TÄYDENTÄVIÄ YHTIÖTIETOJA
www.porssitieto.fi:n luetteloon 1865–1912 per. oy:stä (ks. perustiedot sieltä!) sekä osakekirjakatalogiin.   Osakekirjakeräilystä.


Ab Granit Oy

Granit Oy Anton von Alfthan (1858–1925, esittely*) perusti 1886. Toimi Hangossa v:een 1940 asti louhien kiveä Kuningatarvuoressa (Drottningberget, Itäsataman vieressä kaupungin keskustassa) ja läheisellä Märaskärilla. Toiseksi tärkein toimipaikka oli 1890 ostettu Stora Bergön Taalintehtaan ulkopuolella.
*Smedslund kirjoittaa NJK 1961: "Von Alfthan måste ha haft en särskild talang att väcka förtret".

Louhimoita  (24 kpl 1940-luvun alussa) oli lisäksi eri puolilla maata. 1941 päätoimipaikaksi tuli Salo (kuva ↓), louhimo Vehmaa.

Granit Oy

Tuote oli alussa katukiviä, mutta Ab Granit Oy:stä tuli ennen pitkää kivialan suurin yritys, jolla oli paljon vientiäkin. 1930-luvulla työntekijöitä oli n. 400 oltuaan 229 v. 1898 ja 800 v. 1912. 1949 pääkonttori oli Erottajankatu 7 A, aikaisemmin Bulevardi 15.

Helsingissä yhtiön valmistamia julkisivuja ovat mm. rautatieaseman, Kalevan, Sokoksen, Suomi-yhtiön, Pörssin ja PYP:n taloissa. Muistomerkkejä tehtiin lukuisia. Hautakiviä. Rannikkolinnoituksia rakennettiin ja raakakiveä vietiin. 1940 valmistuneesta Salon tehtaasta tuli päätoimipaikka. Ilmoituksia. Kuva 2 3 4 5.

Osakekirjan 2 3 piirtäjä on Alexander Federley (1864–1932). Kaikki osakeannit.

v. Alfthan myi jo 1894 osakkeensa vuorineuvos Gustaf Zittingille, josta tuli Granitin TJ 1919. Fredrik Saltzman vanhempi (1839–1914) oli n. 1887 tullut osakkaaksi ja hänen poikansa F. S. nuorempi jatkoi omistajana. 1963 Erik Zitting (Gustafin poika) omisti 28 % ja pankkiiri Mikael Höckert (joka hankki ensimm. osakkeensa 1920-luvulla) 22 %. Greta Hackman (os. Tallberg) on toinen yleinen omistaja.

1962 Ab Granit Oy:n tulos kääntyi pysyvästi tappiolliseksi ja 1963 op. vahvistettiin arvonjärjestelyllä. 1964 omavaraisuusaste oli 11 % (esim. 1949 se oli ollut 52 % ja 1961 vielä 19 %).

Käyttöomaisuuden myyntivoitosta (192 tmk) huolimatta tilikauden 1965 tulos oli tappiollinen, ja puolet op:sta oli menetetty. Mutta lainoja yhtiö pystyi lyhentämään 0,9 Mmk. Käyttöomaisuutta myytiin 215 tmk:lla, ja vaihto-omaisuus väheni 851 tmk 1965. Liiketoiminnan myyntituotot olisivat siten karkeasti 1,3 Mmk (≈ 2,3 M€ 2013).

Tuotanto jatkui kuitenkin loppuun asti, ks. liikevaihtotaulukkoa 1945–65, mutta kuten deflatoidusta käyrästä ilmenee myynnissä ei ollut lainkaan volyymikasvua sodan jälkeen. Kokonaispalkat olivat 0,6 Mmk sekä 1964 että 1965.

1965 (v. lopussa?) pääosa yrityksen liiketoiminnasta myytiin Oy Kullgrens Enka Granit Ab:lle (jonka ruotsalainen emoyhtiö meni konkurssiin 1977). Loput lienee myyty 1966 ja Ab Granit Oy -yhtiöstä oli pian jäljellä enää tyhjä kuori, ja PRH poisti kaupparekisteristä toimimattomana 1980. Yhtiö oli hakenut julkista haastetta 22.2.1967.

1981 Suomen Kullgren-tytäryhtiö siirtyi ruotsalaisen AKF Granit AB:n (Ingemar Pettersson) omistukseen ja nimeksi tuli AKF Granit Oy Ab, joka meni konkurssiin 1995 (suoritustila oli alkanut 1993).