 1925 rakennuksessa alettiin valmistaa paperinjalostustuotteita suomalaisesta paperista. 8.12.1925 tehdas paloi, mutta pystytettiin uudestaan. Lehti. 30.9.1925 tase oli 9,2 Mmk, josta omaa pääomaa 5,4 Mmk. Tilinpäätöksessä 1932 yhtiön ainoat varat olivat konsessio tehtaineen (sekä aktivoitunutta tappiota).

Anton v. A. kuoli 25.12.1925 ja Pietarin tehtaan johtoon tuli hänen poikansa, joka 1926 siirsi liikkeen otsikon Industri-yhtiölleen. Hän oli A.G.A.:n TJ 1926–29. 1928 Uno Lindblom tuli hallituksen jäseneksi.

Bertil von Alfthanin konkurssin valvonnassa 9.1930 pesän varat olivat 5000 mk ja 531 (12 %) Industriaktiebolaget Alfthan -osaketta (joita ei arvostettu), velkojen ollessa 1,3 Mmk.



Maaliskuussa 1921 Leninin NEP-talousuudistukset mahdollistivat ulkomaisten yritysten osittaista palauttamista omistajilleen ja niiden johtoon. Neuvostovenäjän talouden romahduttua annettiin 8.3.1923 asetus konsessioista. Pääoman piti tulla kokonaan ulkomailta. Valtio sai osuuden voitoista. Toimiluvan haltija ei voinut myydä tehtaansa ja se oli palautettava valtiolle korvauksetta määritellyn lupa-ajan päätyttyä. Moskovan konsessiokomitealla oli edustajat Berliinissä, Lontoossa, Pariisissa ja New Yorkissa.

Ensimmäisen 5 vuoden aikana 7 % toimilupahakemuksista hyväksyttiin. 1.6.1928 oli 97 toimilupayritystä toiminnassa. Merkittävin oli englantilainen Lena Goldfields Ltd ja suurin määrä, 31 yhtiötä, tuli Saksasta. A.G.A. saattoi hyvinkin olla ainoita suomalaisia (ks. myös S. Nahkatehtaitten).

1929 viranomaiset alkoivat kiristää otettaan ja 1932 toimilupajärjestelmää alettiin purkamaan. Sen taloudellinen merkitys NL:lle oli ollut vähäinen ja Stalin asema oli vahvistunut. 1938 viimeisetkin konsessiot olivat päättyneet. Lena-yhtiö meni vararikkoon.

[PRH]

© G. Kock