7. RESTAUROIDUT, VAURIOITUNEET

Konservointi
on esineen muuttumattomana säilymisen turvaamista estämällä (lisää) vaurioitumista ja rappeutumista ja korjaamalla vanhoja vaurioita. Se voi olla esimerkiksi suojaaminen valolta, happopitoisten paperien ja muoviaineiden "happohyökkäyksistä" ja sormenjäljiltä (rasva) sekä kohteen tukeminen.

Osakekirjan ollessa kysymyksessä ei sen sijaan ole paljon korjaustoimenpiteitä, mitä voi konservoinnin puitteissa tehdä. Kysymykseen voisi tulla taitteiden suoristaminen puristuksessa kevyesti kostutettuna, pinnan hellävarainen puhdistaminen irtoliasta, muttei aineiden lisäyksiä. Jos patinaa poistaa saattaa painopinta vaurioitua ja osakekirja voi myös tulla luonnottoman näköiseksi.


Restaurointi
on aikaisemman ulkonäön palauttamista. Sillä pyritään saattamaan kohde mahdollisimman alkuperäiseen kuntoon. Vielä pidemmälle menee entisöinti (esimerkiksi vanha kone toimivaksi) sekä rekonstruointi (voisi olla osakekirjan puuttuvan palan kuvan "keksiminen"). Etenkin Saksassa on tavallista, että mm. paperiset keräilyesineet kunnostetaan jopa radikaalisestikin.

Arvokkaiden osakekirjojen kohdalla kysymykseen voi tulla voimakkaiden taitosten, ryppyjen, tahrojen ja repeämien/rissien poistaminen kokonaan, jopa puuttuvien paperinpalojen lisääminen, ym.

Museot/arkistotkin suorittavat joskus restaurointeja, mutta toimenpiteiden viisaudesta saanee olla eri mieltä. Ns. "happohyökkäyksestä" ruskettuneen paperin uudelleenvalkaiseminen haurastuttaa sitä. Liian pitkälle menneet korjaukset voidaan jopa rinnastaa väärentämiseen, etenkin jos ostaja ei ole tietoinen niistä.


Teipinjäljet. Muovitaskut
Repeämää ei pidä koskaan korjata millään konttoriteipillä. Näin käsiteltyjä osakekirjoja näkee silloin tällöin, ja niitä ostajan on parasta välttää ellei kysymyksessä ole joku harvinainen kohde.

Mikäli teippi on vielä tuoreehko sen voi varovasti yrittää irrottaa ja liuottaa liimaa pois esimerkiksi puhdistetulla bensiinillä. Jos liima on ehtinyt kuivua se on yleensä jo tunkeutunut paperin läpikin. Rumaa jälkeä (kuva) ei kannata yrittää saada pois – toimivia keinoja ei valitettavasti ole.

Muovitaskussa säilytetystä valokopiosta tarttuu yleensä ajan myötä tekstiä taskun sisäpuolelle. Jos sen jälkeen samassa konttoritarviketaskussa säilyttää osakekirjaa siirtyy mustaa tekstiä helposti osakekirjan pintaan: esimerkki. Lisäksi tavallinen muovikelmu vaurioittaa värin ja paperin.


Kosteutta, haalistumista, mapinreikiä
Kosteusvaurioita esiintyy, ja ne ovat toivottomia korjata. Esimerkiksi Kupittaan Saviosakeyhtiön osakekirjat ennen 1928 ovat kärsineet kosteudesta ja homeesta

Jos osakekirjoja pitää kehystettyinä seinällä ne ovat esillä ja koristeellisia, mutta ajan myötä painovärit haalistuvat ja paperi kellastuu valosta, peruuttamattomasti. Parempia kohteita kannattaa ottaa ulos kehyksistä ja panna suojaan. Tätä laminoitua (lakattua) osakekirjaa yritettiin myydä eBayssä 5000 dollarilla.

Hyväksyttävästä mitätöintirei'ityksestä tulee erottaa osakkeenomistajan säilyttämistarkoituksessa itse lyömät omat mapitusreiät. Ne tavallisia, mutta eivät kuitenkaan paljon alenna arvoa.


1-lehtiset
On joitakin vanhoja osakekirjoja, jotka yhtiö itse on alun perinkin käyttänyt eli emittoinut 1-lehtisinä.

Markkinoilla tiedetään olevan lisäksi noin tusinan yhtiön käyttämättömiä specimeneitä, jotka ovat virheellisesti vain 2-sivuisia, eli 1-lehtisiä. Sellaiset ovat yleensä (muttei aina) peräisin kirjapainojen sidotuista näytekirjoista, joita on hajoitettu leikkaamalla osakekirjat irti. Koska kysymyksessä on uniikkikappaleita irtileikkaamisen alentava vaikutus arvoon ei ole kovin suuri.


Joissakin tapauksissa yhtiön kaikki tunnetut osakekirjat (esimerkiksi Kupittaan Savi) ovat enemmän tai vähemmän vaurioituneita. Tämä on otettu huomioon katalogissa keräilyarvoluokkaa alentavasti.

G. Kock © 2013–18

→ Osa 8