Rautakauppa Sohlberg Osakeyhtiö

Per. 1933, lak*.

Rautakauppatavaroita ja rakennusaineita tukuttain ja vähittäin, Äyräpäänkatu 3.

Yhtiön TJ Väinö Kunnaala (Gunnari, 1889–1950, kuva →) oli 1925 ostanut edeltäjän, Oy Seth Sohlberg Ab:n.

300 os. à 1000 mk. Osakekirja 2.

Tämä osakekirja vuosiluvulla Viipuri 1933 lienee todellisuudessa painettu vasta 1946 arvopaperileimausta varten. Väinö Teodor (Teuvo) Gunnari muutti sukunimensä Kunnaalaksi vasta 1935 tai 1936, ja Heikki, hänen poikansa, oli osakekirjan päiväyksen aikaan vasta 13 vuotias. Yhtiötä perustettaessa 1933 hallitukseen valittiin Väinö G., poika Jorma G. ja veli? Viktor G.; kaikki elossa 1946. Vaikka perusilmoitus oli tämän rautakaupan ainoa kr.-ilmoitus, yhtiöön on silti hyvinkin voitu myöh. valita uusi hallitus, johon Heikki kuului.

Po. osakekirja poikkeaa ulkonäöltään yhtiön muista osakekirjoista. Sen kirjapaino T. A. Sahala Helsingissä perustettiin 1923 ja toimi 1946. Syitä "uusintapainokseen" voi vain arvailla. Mahdollisesti Väinö Kunnaalan kolmannes, 100 os., oli joutunut kateisiin, eikä yhtiö jostain syystä halunnut kuolettaa niitä, vain painatti omalla vastuullaan uusia osakekirjoja. Ja ostipa vielä uudet leimamerkitkin, mitä ei olisi tarvinnut tehdä kuolettaessa. Osakekirjat ei voitu päivätä 1946:ksi, koska leimattavat arvopaperit piti olla annettuja ennen 1.1.1946.

Mutta miksi Rautakauppa Sohlberg Oy:n osakekirjat ylipäänsä leimautettiin? Yhtiöhän oli selvästi toimimaton 1946. Ehkä sillä oli jotain omaisuutta, kenties oikeus valtionkorvaukseen, jota ei haluttu menevän valtiolle. Verolautakunnat eivät voineet ruveta vertailemaan allekirjoituksia osakekirjaan merkityn antopäivän hallitustilanteen kanssa.

Väinö, poika Väinö Jorma ja Tauno Gunnari (ilmeisesti veljenpoika Tauno Viktor) 33 % kukin.

Vain perusilmoitus, mutta yhtiö täytti 1946-velvoitteensa. Yhtiön vaatimattomalta (esim. yhtään lehti-ilmoitusta ei ole löytynyt) vaikuttava liiketoiminta päättyi 1937, kun Väinö Kunnaala muutti Helsinkiin, perustaen siellä Northern Timber Ltd Oy:n.

[PRH]

© G. Kock