VAASAN PUUVILLA OY:N OBLIGAATIO 1871
KUVAUS SKRIPOFIILIEN KUULUISASTA KERÄILYKOHTEESTA
Vanhat osakekirjat  —  ja obligaatiot

Sivun mobiiliversioon
Suomen ensimmäinen obligaatio emittoitiin 1841 (valtio Suomen Pankin kautta). 1860-luvulla tuli pankki- ja luottolaitosten liikkeelle laskemia obligaatioita, ja seuraavaksi kaupunkien yms. julkisyhteisöjen. Ensimmäiset tiedossani olevat teollisuusyritysten varsinaiset joukkovelkakirjalainat ovat Tampella 1872 ja Nokia 1881, mutta vasta 1890-luvun puolivälissä nämä alkoivat yleistyä. 1872 oli myös emittoitu Porvoo-Keravan Rautatieyhtiön obligaatiolaina. Vieläkin varhaisempia voi olla. JVK-lainojen historia.

(Viereistä → kuvaa voi suurentaa klikkaamalla sitä.)

WASA BOMULLS-MANUFAKTUR AB:n (VAASAN PUUVILLATEOLLISUUS OY:n) arvopaperi vuodelta 1871 (kuvalinkki) on pidetty vanhimpana säilyneenä suomalaisena teollisuusobligaationa. Mutta itse asiassa kysymyksessä ei ollut joukkovelkakirjasta, vaan – ainakin muodollisesti – tavallisesta velkakirjasta. (Obligaatiolainan määritelmä 1923, PDF.) Sisäsivun siirtomerkinnässä sitä kuitenkin kutsutaan obligaatioksi. 11.6.1860 yhtiökokous (pöytäkirjan § 5, PDF) oli antanut johtokunnalle (eli hallitukselle) valtuuden ottaa yhtiölle lainaa, jonka enimmäismäärää ei ollut määritelty. Yhtiön tehdas oli nimittäin juuri valmistunut, mutta raaka-aineostoksiin ei enää riittänyt varoja. Yhtiön historiikki kirjoittaa [1956 s. 42], että pankkilainan lisäksi saatiin pienehköjä summia yksityishenkilöiltä. Tästä täytyy siis olla nyt kysymys.

Velkakirjalomakkeeseen on valmiiksi painettu vuosiluku 1860, mutta säilyneissä kappaleissa 60:n päälle on käsin kirjoitettu 71 (tai, harvemmin, 72). Arkki on taitettu keskeltä pystysuorasti ja vihon takalehdelle, sivulle kolme, oli painettu 10 korkokuponkia, jotka säilyneissä velkakirjoissa yleensä kaikki ovat langalla takapuolelle kiinni sidottuina (arkista irtileikattuina sekä maksettuina). Kupongeissa ei ole järjestysnumeroa tai vuosilukua, mutta takapuolelle on käsin kirjoitettu suoritetun maksun päivämäärä. Korkona oli 5 %.

Voi olettaa, että kun 1860 annetun velkakirjan kupongit oli käytetty loppuun, yhtiö sopi antavansa laina-ajan pidennykseen halukkaalle velkojalle 1871 lainasta uuden velkakirjan kymmeneksi lisävuodeksi. Tässä tarkoituksessa täytettiin tyhjä vanha lomake. Päiväykset ja rahamäärät vaihtelevat.  Kummallakin taholla oli 2 kk. irtisanomisaika. Tämän "arvopaperisoidun" lainan velkakirja oli siirtokelpoinen. Omassa kappaleessani velkojan kuittaus (koskien lainan pääomaa) on vuodelta 1881.



Kohteen sivukoko on 209x266 mm. Lumppupaperin vesileimana on "Alex^r Pirie & Sons / Stoneywood Works / 1860". (Tämä aberdeeniläinen 1770 perustettu paperitehdas toimii edelleen.) Vinjetin kaivertaja on W. Morton & Sons, Manchester. Kivipainon nimeä ei mainita. Samaa vinjettiä on ehkä käytetty myös yhtiön kirjelomakkeessa. Arvioni säilyneistä 1871/72-kappaleiden määrästä on 10–20; korkein nähty sarjanumero on 17. Nämä JVK:t (samoin kuin yhtiön vanhat osakekirjat) ovat kaikki peräisin tehtaan arkiston tyhjentämisestä, kun toiminta oli loppunut 1980. Vaasan puuvillatehdas: historiaa.

1871-arvopaperin leimavero on herättänyt kysymyksiä ja paperista on kuva B.-E. Saarisen kirjassa 1998 s. 134. Oikeassa yläkulmassa on väritön 12 kopeekan koholeima mallia 1845 pienellä kruunulla. Vasemmalla on soikea punainen tarkastusleima, leiman arvon selkeämmäksi tekemiseksi "12 kop." mustalla sekä lopuksi L. O. Prytzin (k. 1868) kamreerileima. Vaikka rahamäärät (esimerkiksi 1200, 2000, 3000 mk) vaihtelevat on kaikissa kohteissa sama 12 hopeakopeekan (= 48 penniä) leima. Leimat on lyöty paperiin sen kuvan ja tekstin painamisen jälkeen. (Katso myös tietosivuani osakekirjojen leimamerkeistä.)

Markkamääräiset leimapaperit sekä leimamerkit tulivat 1865, jolloin kopeekkaleimat menettivät käypäisyytensä. Mistään myöhäiskäytöstä ei tässä tapauksessa kuitenkaan ole kysymys, sillä 12 kop. -leimat on epäilemättä lyöty paperiin jo 1860. Miksi ne lyötiin, se selostetaan erillisessä leimaveroartikkelissamme (ks. 5 § 1842). Jos lainsäädäntö ei olisikaan muuttunut 1865, niin 1871 ei ehkä silti olisi tarvinnut maksaa mitään uutta leimaveroa. Kysymyksessähän oli vanhasta lainasta, jonka velkakirja vain vaihdettiin kuponkien loputtua uuteen lomakkeeseen. Näillä leimoilla ei siis ollut minkäänlaista virkaa enää 1871, mutta yhtiö pystyi hyödyntämään tarkoitukseen mainiosti sopivia, varastossa valmiina olevia arvopaperilomakkeita, jotka olivat jääneet yli 1860.

Vaasan Puuvillatehdas Oy:stä tunnetaan myös uudempi obligaatio 1896.

Kaikki 1912 mennessä perustetut oy:t.  —  Pörssiyhtiöt Helsingissä 1862.  —  Entiset pörssiyhtiöt 1912–69.  —  Yrityshistorian artikkeleita.  —  Luettelo kaikista keräilyosakekirjoista.

Tämän sivun osoite on www.porssitieto.fi/osake/jvk/vaasan-puuvilla.html