Sörnäs Aktiebolag (vanha)

Per. 1892, lak. 1937. Nimi vuoteen 1916 Sörnäs Snickeri Aktiebolag. Edeltäjä Sörnäs Ånghyfleri och Snickerifabriks Bolag ↓.

F. Hamfeldin 1888 per. avoin yhtiö Sörnäs Ånghyfleri och Snickerifabriksbolag (5.444) liittyy todennäköisesti otsikon yhtiöön, sillä sen omistajista (John N. Carlander ja J. W. Enqvist) Carlanderit olivat myös otsikon oy:n omistajia. Ay merkittiin lakanneeksi 1.12.1909, mutta kr.-ilmoituksen mukaan ay:n toiminta oli päättynyt "för längre tid sedan".

Sörnäs Ab oli aluksi puusepäntehdas (kuva 2 3 4 5). Sijainti oli iso (37.000 m²) vuokratontti nykyisen Teollisuuskadun, Päijänteentien ja Vääksynkujan rajaamassa kolmiossa, missä nyt on OP-ryhmän pääkonttori. 1897 ostettiin Nätholmenin (Ison Verkkosaaren) 1883 per. höyrysaha ↑ (kuva 2 3 4 5), Helsingin suurin, ja 1917 Hackman & Co:lta Sunilan höyrysaha Kotkassa (per. 1874) [Tif; Ahvenainen Enso]. Horsmanlahden saha. Ilmoitus. Yhtiön hinaaja ss Nätholmen.

Tuotanto käsitti sahatavaraa (104.000 m³), puulaatikoita (Vallilan tehdas, vuodesta 1914, maan suurin alalla), laatikkolautoja, parkettia ja höylättyä puutavaraa [Tif]. 1923 perustettiin Riihivuoren saha, Suolahti. 1913 235 työntekijää. Tuotanto 1925: Verkkosaari 39.000 m³, Sunila 35.000 m³, Riihivuori 30.000 m³, Vallilan laatikkotehdas 32.000 m³. 1927 työntekijöitä oli 1200 ja tuotannon arvo 100 Mmk. Silloin Sörnäs Ab kuului Suomen suurimpiin teollisuusyrityksiin [Riitta Hjerppe (2003)].

1928 Verkkosaaren saha paloi eikä rakennettu uudestaan ja Sunilan saha myytiin 13 Mmk:lla uudelle Sunila Oy:lle. Sodan jälkeen Verkkosaaresta tuli kalatukkukaupan keskus. Tytäryhtiö: Ab Jakobstads Såg och Lådfabrik Oy (myyty 1934). 1934 liikevaihto 23 Mmk. 1936 Riihivuori myytiin ja saha tuli Lahti Oy:n kautta Rauma-Repola Oy:n omistukseen.



Sörnäs Ab:n liiketoiminta oli raskaasti tappiollista 1920-luvulta lähtien. Lehti. Vuoden 1924 tappio oli 17 Mmk. Osakepääoma oli syöty. 11.1926 velka HOP:lle oli 105 Mmk. Seuraava julkaistu tilinpäätös oli vuoden 1928 ja viimeinen vuoden 1936. Vuosien 1929...31 tappio oli yht. 17 Mmk. Muina vuosina yhtiö teki nollatuloksia. Poistoja voitiin tehdä vain kolmena vuotena yht. vajaa 1 Mmk. Viimeinen osinko oli vuoden 1923.

Pörssilista 15.11.1916–19.5.1925. Otettu listalle yhtiön hakemuksesta. Kolmena ensimmäisenä vuotena osake vaihdettiin jonkin verran ja kurssi oli 1500–4000 mk. Sen jälkeen kaupankäynti loppui melkein täysin (yksi suurkauppa 3.1924) ja kurssi putosi; 1925 maksettiin enää 250 mk.

1898 uusi op. 500 os. à 1000 mk. 1916 U 1:4 à 1000 mk, op 0,5 Mmk:sta 2,5 Mmk. 1917 U 5:2 à 1000 mk, op. 3,5 Mmk. 1918 U 7:3 à 1000 mk, op. 5 Mmk. 1925–26 HOP:lle 3000 etuoik. ja muille 1000 os. (op. nyt 9000 os.). 1934 op.kirjattiin alas 90 % minkä jälkeen HOP merkitsi 41.000 uutta os. (op. nyt 50.000 os. à 100 mk). Osakekirja.

Ahvenaisen [1984 s. 274] mukaan Francket olisivat vielä 1913 (?!) omistaneet Verkkosaaren sahan (vrt.). 1915 Sörnäs Ab:n TJ 1914–24 John Edvard Johansson (1873–1947, kuva →, "pannut menemään yhtiön hunningoille") 29 %, yhtiön entinen TJ John Dahlberg (1848–1915, lisää) 21 %, Carl Fredrik Carlander (ks. Björkboda) 18 %. 1923 J. E. Johansson ja J. N. Carlander kumpikin 22 %. 1925 HOP 33 %. 1927 yhtiö tuli norjalaisomistukseen [Riitta Hjerppe (2003)]. 1931 HOP 35 %, C. F. Carlander 3 %. 1937 HOP omisti jo 90,5 %. Pankin Oy Woodsellers Ab (vanha) hoiti valmisteiden markkinoinnin.

Sörnäs Ab:n yhtiökokous 8.6.1937 päätti lopettaa ja purkaa HOP:n haltuun joutuneen yhtiön. Kaupungin omistaman tontin vuokrasopimus päättyi. Suurelle tontille rakennettiin useita uusia tehtaita.

1937 Arthur E. Nikander osti HOP:lta Jokelan Tiilitehtaan sekä myös Sörnäs Ab:n koneita ym. irtaimistoa. Vanhan Sörnäs-yhtiön laatikkotehdas siirrettiin 1937 Jokelaan, jossa se toimi vuoteen 1963 uutena, Nikanderin omistamana Oy Sörnäs Ab:na (uusi, 82.655). Se oli per. 1937 ja fuusioitiin 1975, jolloin omisti enää vain tontteja, Oy Machine-Tool Co:hon. Mainos. Ks. myös [St] s. 713.

[PRH. Könönen Suolahden Tehtaat s. 133–143. Sunila metsäjättien yhtiö s. 25–26. Helsingin kaupungin historia (1950–56) IV:1 s. 376 ja 377. Savikkojen valtias s. 51 ja 56. S. tiiliteollisuuden historia s. 246.  Lisää: Tif s. 275, St s. 713.]

© G. Kock