G. Kock  ©  2011.  English summary.   Yhteystiedot ja  

KAIVOPUISTON KEILARATA
Kaivopuiston keilahalli

Sivun mobiiliversioon
Kaikki tunnetut osakekirjat

Kägelban-Bolaget i Brunnsparken
-yhtiön (Helsingin Kaivopuiston keilarata) 31.3.1860 päivätty OSAKEKIRJA on Suomen skripofilian (so. vanhojen osakekirjojen keräilyharrastus) varhaisimpia, arvostetuimpia ja halutuimpia – ja siten myös kalleimpia – kohteita. Niitä tuli 1970-luvun lopulla myyntiin Hagelstamin antikvariaatissa, silloin Pietarinkadulla (Hki), hintaan 160 mk/kpl. Muistikuvani mukaan osakekirjoja oli siinä erässä runsaat 10 kpl. Niistä useat ovat nykyään Keski-Euroopassa, missä hinnat ovat olleet jopa 1.000 € paikkeilla. 10.11.2011 Suomessa maksettiin huutokaupassa 900 €. Osakekirjat on painettu Frans Liewendahlin kivipainossa Helsingissä.

Axel O. Heikel kertoo Kaivopuistohistoriikissaan (1919) s. 190 radasta, mutta ilman paljoa yksityiskohtia. Rata kuului 1839 alkaen 1834 perustetulle Ulrikasborgs Bad- och Brunns-Inrättning -yhtiölle, joka vuokrasi 50 vuodeksi Kaivopuiston Helsingin eteläkärjessä kaupungilta ja rakennutti mm. Kaivohuoneen. Keilailu eri muodoissaan on ikivanha pallopeli, jota vielä 1800-luvun puolessavälissä harrastettiin ulkoilmassa ja oli tähän aikaan erityisen suosittua Saksassa. Pohjoismaissakin samaan aikaan suosiossa ollut 9-keilainen Kegeln-peli (eng. skittles) poikkeaa uudemmasta amerikkalaisesta bowlingista, jossa on 10 keilaa. Keilapoika laittoi keilat paikoilleen rombimuotoon.

Kun Kaivopuiston vanha 27 m pitkä baana, joka oli katettu mutta ilman seiniä (vrt. kuvaa), tuhoutui 31.10.1853 tuhopoltossa, hakivat kauppias Ignatz Schiefner, tupakkatehtailija Johan Magnus Tollander, kauppias Bernhard Einighorst ja ravintoloitsija Louis Kleineh Ulrikasborgs-yhtiöltä lupaa saada rakennuttaa uusi, lämmitetty rata. 29.9.1858 lupa myönnettiin, yksityiskohtaisine ehtoineen. Uudenmaan lääninarkkitehti Jean Wikin rakentamisvaiheen piirustuksia radasta ei liene säilynyt.
Keilarata
Kustannukset arvioitiin 1 200 rpl h, mutta ne olivat nousseet lähelle 3 000 rpl h (12 000 mk), kun yhtiö otti rakennuksensa käyttöön 27.12.1858. Sopimuksen mukaan se siirtyisi korvauksetta Ulrikasborgs-yhtiölle 12 vuoden kuluttua, laskettuna 1.1.1859 alkaen, jolloin puiston alennusaika oli kynnyksellä. 6.4.1859 (anomus) vuokra-aika pidennettiin 15 vuoteen ja vuosivuokra tarkistettiin suurten rakennuskustannusten vuoksi.

Radan sisäänkäynti sijaitsi n. 70 m Kaivohuoneen kulmasta lounaaseen ja n. 35 m nykyisestä leikkikentästä (aikaisempi keinolampi täytettiin 1890-luvulla) koilliseen. V. 1837 puistosuunnitelmassa bowling-rata löytyy, mutta ei täysin lopullisella paikallaan. Rata on jätetty pois v. 1859 kartasta, mutta näkyy esimerkiksi 1873, 1876, 1878, 1891 ja 1913 kartoissa. Asemapiirros 1880-luku ja 1907. – Kuvatiedosto, jossa useita eri karttoja (yleishuomautus kuvien koosta verkkoselaimessa). Kokoelma lehtitietoja, ja lisää (keilailu oli perinteisesti ollut suosittu työväen keskuudessa). 1800-luvulla Helsingin toinen oikea keilailupaikka oli Arkadia-teatterissa ja myöh. Kaisaniemen puistossa.

Kägelbanbolaget (yhtiöjärjestys) puuttuu julkaistuista vanhojen osakeyhtiöiden luetteloista. Sillä oli 87 osaketta à 25 rpl h (= 100 mk), eli osakepääoma oli 8 700 mk. Osakekirjan allekirjoittajat ovat Abraham Oldenburg, Ignatz Schiefner ja Karl Sirén. Osinkoa maksettiin joka vuosi, paitsi ehkä vuodelta 1859*, kaiken kaikkiaan 165,76 mk osakkeelta. Osingot (rpl h, 1866 alkaen mk):  vuodelta 1860 4, 1861 1, 1862 6,50, 1863 6,50, 1864 5, 1865 1,50 rpl h;  1866 12, 1867 8, 1868 7, 1869 7, 1870 8, 1871 5, 1872 8, 1873 12,76 mk. Osinko vuodelta 1873 oli samalla yhtiön purkautumisen jako-osuus. Kun Oldenburg meni konkurssiin 1863 hänen neljä osakettaan huutokaupattiin à 13–16 rpl h. Ed. vuonna osakekurssi oli ollut 18 ja 19 rpl h. Luettelo tunnetuista osakekirjoista.

*Mutta koska yhtiökokoukset pidettiin tammikuussa, on täysin mahdollista, että osinko oli maksettu ennen osakekirjojen antamista maaliskuussa 1860.

Keilarata
1872 keilaratayhtiötä moitittiin lehdessä johtuen vahtimestarin huonoista asuinolosuhteista. (Asunto oli kenties alun perin toiminut keilapöytänä.) Luultavasti sen jälkeen koko rakennus, joka alun perin oli 32 m pitkä ja keskiosaltaan 3,5 m leveä, pidennettiin (uuden omistajan toimesta 1874?) 41 metriin. Vahtimestariperhe sai lisäksi eteishuoneen ja itse asuntopäätykin suureni. Varsinainen ja ainoa baana olisi siinä tapauksessa pidentynyt 20 metristä (65 feet) 23 metriin (75 feet). Piirustus suunnitelmasta (PDF). Tästä piirustuksesta voi päätellä, että asunto sijaitsi tämän sivun alussa olevassa julkisivukuvassa oikealla, ja radan sisäänkäynti vasemmalla.

Keilaaja 1886 rata peruskorjattiin. Siihen aikaan Kaivopuiston keilaajat käyttivät 11,5 kg:n (25 lb) palloja. Piirustuksista puuttuu valitettavasti päiväykset, toteutustieto sekä myös ilmansuunnat, jolloin ei tiedä oliko ratasisäänkäynti rakennuksen etelä- vai pohjoispäädyssä. Silloisten puistokäytävien muotojen perusteella voisi olettaa, että se oli pohjoisessa, joka myös oli lähempänä Kaivohuonetta. Äsken löydetty kaava vuodelta 1907 vahvistaa, että näin oli. Asunto oli eteläpäädyssä.
Kaivopuiston rata
Vuodesta 1874 lähtien Ulrikasborgs-yhtiö vuokrasi sille siirtyneen rakennuksen eri radanhoitajille. Tämä yhtiö lakkasi 1886, kun alueen vuokrasopimus oli umpeutunut ja koko Kaivopuisto (ml. Kaivohuone) oli siirtynyt takaisin kaupungille. Kaupunki solmi vuokrasopimuksia radasta 1886–1921. Viimeinen sopimus päättyi 1.6.1922, minkä jälkeen rakennus purettiin. Yllä olevan pohjapiirustuksen (sama PDF:nä) perusteella näyttää siltä, että kiinteistön käyttötarkoitus puistossa olisi jossain vaiheessa kaupungin omistuksen aikana ollut tarkoitus muuttaa toisenlaiseksi... 1883 valmistui kilpaileva rata Kaisaniemeen, Kajsaniemi Kägelbans-Aktiebolag  (osakekirja, kuva). 1924 avattiin Helsingissä ensimmäinen varsinainen keilahalli. Talin keilahalli.

Katso myös:
A. O. Heikel. Brunnsparkens historia 1834–1886. Helsinki 1919. Mm. s. 190.
P. Tommila. Helsinki kylpyläkaupunkina 1830–50 -luvuilla (myös teoksessa Entisaikain Helsinki VI, 1955). Helsinki-Seura 1982. S. 58.
Helsingin kaupungin historiassa (1950) III:1 s. 107 mainitaan tuhopoltto.
L. Suvikumpu. Suomalaiset kylpylät. SKS 2014. S. 139.
Helsinki-Seuran Kaivopuisto-kirjassa 2008 keilarataa ei mainita lainkaan.
Artikkelin pöytäkirjat, piirustukset ja värilliset karttaotteet ovat Helsingin kaupunginarkistosta, Kristian Stockmannin löytämät ja valokuvaamat.

OY BOWLING AB
Luettelo erikoisartikkeleistamme.  —  Suomen osakeyhtiöt 1762–1912.  —  H:gin Seurahuone.  —  Örnsköld.  —  Lakann. pörssiyhtiöt.  —  Kaikki keräilyosakekirjat.


Tämän sivun web-osoite on  www.porssitieto.fi/kirjoitus/keilarata.html


Klikkaa suurentaaksesi.
– Click to enlarge.
vanha osakekirja Kaivopuiston keilarata

Keilarata


ENGLISH SUMMARY

Finland's most well-known scripophilic items are the 1860 share certificates of a bowling alley company in Helsinki, Kägelbanbolaget. They were discovered in the late 1970s and although the number of known copies may be a dozen the old and decorative certificates are sought-after and may fetch up to 1 000 Euros in auction. List of known certificates.

The Kaivopuisto spa and park in southernmost Helsinki were established in 1836 by the private Ulrikasborg company, which leased the land from the City for 50 years. This company built a bowling lane too, but it was burnt down in 1853.

A few years later the new Kägelbanbolaget obtained permission from the Ulrikasborg company to erect a new single-lane alley in the park. It was completed in late December 1858 at a cost of 3 000 Roubles Silver.

The lane may originally have been 65 feet, later (in 1874?) to be lengthened to 75 feet. It was a nine-pin/cone system of the German type. A caretaker lived in the rear end of the building. At least in 1887 25 lb balls were used.

The face value of each of the 87 bowling company shares was 25 Roubles Silver, equivalent to 100 Markkas. The company paid dividends each year, all in all 165.76 Markkas, until it was dissolved in 1874. The building had to be transferred without compensation to the Ulrikasborg company when the term of the 15 year contract ended.

In 1886 the Ulrikasborg company's land lease came to an end and the City of Helsinki regained full control of all the park area and its constructions. The City continued to lease out the bowling business until 1922 when the wooden building was demolished.

©  G. Kock,  porssitieto.fi



Klikkaa kuvia suuremmiksi.
KAISANIEMEN YHTIÖ

vanha osakekirja Kaisaniemen keilarata

KULOSAAREN RATA
(ei mitään tietoa)

osakekirja Kulosaaren keilarata

MODERNI KEILAOSAKE

osakekirja Bowling Oy
Oy Bowling Ab

HÄMEENLINNAN KEILAHALLI OY

KUPITTAAN

TAMPEREEN

ÄÄNEKOSKEN