POISTUNEET PÖRSSIYHTIÖT
Yhtiöesitysten 1912–72 hakemisto.
www.porssitieto.fi  CC-lisenssit.


Osakeyhtiö Taalintehdas - Aktiebolaget Dalsbruk (vanha)

Taalintehdas Per. 1896, lak. 1940. Alun perin 1686 per. ruukki oli muutettu osakeyhtiöksi ensimmäisen kerran 1885, Dalsbruks Ab, purettu 1896.

Tehdas puhalsi takkirautaa kunnes 1880-luvulla hankittiin kolme valssilaitosta ja takomo, minkä jälkeen tuotanto käsitti, 1913, kankirautaa (maan suurin valmistaja), kettinkiä, nauloja, teräsvaluja, takomotuotteita ja koneistusta 900 työntekijän voimin [Kta]. Tehdas 2 3 4 5 6 7 <1975. TJ 1922–40 Gustaf W. Wrede (1889–1958, ks. myös Oy Ares Ab). Tuotannon arvo oli 4,8 Mmk 1912. 1936 750 työntekijää.

Pörssilista 25.10.1912–31.12.1925. Vuosia 1916–18 (yht. 11.783 os., kurssitaso nelinkertainen: 1600 mk) lukuun ottamatta vaihto oli pienehköä. Poistettu listalta yhtiön hakemuksesta, koska 94 % osakkeista oli yksissä käsissä.

Op. korotettiin 1917 rahastoannilla 1,2 Mmk:sta 4 Mmk:aan (10.000 os. à 400 mk). 1918 op. 20.000 os. (rahastoanti), 1925 (maksullinen) 50.000, 1937 75.000. Osakekirja 2.

Edvin Lönnbäck 1917 Emma Lönnbeck (Edvinin leski) 15 %, Frida Intelmann* 8,5 %, Karin Lönnbeck* 8,5 %, Ines Hohenthal* 6,3 %. 1921 Emma Lönnbeck 15 %, Ellen Lindqvist 8,5 %, Karin Lönnbeck 8 %, Frida Intelmann 6,5 %. 1924 saksalainen Th. Wuppermann GmbH osti 98 %, mutta 1930 nämä osakkeet siirtyivät Gustaf W. Wredelle [Svedlin s. 405, 416]. 1938 Wärtsilä osti 92 %.

*Isä, VN Edvin Lönnbeck (1845–1917, kuva →), oli ollut yhtiön pääomistaja vuodesta 1893 sekä TJ.


Oy Taalintehdas fuusioitui per 1.7.1939 Wärtsilään (päätetty 29.4.1940). Fuusiovastikkeena 1940 sai 1 Dalsbrukia vastaan 1 Wärtsilän osakkeen.

1979 Wärtsilä myi Taalintehtan Ovako Oy Ab:lle. 1982 teräksen tuotanto lopetettiin, levy- ja lankavalmistus jatkui. 1987 perustettiin Dalsbruk Oy Ab (uusi), johon kuului myös Koverhar ja Åminnefors. Vuodesta 1991 Fundia Oy ja vuodesta 2010 FNsteel Oy Ab. Tehdas suljettu 2012 konkurssin vuoksi.

[PRH. Historiikit (ks. myös Wärtsilän). Kimitobygdens historia III s. 97–127. Se oli rautaa s. 44–65. Hyttinen Rauta ja teräs s. 74–87. S. vuoritoimi II s. 192. Aboa 1983 s. 13–67. Haavikko Wärtsilä s. 44 ja 65. Salokorpi Suomen rautaruukit s. 94–99. Blomstedt KOP s. 189. Kantanen s. 202–224. Teollisuuslehti 8/1936 s. 213. Viikkosanomat 33/1936 s. 3. Lisää: Tfif s. 115, Kta I s. 99, Tif s. 291, St-lehti 0/1923 ja 10/1924 s. 264 ja 1930 s. 349, KotimTuot 9/1933 s. 237–9 ja  7–8/1936 s. 189–192, Stal s. 328, St s. 290.]

© G. Kock